KUNT Essee Olga Sturova

Torey Hayden: Häkkipoika







Kevin on 15-vuotias poika, jonka äiti oli hylännyt väkivaltaisen isäpuolen takia erilaisiin laitoksiin, jossa Kevin on asunut suurimman osan elämästään. Nykyään hän asuu Garson Gayer nimisessä laitoksessa.Kevin on ollut puhumatta pitkän ajan eikä suostu puhumaan kellekään.



 Arkiset asiat kuten vesi, peseytyminen ja vaatteiden vaihto herättivät hänessä puhdasta kauhua.

Keviniä kutsutaan ”häkkipojaksi” koska hänellä on taipumus piileskellä pöytien alla ja ja rakentaa itselleen häkin tuolinjaloista koska hän pelkää muita ihmisiä.



Torey on entinen peruskoulun opettaja ja nykyään hän työskentelee sellaisten lapsien kanssa, joilla on erityistarpeita. Torey on saanut tehtäväkseen tyskennellä Kevin kanssa ja saada hänet taas puhumaan.

Kevin alkaa taas puhumaan,  joten Torey asettaa uusia tavoitteita Kevinille parantaakseen hänen elämää.

Kaikki ei aina mennyt Toreyn suunnitelmien mukaan koska matkalle tuli aina esteitä, Kevin sai useasti raivokohtauksia,  mursi erään ohjaajan käden, karkasi laitoksesta muutaman muun pojan kanssa ja vaipui masennukseen eikä suostunut tekemään mitään taikka puhumaan kellekkään uudestaa noin 3 kuukauden ajan.

Toreyn avulla Kevin saatiin taas jaloilleen ja jättämään raskaan menneisyyden  taakseen ja aloittamaan uusi elämä. Kevin pääsi muuttamaan pois Garson Gayerista erillaiseen ryhmäkotiin jossa Kevin alkoi opettelemaan itsenäistä elämää, Kevin piti paikasta erittäin paljon ja hänen elämä lähti taas käyntiin.

KOE Essee Kirsi Heikkinen

MAIJAN TARINA
Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö yksilön ja yhteisön traumana
· Tekijät; Johanna Hurtig, sosiaalityöntekijä sekä Mari Leppänen (pappi) lisäksi asiantuntijakirjoittajia mm. psykoterapeutti, pastori, sosiaalityön professori

Kirja 1

Vanhoillislestadiolaisen Maijan lapsuus särkyi jo varhain, kun hän joutui seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Siitä alkanutta traumaattista tapahtumasarjaa pahensi perheessä ja lähiympäristössä vaikuttanut vaikenemisen kulttuuri, joka mahdollisti hyväksikäytön jatkumisen. Tässä kirjassa Maija kertoo lapsena koetusta seksuaalisesta väkivallasta sekä sen torjumisesta, unohtamisesta ja palautumisesta mieleen aikuisena. Yritykset purkaa lapsuuden tapahtumia oman lähipiirin ja uskonyhteisön kanssa johtivat uudenlaisiin vaikeuksiin. Asiasta ei saanut puhua kenellekään koska silloin perhe ja yhteisö olisi joutunut huonoon valoon. Maijasta alettiin puhua pahaa ja että, kaikki tapahtumat olivat hänen oma vikansa koska oli liehitellyt miehiä sen takia häntä alettiin syrjiä kotona, koulussa ja kaveri porukassa. Kertomus uskosta, rohkeudesta ja selviytymisestä! Vaikka Maija voi pahoin ja viilteli itseään ja poltti tupakalla ihoaan kukaan ei kiinnittänyt niihin huomiota eikä huolestunut.
Maija toteaa eläneensä hirveää elämää.
Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on ollut toistuvasti esillä mediassa ja aihepiiri on koskettanut myös uskonnollisia yhteisöjä. Tämä tarina on kertomus, siitä miten lapsi ja nuori kokee itseensä kohdistuvan väkivallan. Maijan kohdalla kokemus johti itsensä väheksymiseen, itsetuhoisuuteen ja toistuvaan hyväksikäytön kierteeseen.
Maijan lapsuuden ja nuoruuden kertomukset kertovat 1970 ja 1980- lukujen suomesta, jolloin lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja sen ammatillisesta kohtaamisesta oli vähemmän tietoa.
Maijan tarina on kertomus hyväksynnän tarpeesta, ystävyyden kaipuusta ja turvan etsimisestä.
Tarinassa kerrotaan, kuinka Maija opettelee ja vähitellen oppii luomaan elämäänsä rajoja, suojelemaan itseään ja läheisiään sekä toteuttamaan unelmiaan. Mutta, ennen kaikkea tarina kertoo siitä, miten ihminen lopulta selviytyy.
Kertomalla tarinansa hän haluaa rohkaista kaikkia uhreja, auttaa heidän parissaan työskenteleviä ammattilaisia.


