sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Kirjaessee Natalia Happo

Tähtiin kirjoitettu virhe, John Green


Hazel Grace on ujo ja syrjäänvetäytyvä 16-vuotias tyttö, joka on sairastanut parantumatonta kilpirauhassyöpää 13-vuotiaasta asti.
Keuhkoihin hänelle on muodostunut isoja sitkeitä etäpesäkkeitä.
Hän joutuu käyttämään jatkuvasti happilaitetta koska keuhkot eivät toimi oikein.
Syöpäsoluja hidastava lääke on kuitenkin tepsinyt ja kasvaimet vähän kutistuneet.
Hoitojen tarkoitus oli pidentää elämää, ei parantaa syöpää. 
Se ei ollut mahdollista.
Sitä, miten pitkään Hazel tulisi vielä elämään, ei tiedetä.
Päivät kuluvat kotona lukien ja vanhempien kanssa telkkaria tuijotellen.
Vertaistukiryhmässä Hazel tutustuu samanikäiseen Augustukseen ja hänen kaveriinsa Isaaciin.
Augustuksella oli ollut puolitoista vuotta sitten luusyöpä ja toinen jalka nykyisin proteesia.
Isaacilla oli asiat huonommin, hänellä oli tulossa leikkaus jonka jälkeen hän olisi sokea.

Hazel ja Augustus alkoivat viettää aikaa yhdessä.
He viihtyivät hyvin toistensa seurassa  vaikka olivatkin monesti eri mieltä asioista.
Päivät kuluivat jutustellen, leffoja ja kirjoja arvostellen.
Ihastumista oli ilmassa molemmin puolin.
Hazel kertoi Augustukselle haaveestaan saada selville mitä hänen suosikkikirjansa henkilöille tapahtui koska kirja
oli jätetty ikävästi auki lopusta.

Jonkin ajan kuluttua Hazel joutui teholla kun keuhkoihin oli kertynyt liikaa nestettä.
Tilanne näytti kriittiseltä mutta Hazel selvisi ja pääsi kotiin.
Keuhkoja piti kuitenkin alkaa tyhjennellä säännöllisin väliajoin ja
yöksi oli otettava käyttöön painesäätöinen hengityskone.

Nuoret pääsivät kuitenkin matkustamaan Amsterdamiin Hazelin suosikkikirjailijan luo.

Reissun jälkeen selvisi että Augustuksen syöpä on uusiutunut ja levinnyt koko kroppaan.
Hazel oli päivät Augustuksen seurassa ja joutui näkemään miten hänen tilansa huononi
ja lopulta kuulemaan että Augustus oli kuollut.


Minussa kirja herätti monenlaisia tunteita.
Kirja oli ensinnäkin todella liikuttava.
Hienoa että ei jääty voivottelemaan sairautta vaan osattiin nauttia hetkistä.
Tuli kiitollinen olo siitä että itse on terve ja että lähimmäiset ovat terveitä.
Hienoa että Hazel ja Augustus ehtivät tutustua, rakastua ja viettää monia mukavia hetkiä yhdessä.
Häiritsemään minua kuitenkin jäi se kun Hazel ja Augustus tekivät vain aivan arkisia asioita, vaikka tiesivät olevansa
kuolemaisillaan. 
Olisi voinut kuvitella että noin nuorilla henkilöillä olisi ollut vielä paljon sellaisia asioita mitkä on ihan pakko päästä kokemaan ennen kuolemaa.
Vanhemmatkin olisivat varmasti ymmärtäneet ja auttaneet toiveiden toteutumisessa.
Muuten kokonaisuudessaan ihan hyvä kirja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti