HYTO Essee Tara Oinonen

 Kehitysvammaisuus Arman pohjan tähden alla

Minä valitsin tämän jakson koska työskentelin työssäharjoittelun Kehitysvammaisten yksikössä ja Arman on tosi kiinnostava ihminen ja tekee hyvin jaksot. Arman selittää asiat kiinnostavasti, ymmärtää ja oivaltaa paremmin.

Arman käsitteli tässä jaksossa Amandan (hoitajan) kanssa kehitysvammaisten yhteiskuntaan liittyvistä ongelmista esim. ennakkoluulot kehitysvammaisia kohtaan, kiusaaminen (haukkuminen, tuijottaminen). Arman käsitteli kehitysvammaisten kotona olemista. Jaksosta tuli ilmi että kotona voi olla paljon väsymystä ja sen takia lapset voi joutua huostaanotetuksi jos vanhemmat ei saa yhtään vapaa aikaaa ja eivät enää jaksa. Monissa perheissä voi olla myös että kehitysvammaisia kiusataan kotonakin ja sairaalaan jos menee niin diagnoosia ei ehkä saa niin nopeasti kehitysvammaisuudesta.

Arman tutustui jaksossa Sofiakylään. Sofiakylä oli perustettu Sofia lapsen tarpeiden huomioimiseksi ja vaikeavammaisille apua tarvitseville ihmisille. Sofiakylässä on kolme eri taloa Sofiakylä, Sofiantähti ja Soffariklubi. Sofiantähti tarjoaa palveluasumista kehitysvammaisille ja muille erityistä tukea tarvitseville. Sofiakylä tarjoaa palveluasumista, tilapäishoitoa tukiasumista ja asumisharjoittelua kehitysvammaisille ja erityistä tukea tarvitseville. Soffariklubi tarjoaa palveluasumisen ja tilapäishoidon lisäksi päivä- ja työtoimintaa kehitysvammaisille ja erityistä tukea tarvitseville.

Kehitysvammaisten yhteiskuntaan liittämiseksi tulisi olla yhteisiä liikuntavuoroja ja yhteisiä harrastusmahdollisuuksia ennakkoluulojen vähentämiseksi. Mielestäni Kehitysvammaisilla ei pitäisi olla omia soluasuntoja vaan ne voisivat olla myös yhteisiä. Kehitysvammaisilla ovat omat tarpeensa ja sen takia yhteiskunnan pitäisi hyväksyä myös kehitysvammaiset esimerkiksi jaksossa yksi poika halusi värjätä parhaan laulajan hiusten väriseksi omat hiuksensa.

Minulla on hyviä kokemuksia kehitysvammaistyöstä. Tykkäsin harjoittelupaikastani paljon ja mielestäni se on tosi tärkeää työtä. Kehitysvammaiset ovat omalaalatuisia ihmisiä ja aitoja myös.

HYTO Essee Aada Nevalainen

 

Katsoin elokuvan Tähtiin kirjoitettu virhe. Valitsin tämän, koska romanttiset itkuleffat toimii aina. Löysin yhteyden hyton aiheisiin, sillä elokuva perustuu kahden syöpäsairaan nuoren tarinaan. Elokuva kertoo syöpää sairastavasta Hazelista, joka tapaa tukiryhmässään toisen syöpäsairaan nuoren Augustuksen. He ystävystyvät ja lopulta rakastuvat. He kokevat yhdessä paljon asioita ja saavat toisiltaan tukea ja ymmärrystä, sillä molemmat tietävät millaista on olla hengenvaarallisesti sairas. Augustus saa tietää syöpänsä uusiutuneen ja levinneen. Hän ei kuitenkaan halunnut kertoa asiaa Hazelille heti, koska he olivat menossa tapaamaan kirjailija Van Houtenia. Augustuksen aika käy vähiin joten he ottavat viimeisitä hetkistä kaiken irti ja järjestävät Augustukselle hautajaiset hänen ollessaan vielä elossa. Muutamia päiviä myöhemmin hän kuolee.

 

Elokuva sai pohtimaan kuinka arvokasta elämä on. Se oli myös osittain todentuntuinen, sillä en usko että olisi mahdotonta löytää kumppania vertaistukiryhmästä. Elokuvaan oli myöskin poimittu hyvin asioita, joita syöpäsairaat voivat kohdata oikeassa elämässä (tilan romahtaminen yhtäkkiä, happipullon ja viiksien kanssa eläminen, raajan amputaatio). Myöskin rakkaan läheisen menettämisen aiheuttama tuska oli saatu hyvin näyteltyä. Hyvin koskettava ja herättävä elokuva.