Eero Salin
Maijan kuvaus lapsuudesta sisältää monia tilanteita, joissa lapsen tunnetarpeisiin ei ole vastattu riittävästi. – Lapsen sylissä pitäminen on yksi kiintymyksen ja välittämisen muoto.
Maijalla ei ole muistikuvaa että, olisi ollut vanhempiensa sylissä. Perheen äiti kyllä huolehti hyvin ulkonaisista puitteista, mutta Maija koki välittämisen ja lämmön osoitukset puutteellisina. Lapsuuden kiintymyssuhteet jäivät osittain turvattomaksi. – Turvallinen kiintymyssuhde syntyy silloin, kun vanhempi on lapsen saatavilla ja herkkä havaitsemaan lapsen tarpeet ja vastaamaan niihin. Lapsi oppii luottamaan siihen, että hän saa apua ja huolenpitoa silloin kun tarvitsee.
Varsinainen traumatisoituminen alkoi alakouluiässä. Maijan isosiskon poikaystävä ja tämän veli tekivät seksuaalisia tekoja, mm. raiskasivat Maijan, kun se oli yhdeksänvuotias. Kokemus oli niin pelottava ja järkyttävä, että mieli suojautui dissosiaatiolla: Maija ikään kuin siirtyi pois kehostaan ja katseli itsensä ulkopuolelta, mitä hänen ruumiilleen tehtiin. Jos Maijalla olisi ollut avoin suhde äitiinsä hän olisi kertonut tapahtumasta. – Yleensäkin hyväksikäyttötapauksissa lapset eivät osaa tai uskalla kertoa asiasta vanhemmilleen. – Pedofiilit kieltävät uhria puhumasta uhkaillen tai lahjoen tai muuten velvoittaen pitämään salaisuuden. Hän jäi yksin tuskansa kanssa. Seurauksena oli vetäytyminen omaan huoneeseen, soittotunneista, laulu- ja askartelukerhosta luopuminen. Maijan ollessa 11- vuotias siskon mies ja toisen siskon poikakaveri menivät Maijan huoneeseen ja raiskasivat hänet. (silloin ei ollut kotona muita). Stressireaktiot pahenivat jälleen, hän alkoi leikellä käsistään ja jaloistaan palasia tai polttaa itseään tupakalla. Vaikka Maijan kehoon tuli jälkiä kukaan ei kiinnittänyt niihin huomiota eikä huolestunut. Maija koki vanhempiensa suhtautumisen välinpitämättömyytenä ja hylkäämisenä. Maijaa alettiin syrjiä. Hän eristäytyi yksinäisyyteen ja toivoi kuolemaa. Ei ole harvinaista, että näin voimakkaasti traumatisoivat kokemukset johtavat itsetuhoiseen käyttäytymiseen.
Nuoruus
Ylä-asteelle siirtyminen tuntui aluksi helpommalta, kun kiusaajat eivät olleet samalla luokalla. Kuitenkin hänellä oli koko ajan paha olo. Käsitys itsestä oli, että hän on viallinen, saastainen ja paha. Sen seurauksen Maija alkoi kokeilla päihteitä. Kahdeksannella luokalla koulu meni huonosti. kaikesta tästä seurasi moitteita ja muu perhe häpesi ja hyljeksi häntä. Lisäksi Maijasta puhuttiin pahaa ”on sellainen miesten viekoittelija” ja levitettiin asiattomia juoruja. Lopulta Maija sai sanottua isälleen, että siskon mies kiusaa häntä. Silloin isä puuttui asiaan ja hyväksikäyttö perhepiirissä loppui.
Yhdeksännellä luokalla elämä oli turvallisempaa. Koulusuoritukset paranivat. Ystäväpiiri vaihtui ja elämäntavat paranivat.
Peruskoulunjälkeen elämä tasaantui. Hän menestyi opiskelussa ja työssä. Alkoi seurustella uskovaisen miehen kanssa. He kihlautuivat ja avioituivat. Appivanhemmat eivät hyväksyneet Maijaa (nuoruuden juorujen takia). Jälleen Maija koki tulleensa torjutuksi ja hylätyksi.
Maija kertoi ”asiasta” miehelleen, äidilleen ja siskoilleen. Äiti ja sisko kauhistui ja ilmoittivat etteivät tue Maijaa koska tietävät millainen tämä on. Lapsuusperheen jäsenet uskoivat hyväksikäyttäjiä ja pitivät Maijaa syyllisenä. Läheiset kielsivät puhumasta kokemuksista, koska tekijät olivat pyytäneet anteeksi. Sisarukset puhuivat yhdessä hyväksikäyttäjän kanssa Maijan ystävillekin pahaa ja varoittivat olemasta missään tekemisissä hänen kanssaan. Maijan oma aviomies ymmärsi, oli tukena, ei hylännyt. Kävi erilaisissa terapioissa. Mies ja lapset ja usko olivat voimanlähde. Toivottavasti Maijan tarina havahduttaa ymmärtämään kuinka vakavasta asiasta lasten seksuaalisessa hyväksikäytössä on kysymys.

