Katsoin videon Arman Pohjantähden Alla
Kausi 4 Jakso 3:Kehitysvammaistyö:Oikeus onneen
Siinä kerrotaan kehitysvammaisten asemasta ja miten asioita saataisiin korjattua. Kerrotaan myös mitä erilaista toimintaa kehitysvammaisille on tarjolla, esim. Päivä- ja työ toimintaa sekä tuettuasuminen. Ja siinä kerrotaan Sofian kylästä.
Kaikkien pitäisi ymmärtää, että kehitysvammaiset ovat ihmisiä ja että ihmisillä on erilaisia tarpeita. Kaikki kehitysvammaset eivät ole lapsen tasolla. Kehitysvamma ei ole sairaus vaan oire yhtymä. Kehitysvammoja on vaikeista keskivaikeisiin ja lieviin oppimisvaikeuksiin. Kehitysvammaiset saavat eläkettä, millä maksavat vuokran. Kehitysvammaisille tarjotaan kodin omaista asumista eikä laitostamista. He itse siivoavat huoneensa ohjaajan/hoitajan
avustuksella. Vammaispalvelulain mukaan vammaisilla henkilöillä on subjektiivinen oikeus välttämättömiin erityispalveluihin toisin sanoen kunnalla on velvollisuus järjestää erityispalveluja vaan, jos asiakas täyttää laissa tai asetuksessa mainitut myöntämisedellytykset.
Vähävaraisille perheille tämä tarkoittaa:
Siinä kärsii koko perhe ja vanhemmilta loppuu voimat, voi tulla myös se että lapsi/lapset otetaan huostaan koska vanhemmat eivät yksinkertaisesti jaksa enää. Kunnan pitäisi antaa vähintään se kolme lepopäivää kuukaudessa vanhemmille eikä esim. kolmea päivää vuodessa.
Yleensä on kauhean taistelun takana, että sinä saat edes ne tuet ja avun mitä tarvitset kehitysvammaisen kanssa.
Yleisimmät ennakkoasenteet kehitysvammaisia kohtaan ovat:
Jos kehitysvammainen on kävelevä ja puhuva niin silloin he saavat haukkumista, ilkkumista ja pilkkana pitämistä, esim. jos kehitysvammainen menee baarin, häntä saatetaan lyödä ja kun ”normaali” henkilö menee poliisiasemalle ja kertoo mitä on tapahtunut häntä uskotaan, mutta jos kehitysvammainen menee poliisiasemalle häntä ei uskota ja hänen väitetään valehtelevan ja heidät passitetaan kotiin.
Ja jos on enemmän pyörätuolissa ja ei osaa välttämättä kommunikoida niin ajatellaan että tuo on vihannes vain.
Mitä tarkoitta jos suomessa syntyy kehitysvammaisena?
Heti synnyttyään ei välttämättä saa kehitysvammaisen diagnoosia, siinä menee muutama vuosi ennen kuin saa sen diagnoosin, koska siinä vaiheessa aletaan ymmärtämään se että ollaan kehityksessä jäljessä ja se voi tarkoittaa monia sairaala käyntejä ja tutkimus-jaksoja että saadaan nimi tälle asialle mikä siellä on oikein vikana.
Vanhempana käyt läpi kolmiasteisen vaiheen ensimmäisenä tulee shokki, toisena tulee syyllisyys että mitä on tehnyt väärin ja teinkö jotain raskaudenaikana, ja viimeisenä tuli hyväksyminen. Itse täytyy ensin käydä läpi ja hyväksyä se asia ja sitten tulee se miten kerron lähipiirille/verkostolle sen asian, ja siinä ei häpeä sitä lasta vaan rakastat lastasi yhtälailla. Mutta sinä häpeät sitä ettet pysty tekemään samoja asioita kuin ennen pystyit koska lapsi tarvitsee tukea enemmän ja sinun pitää olla läsnä paljon enemmän sen lapsen elämässä.
On erilaisia ihmisiä joistakin ei huomaa sitä että he ovat kehitysvammaisia kun he lähtevät ihmisten ilmoille ja toiset taas ovat täysin autettavia eli syötettäviä, juotettavia ja puettavia. Ja heti kun selviää että heillä on kehitysvamma he saavat sen leiman ja heitä käytetään paljon hyväksi.
Milloin on alkanut tapahtua muutosta siinä että suvaitsevaisuus ja ymmärtäminen on alkanut kasvaa tätä asiaa kohtaa?
Tapahtui silloin kun laitoksia alettiin purkamaan, että silloin on ihmiset alkanut ymmärtämään sen että kehitysvammaiset kuuluvat tänne meidän kanssamme.
Miten suomalaiset hyväksyvät kehitysvammaiset?