HYTO Essee Anastasiia Berillo

 Koskemattomat

Tekijä: Olivier Nakace, Eric Toledano

Ensi-ilta: 2011 (Ranskassa), 2012 (Suomessa)

“Koskemattomat” on ranskalainen draamakomedia, joka perustuu tositapahtumiin. Pääosissa ovat François Cluzet ja Omar Sy sekä tosielämän henkilöt ovat Philippe Pozzo di Borgo ja Abdel Sellou. Elokuva on saanut useita palkintoja. Ranskassa elokuva voitti César-palkinnon parhaaksi näyttelijäksi Omar Sylle ja sai seitsemän muuta ehdokasta César-palkinnoista, mukaan lukien César-palkinnon parhaasta elokuvasta.

Tämä filmi kertoo itse asiassa miljonäärin ja kotihoidossa toimivan henkilökohtaisen avustajan ystävyydestä. Onnettomuudessa neliraajahalvaantunut miljonääri Philippe on taas palkkaamassa uutta työntekijää itselleen. Monet ihmiset eivät jaksa toimia kauan, koska työ tulee olevan aika raskasta heille. On outoa, että just pätevät lähihoitajat vaihtuvat usein. Pohdin, että se tapahtuu johtuen siitä, että Philippe ei halua, että joku vaan säälii ja hoitaa häntä. Vaikka hän on neliraajahalvaantunut, hän ajattelee, että ensisijaisesti hän tarvitsee jotakuta niin kuin läheinen, omainen. Muistan tarkasti, kun meille oli opetettu, että erilaiset sosiaaliset verkostot ovat tärkeitä ihmisen terveyden ja toimintakyvyn kannalta. Tässä juonen vaiheessa se todentuu.

Tietysti hyvin toteutettavat hoitotoimenpiteet ovat tärkeitä, mutta samalla hyvinvoinnin edistämisen oleellinen osa on osallisuuden edistäminen. Osallisuus on monitasoinen ja monisyinen tuntemisen, kuulumisen ja tekemisen kokonaisuus. Keskeistä osallisuudesta on luottamus, sitoutuminen ja kuulluksi tuleminen. Pohdin, että joka lähihoitajalle on äärimmäisen tärkeää osata edistää asiakkaan hyvinvointia käyttäen menetelmiä, jotka auttavat tulemaan kuulluksi, edistämään vuorovaikutusta potilaan ja avustajan välissä.

Siis, Philippe aloittaa järjestämään työhaastatteluja, mutta ei kukaan kelpaa hänelle. Satunnaisesti Slummissa asuva Driss kiertää työhaastatteluissa saadakseen työnantajilta allekirjoituksia todistaakseen, että on hakenut työtä ja siten oikeutettu työttömyyskorvaukseen. Hän ei halua tulla työntekijäksi, vain käy työhaastatteluissa puhumassa suunsa puhtaaksi hankkiakseen allekirjoituksen, mutta Philippe päättää palkata hänet koeajalle, koska asenne tekee häneen vaikutuksen. Philippe näkee, että Driss voi tulla sellainen avustaja, joka voisi tulla hänelle läheiseksi, keskustella niin kuin parhaan ystävän kanssa eli saada psyykkistä tukea häneltä. Vaikka Drissilla ei ole mitään koulutusta ja hän käyttää epätavanomaisia menetelmiä hoidossa, uusi avustaja pärjää hyvin. Driss oppii Philippen vammaisuuden laajuuden ja seuraa Philippeä elämänsä joka hetken ajan avustaen häntä kaikilla tarvittavilla tavoilla. Loppuen lopussa Driss auttaa Philippettä uskomaan itseensä ja yhdistää häntä hänen rakastajaansa. Aluksi, Philippe ajattelee, että se on mahdotonta johtuen siitä, että hän on vammainen, mutta lopuksi rakastajat viettävät aikaa hienosti yhdessä. Driss on tullut hyväksi ystäväksi Philippelle. Elokuvan loppusanat ovat “Miehet pysyvät läheisinä ystävinä tänä päivänä.”