HYTO Essee Tuukka Oinonen

Pirkko Siltala elämän haluaa tulla eletyksi

Kirjassa kerrotaan vanhuudesta ja siitä, mitä iän myötä voi ilmetä. Iän myötä voi tulla syrjityksi esimerkiksi jonkin sairauden, ulkonäön tai erilaisuuden vuoksi. Kaikki nämä voivat johtaa yksinäisyyteen, josta voi taas seurata vakavia masennus jaksoja. Myös tukiverkoston sairastuminen ja kuoleminen aiheuttaa yksinäisyyttä. Vanhuksetkin voivat olla ujoja ja hävetä esimerkiksi julkisilla paikalla liikkumista rollaattorin tai jonkin muun liikkumisen apuvälineen kanssa. Jos vanhus joutuu vanhainkotiin voi se aiheuttaa tukiverkoton rappetumista. Myös pari suhteessa voi jommasta kummasta tulla toisen omaishoitaja fyysisen tai psyykkisen vaivan vuoksi. Tämä myös kuormittaa paljon omaishoitajaa. Myös vanhetessa suhde lapsiin voi huonontua heidän eläessään omaa elämää eri paikkakunnilla tai jopa erimaassa. Jos taas puolestaan vanhus puolestaan sairastaa muistisairautta, voi hänen todellisuuden taju heikentyä jolloin hän elää menneessä ja vuosia sitten kuolleet ihmiset elävät arjessa hänen mukanaan. Myös ajankulun sekä päivän ja yön erottaminen aiheuttaa muistisairaalle ongelmia. Muistisairaasta voi tulla myös väkivaltainen jolloin heidät monesti sijoitetaan vanhainkotiin.

