HAPPO TESTI
Kalle Lähde ja Kustannusosakeyhtiö Otava 2015
Kalle Lähde on raumalaissyntyinen
yrittäjä ja raitis alkoholisti, joka on jo kolmen vuosikymmenen ajan tiennyt
kirjoittavansa kirjan. Hänen esikoisteoksensa aiheena on juuri se asia, joka
tähän asti esti kirjoittamisen- alkoholismi.
Minä joka olen huono lukemaan
kirjoja, otin kyseisen kirjan ja päätin lukea muutaman sivun että pääsisin
alkuun. Huomasin yllättäen olevani sivulla 126 tässä 269 sivuisessa kirjassa.
Kirja tempaisi mukaan koska kerronta oli sellaista että tuli monet kaverit ja
monesti jopa oma elämä mieleen. Kirjailija itse on ollut kaksi ja puoli vuotta
kuivilla, itse juhannuksena kaksi vuotta ilman pisaraakaan alkoholia, jota
kului itselläkin aika runsaasti ennen juhannusta 2014.
Kirja kertoo mielestäni todella
hyvin ja mukavin esimerkein sen miten alkoholisti kieltää olevansa ja kuinka
aina keksitään syy juomiseen jostakin. Joko muista ihmisistä tai asioista jotka
antavat oikeutuksen omaan juomiseen. Kaikki muut jotka käyttävät kohtuudellakin
alkoholia on holistin mielestä enemmän juoppoja kuin itse vaikka itsellä olisi
mennyt pari työpaikkaa ja parisuhdetta, muista ihmissuhteista puhumattakaan
karikolle viinan takia.
”Minä join hieman olutta
vitutukseen. Se sitten muuttui vaimon puheissa ryyppyputkeksi.”
”Herään kun vaimo kolistelee
töihin lähtiessään mutta olen nukkuvinani. Nyt ei ehkä ole paras aika
näyttäytyä. Minulla on muistikuva baarin vessasta, hatara sellainen. Häpeän
tunne saa nenän kutiamaan. Kutina loppuu, kun sydämestä kylmää muistaessani
kaljat. En kai vain unohtanut niitä kuppilaan? Tai vaimon armoille? Siinä
tapauksessa niiden kohtalo olisi epävarmaa ja minun myös.”
”Eikö se ole mennyt töihin? kello
on jo yli yhdeksän…….Olo helpottuu hiukan, ja samalla tajuan että on ilta”
Pari olutta kotona ja pari
baarissa. Eihän parin päivän reissu mitään ja miksi naiset nalkuttavat kun se
pari päivää miesten kielellä tarkoittaa kaksi viikkoa. Tyypillistä
käyttäytymistä, heti herättyä kun ei krapulakaan vielä ole paha kaivataan jo lisää
juomista, muttei kuitenkaan uskalleta kohdata sitä todellista maailmaa, vaan
kaikki tehdään omassa rauhassa ja pääosin salaa. Läheiset ihmiset ovat ne
pahimmat kohdattavat juovuksissa/krapulan kolkutellessa ovelle, koska heille
sanot olevasi selvä vaikka olisitkin juovuksissa. Itse luulet että se menee
kaikille läpi ja olet hyvä näyttelijä. Juoppo kaverit ja baarissa istuvat
ihmiset ovat eriasia. Onhan baari kuitenkin juopolle joskus enempi koti kuin se
minne hänen postinsa tulee.
”Baarimikon kanssa pitää olla
väleissä, se on portinvartija, joka iltayhdeksän jälkeen seisoo minun ja
viinojen välissä, hallitsee elämää ja kuolemaa ja krapulaa.”
”Nuoreksi naiseksi hän tuntuu
ymmärtävän minua erinomaisesti. Harmittelen että vaimo on niin umpimielinen.
Saman miehen kanssa tämä Jaana neiti täällä keskustelee ilman kiukkua.
Muuttuisiko Jaanakin vittumaiseksi ämmäksi, jos se asuisi minun kanssani?
Aikaisemmin vaimokin jaksoi kuunnella tuntikausia merimiesjuttujani niistä
vuosista, kun maailma suorastaan haukkoi henkeään minun saapuessani satamaan.
Mikä on muuttunut? Lakkasimme käymästä sunnuntaikävelyllä Ruissalossa. Voisiko
sillä olla niin suuri vaikutus luonnevikaiseen vaimoon? Päätän ehdottaa
Ruissalon palauttamista elämäämme, jos se sitä niin paljon kaipasi. Teetä oli
termospullossa aina mukana, joimme sitä rantakalliolla ja katselimme
ruotsinlaivoja. Myöhemmin aloin kaivata teehen terästystä, eikä vaimo enää
ollut kiinnostunut ulkoilusta. Huokaisen syvään. Ulkoilunpuutteesta.”