Elokuva “Koskemattomat” avasi silmiäni paljon siinä, että onkin tärkeää pysyä ymmärtäväisenä hoitajana, olla niin kuin ystävä asiakkaille, koska näin edistetään sekä psyykkistä että fyysistä terveyttä. Mukavalla ja ystävällisellä ilmapiirillä asiakas unohtaa omasta vammaisuudestaan sekä ei ole niin huolissaan terveyden tilanteestaan, siksi hoito voidaan toteuttaa paremmin. Pitää aina olla jollakin tavalla mukana, keskustella potilaan kanssa hänestä elämästään, tunteistaan ja haluistaan. Näin huolenpito sujuu paljon paremminkin sekä asiakas tuntee itsensä olevan onnellisena.

HYTO Essee Alla Popova

 

Kirja ”Ihmisen vaatteissa”

 

   Esseessani selvitän romaanista ”Ihmisen vaatteissa” (1976).

    Ihmisen vaatteissa on Leena Krohnin teos. Kirja kertoo pelikaanista, joka päättää ryhtyä ihmiseksi. Pelikaani muuttaa ihmisen valtaamilta kotiseuduiltaan nimeltä mainitsemattomaksi jäävään suomalaiseen kaupunkiin, pukeutuu ihmisen vaatteisiin ja alkaa opetella ihmisille tyypillisiä asioita, kuten lukemista ja työntekoa. Aikuisille pelikaani menee läpi ihmisestä, mutta tarkkasilmäisempi Emil-poika tunnistaa ihmisen vaatteisiin sonnustautuneen linnun. Emil ja pelikaani samastuvat toisiinsa, ja heidän välilleen syntyy ystävyys. Aluksi Emil opettaa pelikaania esimerkiksi lukemaan ja kirjoittamaan, mutta mitä enemmän pelikaani oppii ihmisten maailmasta, sitä enemmän tilanne kääntyy niin, että pelikaani opettaakin pojalle asioita ihmisyydestä. Tästä asetelmasta seuraa tarkkanäköisiä ja filosofisia huomioita sekä luonnon ja kulttuurin että ihmisyyden ja eläimyyden yhtäläisyyksistä ja eroista. Romaanissa ympäristöteemat on tyypillisen nuoren pojan Emilin kanssa. Emil on joutunut muuttamaan maalta kaupunkiin hänen vanhempiensa erottua ja kipuilee uudessa ympäristössään. Näin hänet samastetaan pelikaaniin, joka myös opettelee elämään kaupungissa. Syy pelikaanin kaupunkiin muutolle on ihmisissä, jotka ovat vallanneet hänen aiemman elintilansa. Kaupungissa pelikaani kuitenkin aluksi ihailee ihmistä tämän keksintöjen, taiteen ja kulttuurin vuoksi, mutta joutuu vähitellen oppimaan, että ihminen kykenee myös paljoon muuhun kuin hyviin tekoihin.

Kirjan tarina on suurelle yleisölle tutumpi sen pohjalta vuonna 2004 tehdystä elokuvasta, Liisa Helmisen ohjaamasta Pelikaanimiehestä.  Minäkin olen katsonut elokuvaa. Pelikaanimies on kirjaa kevyempi – se on satumaisempi ja vähemmän kantaaottava, onhan jo tarinan nimikin muutettu symbolisesta Ihmisen vaatteissa lastentarinamaisemmaksi Pelikaanimieheksi. Olen ymmärtänyt myös, että ihmiseksi ihmisten joukkoon on soluttautunut lintu, jonka vain lapsi on kykenevä tunnistamaan eläimeksi. Elokuva osoittaa, että Ihmisen vaatteissa on tarina, joka taipuu sekä lapsille suunnatuksi että kaikenikäisten saduksi. Luen Ihmisen vaatteissa -romaania esseessani lastenkirjana, vaikkei se olekaan mielestäni täysin sidottu vain siihen kontekstiin. Voin kirjaa tulkita kaikille suunnattuna satuna.

       Kirjassa eläin päättää ryhtyä ihmiseksi, eli lajien välisiä rajoja rikotaan, lastenkirjan sallimaa fantasiaa apuna käyttäen. Tällaisella rajojen koettelulla saadaan aikaiseksi kiinnostavia ja syviä huomioita siitä, mikä ihmistä ja eläintä todella erottaa, vai erottaako mikään.

Uskon kirjallisuuden maailmaa muuttavaan voimaan, ja pidänkin tärkeänä, että tärkeistä teemoista, kuten luonnon ja eläinten arvostamisesta, erilaisuuden hyväksymisestä ja avarakatseisuudesta kirjoitetaan etenkin lastenkirjallisuudessa. Kirjallisuudessa kaikki on mahdollista, ja mahdollisten maailmojen sanoittaminen avaa ajatuksia siitä, ettei maailmanjärjestys ole ikiaikainen ja muuttumaton. Mielikuvitus on ihmisen suuri voimavara, ja lapsilla erityisen voimakas. Kaiken voi kuvitella, ja monet asiat. Mielestäni kirja oli varsin mielenkiintoinen.