HYTO Essee Santeri Pulkkinen

Kiss & Cry

Elokuvassa on 17 vuotias nuori teini Carley, joka harrastaa taitoluistelua. Luistelu harjoituksissa Carley yski aina ja kaikki luuli, että hänellä on astma. Carley oli poikaystävänsä kanssa treffeillä ja pyörtyy lattialle. Ambulanssi kuljettaa Carleyn sairaalaan ja siellä todetaan, että hänellä on kurkkusyöpä. Tyttö joutui lopettamaan luistelun pitkäksi aikaa syövän takia, mutta tyttö saa aloittaa luistelun uudestaan 2kuukauden päästä. Carley oli jo parantumassa syövästä ja hänelle sanottiin, että selviät todennäköisesti tästä. Viimeisellä tarkastuksella syöpä oli levinnyt keuhkoihin. Carley kuoli 19 vuotiaana.

Tykkäsin elokuvasta, koska siinä oli erikoisia käänteitä.

HYTO Essee Tamara Antonishyna

Kukkia Algernonille on yhdysvaltalaisen Daniel Keyesin kirjoittama romaani. 

Tämä on yksi lempikirjoistani ja nyt TOPPIn jälkeen näen kirjan aivan uudessa valossa.

Romaani kertoo 32-vuotiaasta Charlie Gordonista. Hän on kehitysvammainen. Hän sai ainutlaatuisen tilaisuuden lisätä omaa älykkyyttään normaalille tasolle aivoleikkauksen avulla. Ennen häntä tämä leikkaus oli tehty vain hiirellä nimeltä Algernon, jonka henkiset kyvyt ovat kasvoivat merkittävästi. Charlie kirjoittaa päiväkirjaa, johon hän kuvaa hänen vaikutelmiaan. Ensimmäinen kappale alkaa preoperatiivisella valmistelulla, ne ovat ominaista täydellinen lukutaidottomuus ja väärinkäsitys ydin, mitä ympärillä tapahtuu. Charlie haluaa oppia kommunikoimaan ihmisten kanssa. Leikkaus onnistuu ja päähenkilön älykkyys alkaa kasvamaan uskomattomalla vauhdilla. Kielioppi on täydellinen ja ajatukset syvenevät kirjoittamiseen. Muutaman kuukauden päästä Gordonista tulee nerokas tiedemies, jonka älykkyys nousee niiden ihmisten yläpuolelle, jotka hän halusi olla ennen operaatiota. Aivotoiminnassa tapahtuneiden muutosten mekanismia on kuitenkin muutettu, joka tekee psyykkisten kykyjen käänteisen regression peruuttamattomaksi. Charlie on tietoinen tästä, mutta ei voi sille mitään. Hän tuhlaa nerokkuuttaan joka päivä vajoten muistinmenetykseen. Ajan myötä hänen raporttiensa taso heikkenee, hän unohtaa välimerkit, kieliopin ja hänestä tulee sama henkilö kuin ennen leikkausta.

Mikä järkytti päähenkilöä hänen uudessa maailmassaan? Ensin hän oppi, että hänen ystävänsä eivät olleet hänen ystäviään lainkaan. Hän eli tietämättä, että häntä käytettiin hyväksi ja, että häntä kiusattiin. ”Kaikki oli hyvin, kunhan he saivat nauraa minulle ja tunsivat olevansa fiksuja kustannuksellani.” Ihmiset näkivät kehitysvammaisen, eivät Charlie Gordonia. Toiseksi, Charlie näki kokeen toisen puolen, professorin halu menestyä hänen alallaan oli korkeampi kuin hänen halunsa auttaa.

Yhteenvetona voin sanoa, että tämä romaani osoittaa miten älykkyyden nousu ja lasku vaikuttaa ihmisiin, se saa ajattelemaan kuinka suuri älykkyyden merkitys ihmisille oikeasti on. Miten henkisen kehityksen taso muuttaa henkilöä, ja kuinka radikaalisti se muuttaa suhdetta ihmisiin.