Alkoholi näyttelee niin suurta
osaa alkoholistin elämässä, ettei juuri mitään voi tehdä ilman viinaa. Viina on
lämmike, rentouttaja, seurustelujuoma(joskus tärkeämpi seurustelukumppani kuin
se oma puoliso), lohduttaja... viina käy ihan mihin tilanteeseen ja vaivaan
tahansa ainakin holistin mielestä. Ei ruokakaan voi lopulta syödä jos siihen ei
ole sopivaa alkoholipitoista juomaa. Alkoholi hallitsee ja on niin suuri osa
elämää ettei huomata ympärillä tapahtuvia muutoksia eikä sitä kuinka muut
ihmiset suhtautuvat. Ja jos joku sinulle alkoholin käytöstä mainitsee, on hän
pikkusieluinen nipottaja, raittiusintoilija ja juoppo. Ottihan hän itse kahtena
viikonloppuna kännin ja minä olen vasta kaksi viikkoa ollut samassa kännissä.
”Arvaan krapulan loiventamisen
epäonnistuneen hieman. Kello on jotakin yli neljä. Pol Pot on siis jo kotona,
tästä ei hyvää seuraa.”
”Lupaan huomenna etsiä netistä
jotain tukea kaltaisilleni keittomiehille. Vaikka etätukea, ajattelen”
”Valomerkkiin on yli tunti,
viettäisin sen laadukkaasti. Hyvä ilta tästä tulikin, vaikka huonolta näytti”
”Nousen ylös ja yritän kävellä
varmoin askelin keittiön kautta vessaan. Hipaisen vaimoa olkapäästä ja toivotan
huomenet. Yritän samalla hakea merkkejä siitä, onko hän tietoinen yöllisestä
pubireissustani. Minulle ei taaskaan toivoteta mitään hyvää ja kaunist.”
”Vaimo hakee käsilaukun ja kaivaa
lompakon esille, kaksikymppinen lentää lattialle kuin luu koiralle. Koppaan sen
kuntooni nähden ketterästi ennen kuin vaimo muuttaa mielensä. Ensimmäinen
etappi on saavutettu. Kömmin sänkyyn sikiöasentoon odottamaan raivottaren
lähtöä”
Apua. Lupaus hakea apua ja
parantaa tapansa. No apua löytyy yöllä baarista. Noidankehä on melkoinen, kun
miettii itsekin niitä kertoja, on morkkis ja tuntuu että kaikki kaatuu päälle,
mutta on kuitenkin yksi henkilö joka yrittää ymmärtää ja toivoo sisimmässään
että ne lupaukset jotka krapulassa annetaan, muuttuisivat joskus todeksi.
Mutta, kissanpaskat. Heti kun olo voimaantuu ja ehkä se viikko, kuukausi tai
pari vietetään normaalia elämää ja taas mennään, viikosta toiseen. Edessä
jälleen ne lupaukset ja vannomiset että kyllä minä pystyn lopettamaan ja hetken
päästä haetaan jo syytä jostakin joka antaa oikeutuksen korkata lohduttaja ja
paras kaveri.
”Miksiköhän se vielä jatkaa
kanssani, hullun ja saamattoman ihmisen? Juomaputki, nöyrä anteeksipyyntö,
maanista suorittamista ja sama taas alusta, kaikki nämä vuodet, samalla
kaavalla.”
Kaverit, puolitutut baarista eli
samanlaiset juopot kuin sinä itse. Heidän seurassa sinä viihdyt. He eivät
motkota, saarnaa eivätkä välitä sinun alkoholin käytöstä. Toisaalta
välittävätkö he muutenkaan ylipäätänsä sinusta itsestäsi, vai siitä, että
heillä on joku seuranaan, kun kotona ei ehkä ole ketään tai jos on, se on se
nalkuttava akka, jota ei jaksa kuunnella. Voi kun kaikki ihmiset olisivat samanlaisia
kuin minä olisi maailma hieno paikka. Juoppoja kaikki.
”Pian yrittäjä on tilannut tiskin
niin täyteen viinaa, että olen hänestä huomattavasti jäljessä. Päätän unohtaa
hetkeksi Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeet pienistä kulauksista. Silloin
on juotava kun tarjotaan. Järki vaatii minua lähtemään kotiin…..Toisaalta taas
olisi kiittämätöntä noin vain lähteä, kun toinen tarjoaa. Järki jää pään
sisäisessä väittelyssä kakkoseksi. Minä jatkan juomista.”
Kirjan päähenkilö, jonka
seikkailut ja kokemukset ovat kirjailijan mukaan yksi yhteen hänen omasta
elämästään, käy välillä katkolla.
”Yksitoista hoitokertaa takana”,
hän sanoo ja katsoo minua tunteettomasti. Tämä ei nyt mene suunnitelmien
mukaan. Helvetin ämmä, katsoisi tarkemmin vaikka logoa neuleeni rintapielessä,
siitä voisi helposti päätellä, etten ole mikään taakka yhteiskunnalle.
”Oikeastaan juon masennukseen,
kipuun, vitutukseen, sortovallan vuosia miettiessäni ja saunan jälkeen. Olenko
edes alkoholisti.”
Katkolla käynti sehän on
oikeastaan kuin käyttäisi autoa määräaikaishuollossa, että se jaksaa kulkea
taas. Jos ihminen ei oikeasti itse halua ja vaadi itseltään alkoholin käytön
lopettamista, niin katkolla käynti on avustettua kuntoutumista uuteen
ryyppyputkeen. Kirjan henkilö katkolta päästyään on elämänsä kunnossa ja
kuinkas käykään kun vaimo lähtee viikonlopuksi koulutus päiville. Mies päättää
lähteä kesämökille saunomaan ja kuntoilemaan eli viettämään kunnon elämää.