HYTO Essee Tytti Lehikoinen

 

Hyton essee

Katsoin Arman pohjantähdenalla vanhustenhoito jakson.

Siinä kerrottiin kuinka suurin osa ikääntyneistä suomalaisista tuntee olonsa yksinäiseksi. Yksinäisyyden on katsottu lisäävän ikääntyneiden kuolleisuutta sekä pysyvään laitoshoitoon joutumista. Ikä ihmisten hoito ja kohtelu puhuttavat monia ihmisiä Suomessa, ja useiden epäkohtien uskotaan johtuvan resurssi pulasta  ja myöskin siitä että vanhustenkodit laitostavat vaikka niiden pitäisi olla koteja.

Tässä jaksossa myös puhutaan siitä että dementia ja yksinäisyys varjostavat paljon ikäihmisten elämää ja haurastavat sitä. Muistisairaudet on suurin ja jatkossa kasvava ongelma. Usein kun vanhus sairastuu hänen elämänsä taustalta paljastuu huonoja sosiaalisia taitoja ja tilanteita, ongelmia joista yksinäisyys on keskeisempiä.

Ympäristö vaikuttaa tosi paljon miten kauan vanhus pystyy asumaan kotona. Sairaalajakso on iso shokki muistisairaalle, koska siinä tulee ympäristön muutos ja jos joutuu sairaalajaksolle vaikka murtuneen lonkan takia vanhukselle annetaan niin paljon kipulääkkeitä että vanhus menee sekaisin kun hänellä on muistisairaus. Voi olla kanssa vaikea mennä kotiin jos ei ole enää sama omaishoitaja joka on ollut monta vuotta, tai puolisoa tai omaisia kotona odottamassa.

Kotihoidossa asuvilla vanhuksilla yksinäisyys on varmasti ongelma jos sillä ei käy kun hoitaja ja joskus vaan omaiset tai jos kaikki omaiset on kuollut.

 

Jos vanhus on esim. saanut  aivoinfarktin, hän on voinut siitä halvaantua ja hänellä on muistisairaus. Vanhus ei osaa puhua vaan ilmeistä huomaa tunnistaako ihmisen vai eikö. Ja muistisairaalta henkilöltä ei kannata kysyä muistatko minut vaan minä muistan sinut!

Muistisairaat ihmiset ovat tyytyväisiä jotkut osaavat sanoa että, pitää päästä vessaan toiset ei osaa ilmaista hätäänsä jos eivät pysty puhumaan tai liikkumaan. Vanhukset pitävät viriketoimintana musiikista, lauluista ja käsitöistä. Ja kysellään vanhuksilta mikä olisi heidän mielestään mukavaa tekemistä viriketoimintana eikä valita mikä olisi omasta mielestä mukavaa tai mistä työntekijä itse tykkää.

Vanhustenkodissa ei käy omaiset tarpeeksi useasti.

Isoimmat haasteet on saada työntekijät ymmärtämään että he ovat täällä vanhuksia varten ja että työntekijöiden avulla tehdään vanhuksen näköinen. Ja hyvistä työntekijöistä kannattaa pitää kovasti kiinni ja kehittää heitä.

Suurimpia haasteita on se kun työskennellään muistisairaan kanssa, siinä ei riitä että osaa sen kliinisen puolen eli asiakkaiden perustoimintojen seurannan ja ylläpitämisen, nestehoidon, kivunhoidon, aseptiikkaa ja haavanhoito sekä asukkaiden päivittäisestä hyvinvoinnista huolehtiminen, hoito ja huolenpito osaamisen, asukkaiden kanssa hoitajan pitää olla oma itsensä ja kohdella asukasta ihmisenä.

Monelle vanhukselle suurin toive on päästä kotiin.

HYTO Essee Irina Botvina

 

Minä perehdyin tutkimukseen kotihoidon aluella «Vanhus, vartija ja vaippa» https://areena.yle.fi/1-4530621 ja samaan artikkeliin https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/05/06/mot-selvitti-kotihoitoyhtiot-ovat-laittaneet-vartijoita-ja-taksikuskeja. Se on MOT eli tutkivan journalismin ohjelma Yleisradiossa.