HYTO Essee Mira Tuhkanen

Katsoin elokuvan nimeltä Tähtiin kirjoitettu virhe. Se kertoo 16-vuotiaasta Hazelista, joka sairastaa kilpirauhassyöpää. Hazelin äiti pakottaa hänet menemään vertaistukiryhmään, jossa hän kuitenkin tapaa henkilön nimeltä Isaac. 

Hazel tutustuu Augustukseen Isaacin kautta. Augustuksella on jalkaproteesi luusyövän takia. Hazel suosittelee Augustukselle kirjaa nimeltä Viistoa valoa, jonka jälkeen Augustus kirjoittaa kirjeen kirjan kirjoittajalle, Peterille.

Peter houkuttelee kaverukset käymään saksassa, mutta paljastuukin juopoksi. Kuitenkin ennen matkaa Hazel joutuu sairaalaan sillä hänen keuhkonsa täyttyivät nesteellä. Lääkärin mielestä Hazel ei ole valmis lähtemään matkalle, mutta saatuaan toisen kirjeen Peteriltä, Hazel on varma lähdöstään matkalle.  Reissussa Augustus paljastaa Hazelille, että hänen syöpänsä on uusiutunut ja levinnyt. 

Lopussa Augustus menehtyy syöpäänsä ja hautajaisiinsa saapuu Peter, joka antaa Hazelille Augustuksen kirjoittaman kirjeen,  jossa Mutta Hazel on niin surullinen, ettei häntä kiinnosta. 

HYTO Essee Annika Porkka

Nyt tai ei koskaan

Elokuvakseni valikoitui draamakomedia nyt tai ei koskaan. Elokuva kertoo kahdesta täysin erilaisesta miehestä, Carter Chambersista, eläkeikäisestä perheellisestä autokorjaajasta, joka olisi aikoinaan halunnut historian opettajaksi, ja Edward Colesta, tyttärestään etääntyneestä miljonääri liikemiehestä, joka omistaa sairaalaan.

Miehiä yhdistää se, että kummatkin sairastuvat syöpään, ja he tapaavat ensi kertaa sairaalassa samassa huoneessa. Miehillä ei aluksi synkkaa, mutta hiljalleen he alkavat keskustella.

Kumpikin miehistä saa tietää, että heillä on vain puolisen vuotta, korkeintaan vuosi elinaikaa.

Carter alkaa tehdä ns. veivinheitto listaa asioista, mitä hän haluaisi vielä nähdä ja kokea ennen kuolemaansa. Miehet ystävystyvät ja Edward innostuu listasta. Yhdessä he lähtevät sairaalasta ja alkavat toteuttaa yksi kerrallaan listan asioista. Edwardilla on paljon rahaa ja yksityislentokone, joten kaksikko lähtee reissaamaan, ja he hyppäävät esimerkiksi laskuvarjohypyn, ajavat ralliautoilla ja käyvät ihailemassa pyramideja Egyptissä.

Kun he palaavat takaisin, Carterin syöpä on levinnyt aivoihin asti, eikä hän selviä leikkauksesta. Edward toteuttaa vielä listaan merkittyjä asioita, kunnes hänkin menehtyy.

Mielipiteeni elokuvasta on se, että se ei ole tyypillinen elokuva, minkä yleensä valitsisin, mutta näyttelijät olivat hyviä. Elokuva oli hieman tylsä omaan makuuni ja siinä ei tapahtunut mitään yllättävää, mutta se oli tunteellinen.

Se kertoi lähestyvästä kuolemasta, mutta kuitenkin osittain huumorin kautta, ja käsittelee myös vakavaa sairautta, syöpää. Elokuvassa pohdittiin oman elämän arvoja ja asioiden tärkeysjärjestystä sekä eettisiä kysymyksiä.

Elokuvassa oli hienosti ajateltu, että koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä asioita, mutta tosielämässä harva syöpäpotilas lähtisi terminaalivaiheessa reissailemaan ympäri maailmaa enää loppuvaiheessa elämäänsä.