Jotkut ymmärtävät ja jotkut ovat sillä tavalla että mitä te täällä teette, ette te tänne kuulu ja että painukaa sinne laitoksiin. Se voi johtua kehitysvammaisten historiasta koska ennen he asuivat siellä metsän keskellä ja nyt kun on aloitettu laitosten purkaminen ja kehitysvammaiset tulevat enemmän ihmisten ilmoille niin silloin tajutaan että heitä voidaan ottaa enemmän mukaan tähän meidänkin maailmaan.
Autismista kärsivillä on yleensä se omamaailma, missä on ikään kuin paras olla. Ympäristö on vähän niin kuin haittatekijä heidän elämässään. Heille tärkeää on se että sama kaava toistuu päivästä toiseen, koska heillä on niin herkät aistit ottamaan kaikkea vastaan, niin se aiheuttaa suoraan sen että sen autistisen henkilön aivot eivät pysty käsittelemään sitä asiaa ja silloin etsitään sellaisia rauhoittumistapoja ja itsensä heijaaminen edestakaisin on todella yleistä autistisilla henkilöillä, jossa hän rauhoittuu.
Paras henkilö tähän työhön on henkilö joka osaa olla avarakatseinen, kun tehdään töitä sitä ei tehdä diagnoosin perusteella, vaan sen ihmisen perusteella ja sen perusteella mitä asiakas itse haluaa, eikä omien ehtojen mukaan mitä ohjaajat itse haluaa, vaan aina kuunnellaan asiakasta.
On myös tilanteita milloin kehitysvammaisia kaltoinkohdellaan kotona, silloin vanhemmat ovat niin väsyneitä etteivät enää jaksa pitää huolta siitä kehitysvammaisesta lapsesta ja voivat myös pahoinpidellä häntä. Ja on myös tuki henkilöitä, jotka käyttävät vain hyväksi kehitysvammaisia ja heidän perheitään.
On ollut monta epäilystä että kehitysvammaista lasta ollaan pahoinpidelty kotona, sairaalassa on otettu hyvin vastaan ja sovittu seuraavalle päivälle psykologia, poliisia ja sitten on tullut ilmi että lapsi on kehitysvammainen niin silloin on kaikki peruutettu koska hänen kanssaan voi kommunikoida onko tapahtunut jotain vai ei eli puhuuko totta vai valehteleeko, ja sitten asia on vain jätetty eikä jatkettu eteenpäin.
Jos emme tee töitämme hyvin se vaikuttaa sen asiakkaan elämänkokemukseen ja miten riippuvaisia ollaan siitä, miten hyvin tehdään työtämme ja että ne hoitajat jotka, välittää siitä tekee tätä työtä. Ja musiikki on monelle kehitysvammaiselle tärkeää ja he tykkäävät kuunnella sitä, koska se voi olla monelle pakokeino pois siitä hälinästä ja metelistä ja ihmispaljoudesta. Huoneita on myös mahdollista laittaa mahdollisimman yksikertaisiksi jos kehitysvammainen/asiakas niin haluaa, koska heillä voi olla aistiyliherkkyys tai sitten oman turvallisuutensa takia ollaan näin tehty.
Voimankäyttö asiakkaiden kanssa.
Asiakkaan hyvin vointi on tärkeintä mutta äärimmäisissä tapauksissa eli jos asiakas alkaa riehumaan hänet voidaan ottaa kiinni toisten hoitajien kanssa ja ohjata hänen liikkeitään, ettei vahingoita muita tai riko tavaroita ja paikkoja. Ei ole omaa lääkäriä, joka voisi tulla antamaan rauhoittavan piikin vaan, jos hoitajat eivät pysty hallitsemaan/ rauhoittelemaan tilannetta niin silloin pitää soittaa hätäkeskukseen ja sieltä sitten lähettävät poliisin ja ambulanssin.
Suosittelen kaikille, että ensinnäkin antakaa mahdollisuus he ovat ihmisiä siinä missä kaikki muutkin ja uskaltakaa kohdata kehitysvammaiset.
Kehitysvammaisille on tehtävä yksilöllinen palvelusuunnitelma jossa, huomioidaan sen asiakkaan yksilöllinen tuentarve. Kaikille ei edes anneta palveluja, jos hänestä tiedetään se, että hän on kuolemassa muutaman vuoden sisään. Ihmisistä tulee vain numeroita.
Pienet lapset ovat yleensä avoimia ja ymmärtävät jollain tavalla sen, että ihmiset ovat erilaisia, jos heille on puhuttu siitä pienestä pitäen. Päättäjien pitäisi tajuta, että ihmisiä ja heillä on erilaisia tarpeita eikä sitä, että kehitysvammaiset tarvitsevat vain näitä palveluja.