Niissä materiaaleissa kerrotaan erillaisista rikkomuksista kotihoidossa. Mallina oli 2 yksityistä hoivakotia Suomessa. Tunnistettin seuraavia ongelmia:

-         Terveydentyöntekijöiden puute ja sen seurauksena sekainen hoito. Hoitajat joutuvat tekemään töitä tappotahdissa. Esimerkiksi, ruoka ja lääke ei anneta ajoissa (myös insuliini)

-         Manipuloittiin työaikakirjanpitoa jos ei ollut riittää aikaa kotikäynteihiin, yhtiön johdon mukaan

-         Palvelumaksut oli tehty normaalisti, mutta itseasiassa palvelua oli jäänyt toteutumatta satoja tunteja kuukaudessa

-         Yhtiöt käyttivät henkilökuntaa, jolla ei ollut lupaa toimia sosiaali- ja terveydenalalla (vartijat, taksikuskit ja jopa siivojat). Tutkimuksen mukaan joskus vartioiden piti vaihtaa vaippoja, tyhjentää katetrinpussit ja osallistua hoito-arviontiin. He eivat uskalla kieltäytyä, jos työnantaja käskee. Usein vartijat päättävät tilataanko ambulanssi, tuntematta ihmisten terveyshistoriaansa.

Oli todella suurullista katsoa videota Lyydian kanssa. Hän on muistisairas 91-vuotias nainen kotihoidossa. Hän ei muista miten käyttää turvapuhelinta ranteessa. Kukaan ei muistutta häntä siitä ja ei tarkista missä se on. Silloin tällöin Lyydia menettaa sen ranteesta. Hän kertoo, jos hän kaatuu, saa apua huudamalla naapureista. Usein Lyydia tuntee yksinäisyttä, erityisesti yöllä. Koska sydän on epätahdissa, hän pelkää että voi kuolla kotona yksin ja kukaan ei autta häntä.

Toimittajan mielestä syy on rahan säästäämisessa, ja olen samaa mieltä. Valvira valvoi tätä asiaa, mutta tutkimus kesti noin vuoden. Viimeinkin Turku kaupunki irtisanoi sopimuksen ja asiakkaat siirrettiin takaisin kaupungin vastuulle. Seinäjoella vartijat korvataan lähihoitailla, mutta kustannukset lisäntyivät kolme kertaa.

Tietysti, en ole tuntenut suomen terveydenhuollon järjestelmän hyvin. Mutta tämä on tuntomerkki että ongelmia on, ja se koskee varmaan ensinnäkin yksityisyhtiöitä.  Minusta niille on vaikea pitää tasapainoa rahan ja apualuen välillä, raha ottaa vallan enemmin tai myöhemmin.

Ajatelen että en jaksaisi kärsiä pitkän aikaa selläisiä työehtoja, se uhkaa itselleni ja vanhuksille. Minä varmaan tekisin kaikki, jotta vaikuttaa tilanteeseen (esimerkiksi ilmoitaisin Valviraan). Mutta jos ottaa huomioon että tutkimus kestaa monta kuukautta, en odotaisi tarinan loppua. Rupeaisin etsimään uutta työpaikkaa.

Toisaalta on hyvä että Vaivira valvoo ja on toimittajia, joille voi kertoa tasta ainakin anonyymisti. Tämä tutkimus lisää tietoani ajankohtaisista ongelmista, ja minä aion seurata uutisia.

HYTO Essee Hanna Härkönen

Arman Pohjantähden alla – Kotihoito

Katsoin Arman Pohjantähden alla sarjasta jakson kotihoito. Jaksossa Arman pääsee seuraamaan viikoksi Helsingin kotihoidossa työskentelevän Heidi Hirvosen arkea. Heidi on työskennellyt kotihoidossa viisi vuotta. Jaksossa tutustutaan siihen, minkälaista on kotihoidon työ, mitä lähihoitaja tekee ja mitä lähihoitajien työ merkitsee niille ihmisille, joiden elämä on hoitajien työstä riippuvaista.

Kotihoidon tehtävä on tukea ikääntyneitä, pitkäaikaissairaita, vammaisia ja erityistä tukea tarvitsevien ihmisten toimintakykyä ja elämän hallintaa niin, että he voivat turvallisesti asua kotona. Kotihoidossa työskentelee pääasiallisesti lähihoitajia ja sairaanhoitajia. Suomessa on noin 70 000 säännöllisen kotihoidon asiakasta, joista osa asuu omassa kodissaan ja osa palvelutalossa.