Viiniä täytyy kuitenkin olla neljä pulloa mukaan. Mutta eihän se ole juopottelua
jos sivistyneesti Aperiittaa nauttii omassa seurassaan.
”Hei kulta”, sanon reippaasti.
”Moi mitäs sinne?” Kerron lähteneeni mökille saunaan kun olin tuntenut olevani
sen tarpeessa. ”Oletko sä juonut jotain?” ”En tietenkään ole, ajattelin ajaa
kaupunkiin vielä saunan jälkeen. Hakkasin puita ja olen hengästynyt.” Päätän
ampua kovilla. ”Voisin kai ruveta juomaankin kun kerran heti syyllisenä
pidetään.”
”Avaan viestiketjun ja luen
ensimmäisenä tulleen: ”Vai et oo vittu juonu mitään!!” Kelaan ketjua ylöspäin,
painan lähettämääni valokuvaa. Poseeraan jalat levällään istuen, viinipullo
polvella. Keskellä kuvaa on tuhkan tahrimat munani.”
”En millään jaksa miettiä mökille
jäänyttä lommoista autoa ja miten senkin taas selittäisin. Sellaisia murheita
vastaan on tässä maassa aina juotu viinaa ja vähän oluttakin. Mitä sitä
muutenkaan tulevaa murehtimaan. Viisitoistaminuuttia on minulle sopiva
tulevaisuus.”
Niin, eli auto jäi mökille.
Taksilla kaupunkiin baariin. Nythän sitä jaksaa ja kuntoakin on, kun kävi ennen
mökkireissua huollossa. Vaimolle on valehdeltu, jääty kiinni joka tässä
vaiheessa on juopon mielessä se suurin virhe mitä hän on tehnyt, se kiinni
jääminen. Kaikki mitä minä teen on oikeutettua.
”Kännykkä taskussani alkaa soida.
Kaivan sen nopeasti esille, vaimo näkyy soittavan. Paniikki kurkistaa kurkusta,
ja suuntaan vessaan, siellä voisin vastata, jos yleensä uskaltaisin vastata.
”Hei kulta”, vastaan tavoitellen väsymystä. ”Moi, oletko kotona?”Kerron
makoilevani sohvalla ja torkahtaneeni kesken ohjelman.”Onko meillä toinenkin
sohva kun minä istun tällä yhdellä?” Mitä helvettiä vaimo tekee kotona? Alan
änkyttää vaikka yritän estää, valheesta on hirveää jäädä kiinni. Päätän olla
kokonaan hiljaa, nyt ei enää mikään auta. ”Haista vittu!” kuuluu luurista. Minä
yritän vielä pyytää, ettei hän kaataisi kaljojani viemäriin jääkaapista, se on
minun suurin huoleni. Luurista kuuluu tuuttausta. Istun baaritiskillä
ristiriitaisin tuntein. Miksi se tuli kotiin jo tänään? Minä vihaan sitä, kun
se on mennyt pilaamaan päivänsä minun takiani. Olisi tullut huomenna, niin
kaikki olisi hyvin. Mietin kotiinlähtöä, mutta en uskalla. Kun vaimo on tuossa
mielentilassa, asia vain pahenisi. Mitenköhän olueiden käy? Olikohan sinne
jäänyt kaksi tölkkiä? Kiukuissaan varmasti kaataa ne pois. Oikeastaan olen
helpottunut, tänään ei tarvitse enää salailla mitään. Tilaan Paavolta tuopin ja
mietin, miksi vaimo ei voi istua kanssani täällä, niin kuin seurusteluaikoina.
Pitäisimme hauskaa ja olisimme oikein rakkaat toisillemme. Minä en ole
muuttunut, mutta vaimosta on tullut hauskanpitoa kaihtava ihminen.
Synkkämielinen raivotar. Huokaisen ja onnittelen itseäni ihanasta luonteestani”
Vaimo hakee miestä milloin
baarista paskat housussa, putkasta ja milloin mistäkin. Eräällä baari reissulla
hän lähtee yllättäen erään porukan mukana käymään Ruotsissakin ja vaimollehan
ei tarvitse ilmoittaa kun vasta tullessa, että tulisi hakemaan satamasta, kun
hän yllättäen joutui Lappeenrantalaisen seurueen oppaaksi. Juopottelua,
avioerolla uhkailua, pakkohoidon ehdottamista, ambulanssin kutsumista,
juopottelua ja vielä kerran juopottelua. Kirjassa on todella paljon ajatuksia
joita alkoholistin päässä liikkuu ja kuinka hän maailmaan ja maailma häneen,
hänen mielestään suhtautuu. En halua paljastaa tässä kaikkea joten suosittelen
lämpimästi lukemaan kirjan. Koittaako raittius? Tuleeko ero? jne… Lue myös alla
olevasta linkistä kirjailijan haastattelu.