Arman lähtee Heidin kanssa iltakäynneille, he ottavat mukaan mm. asukkaille menevät lääkkeet. Iltakäynti listalla on kolmetoista nimeä. Heidi kertoo, että aamuvuoro ja iltavuoro eroaa toisistaan mm. niin että aamuvuorossa on enemmän sairaanhoidollisia tehtäviä ja asiakkaiden suihkussa käytöt hoidetaan aamuvuorossa. Ilta- ja viikonloppuvuorot ovat päivystyksellisempää, eli niissä tehdään kaikki oleellinen.

Kotihoidossa jokaisella hoitajalla on omat vastuuasiakkaat sekä hoitopiirinsä, jota he kiertävät joko autolla, julkisilla tai kävellen. Heidi tuo esille sen kuinka tärkeää on, että hoitajat tuntevat asiakkaat koska siten he pystyvät arvioimaan onko vointi asiakkaalle tyypillistä vai ei. Sijaisten voi olla hankala kertoa käyttäytyykö asiakas normaalisti ja onko käytös tavallista asiakkaalle, koska asiakas ei ole niin tuttu heille.

Arman pohtii asiakkaan itsemääräämisoikeutta, esim.  jos asiakas ei halua käydä suihkussa. Heidi kertoo, että on nähnyt tapauksia, jossa asiakas on voinut olla käymättä suihkussa parikin vuotta, koska asiakasta ei voi pakottaa suihkuun, mikäli hän ei itse halua.

Jaksossa tulee esille, että muistisairaille ei välttämättä ole ollenkaan nälän tunnetta, joten tärkeää että hoitajat tekevät heille ruokaa ja huolehtivat että asiakas saa syötyä. Yleensä muistisairas ihminen pystyy toimimaan rutiininomaisesti. Esim. jos ihminen on aina laittanut kahvin tippumaan aamuisin, hoitajat pyrkivät toimimaan niin että asiakas saa laittaa kahvin niin kauan kuin se häneltä onnistuu, koska jos hoitajat tekevät asiat asiakkaan puolesta voi taito unohtua nopeasti.

Erityisesti kiinnitin huomiota siihen, miten asiakkaat tykkäsivät kun Arman oli kiinnostunut heidän elämästään ja he pääsivät kertomaan tekemisistään ja saavutuksistaan.

Arman ja Heidi käyvät Mauri nimisen asiakkaan luona, kellä on käytössään virtuaali-/ etähoito. Sen kautta Mauri saa suoran yhteyden hoitajaan.  He pohtivat miten teknologia kehittyy tulevaisuudessa ja sitä että laitteet eivät kuitenkaan korvaa oikeaa hoitajaa.

Jaksossa tulee esille hoitajan työn ajan vähäisyys sillä taukoja ei ole ehditty pitämään kolmen ja puolentunnin aikana.  Hoitajat eivät kuitenkaan halua näyttää kiirettä asiakkaille koska syy ei ole asiakkaiden eikä hoitajien.

Viiden vuoden aikana minkä Heidi on kotihoidossa työskennellyt, on asiakas määrä kasvanut huimasti.  Työssä joudutaan koko ajan keksimään ja kehittämään lisää, miten asiakkaan kotona asumista saataisi tuettua.  He pohtivat myös sitä missä menee raja, kuinka pitkään asiakasta voi pitää kotona, kun pyritään kuitenkin siihen, että asiakasta hoidetaan mahdollisimman pitkään kotona.  Arman tiedustelee mistä asiakkaiden edestakaisin ”pompottelu” kodin ja sairaalan välillä johtuu, mihin Heidi kertoo, että syynä voi olla se, että asiakas tulee kotihoidon piiriin sillä tiedolla että olisi parempi kuntoinen mitä hän oikeasti on.

Jaksossa usea hoitaja kertoo, että toivoisi että työntekijöitä olisi enemmän ja näin myös aikaa olisi enemmän. Kotihoidossa surullisinta on asiakkaiden yksinäisyys koska hoitajat voivat olla ainut kontakti ulkomaailmaan. Pelkkä ulkona käynti voi olla asiakkaille iso asia ja tuoda paljon iloa.

Mielestäni jakso oli kiinnostava ja toi esiin paljon tärkeitä asioita mitä ei välttämättä muuten tulisi ajatelleeksi.  Koen tärkeäksi asiaksi sen, että hoitajilla olisi enemmän aikaa ja näin ollen edistäisi asiakkaidenkin hyvinvointia.