KUNT Essee Jere Ruokolainen

To the Bone

 

Tämä elokuva kertoo Ellenin elämästä, ja siitä miten vaikeaa on kamppailla anoreksiaa vastaan.

Elokuvan alussa Ellen asustelee kotonaan hänen siskonsa, isänsä ja äitipuolensa kanssa. Hän on sairastunut jo anokreksiaan ja hänen painoaan seurataan tiiviisti kotona. Ellen viihtyy paljon siskonsa kanssa, joka yrittää ymmärtää Ellenin sairautta. Ellenillä ajautuu usein erimielisyyksiin perheensä kanssa, jotka yrittävät häntä saada häntä syömään kunnolla. Hän on tosi keksiliäs tyttö, joka usein luikertelee hyvin ulos vaikeistakin tilanteissa.

 

Aikansa kun välit rakoilevat kotona, eikä Ellenin paino nouse, hänen äitipuolensa Susan on päättänyt laittaa asialle lopun. Hän kertoo Ellenille että tilanteessa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin käydä lääkärissä ja miettiä jotain muuta vaihtoehtoa. Pitkän suostuttelun jälkeen Ellen saadaan lääkäriin. Susan on saanut Ellenille ajan anoreksian erikoislääkärille, joka osottautuu todella päteväksi. Lääkäri on myös mukana anoreksia potilaiden hoitokodissa, jonne hän saa puhuttua myös Ellenin.

 

Hoitokodissa on Ellenin lisäksi 6 muuta potilasta. Täällä hoitajat ovat kokoajan läsnä, jotka pitävät potilailla tiukan kurin ja säännöt kuinka talossa on toimittava. Jos he laiminlyövät sääntöjä on kodista lähdettävä. Ellen kotiutuu hyvin uuteen kotiinsa, ja hän viihtyy paljon Luken kanssa. Tiukasta kurista huolimatta Ellen onnistuu huijaamaan hoitajia ja hän urheilee salaa ja heittää ruokia pois. Luke on paljon Ellenin tukena, ja yrittää saada häntä tajuamaan tilanteen vakavuuden. Luke yrittää kannustaa ja tsempata kovasti Elleniä mutta turhaan. Pian hoitojat huomaavat myös punnituksessa että Ellenin tila on menossa vain huonompaan suuntaan.

 

Hoitolaitoksen lääkäri yrittää kaikin keinoin keksiä keinoa, kuinka Ellen saataisi parempaan kuntoon. He kokeilevat perhe terapiaa mm. mutta siitäkään ei ole hyötyä. Lopulta lääkäri sanoo Ellenille että jollei hän ole halukas toimimaan talon tapojen mukaansa hänen täytyy poistua. Ellen menee pois tolaltaan kun luulee että lääkäri ei ole halukas auttamaan. Tämän jälkeen hän pakkaa tavaransa ja lähtee pois. Luke murtuu myös tästä päätöksestä. Ellenistä ja Lukesta on tullut jo todella läheisiä.

 

Hoitolaitoksesta Ellen suuntaa hänen äitinsä luokse kyynel silmässä. Ellen alkaa jo itsekkin tiedostaa tilanteensa, mutta hän ei vain pysty toimimaan että hänen tilansa korjautuisi. Hänen äitinsä on todella huolissaan, kun hän näkee mihin kuntoon on tyttösä joutunut. He käyvät Ellenin paluu iltana koskettavan keskustelun, missä hänen äitinsä heittää hanskat tiskiin Ellenin sairauden kanssa ja syyttää itseään tapahtuneesta. Hän myös sanoo että hyväksyy sen asian, jos Ellen ei halua tehdä muutosta, jonka seurauksena hän menehtyisi. Yön tultua Ellen lähtee öiselle kävelylle. Hänen voimansa ovat menneet jo niin huonoksi että hän pyörtyy kävelyretkelleen. Pyörtyessään hän näkee unen, jossa hän on aivan kuoleman porteilla todella laihana. Herettyään Ellen taitaa todella ymmärtää tilanteensa vakavuuden ja sen että hetken kuluttua hän menehtyy ellei mitään tapahdu. Retkeltä kotiin päästyään hän sanoo kyynel silmässä pahoittelevansa kaikkea ja ymmärtävänsä tilanteen. Elokuva päättyy siihen kun Ellen menee takaisin tämän jälkeen takaisin hoitolaitokseen.

 

Tykkäsin elokuvan tarinasta. Itselle tämä oli hieman vieras aihe, joten sen vuoksi seurasin mielenkiinnolla tätä. Muuten kuitenkaan ei elokuva hirveästi säväyttänyt ja olisin halunnut nähdä miten parantuminen etenee tästä, vai eteneekö se ollenkaan. Mielestäni elokuva jäi pahasti kesken ja se laskee kyllä tämän pisteitä.

HOHU Essee Mira Tuhkanen

Miracles from Heaven

 

Katsoin elokuvan nimeltä Miracles from Heaven, ja nyt aion hieman kertoa siitä.

 

Elokuvassa seurataan huolestuneen ja rakastavan äidin Christy Beamin taistelua tyttärenä Annabel ”Anna” Beamin vuoksi. Anna on 10vuotias tyttö, jolla on todella vakava suolistosairaus. Sairauteen ei ole keksitty parannuskeinoa, joten he joutuvat käymään monilla lääkäreillä, että oireita ja kipuja pystyttäisiin lieventämään.

 

Aluksi lääkärit epäilivät Annalla olevan laktoosi-intoleranssi. Vanhemmat eivät uskoneet tätä, joten he vaativat toisen lääkärin tutkivan tytön. Toinen lääkäri tutki Annan, ja paljastui, että Anna on jäänyt pseudo-obstrukti-liikuntahäiriöön ja hän ei pysty syömään, joten syöttöputkia tarvitaan. Lääkäri kertoi Christylle Amerikan tärkeimmän pediatrisen gastroenterologin, tohtori Nurkon, joka asuu Bostonissa. Tohtori Nurkon vastaanotolle pääseminen kestäisi kuukausia, koska hän on niin kiireinen.

 

Eräs päivä Christy ja Anna pakkaavat laukkunsa ja lentävät Bostoniin tohtori Nurkon luokse ilman ajanvarausta. He pääsevät perille sairaalaan, mutta sairaalan vastaanotossa työskentelevä nainen kertoi, että tohtori Nurkolle ei pääse. Christy ja Anna lähtevät surullisina pois sairaalasta, ja menevät erääseen ravintolaan syömään. Ravintolassa sattuu vahinko, kun Anna vahingossa kaataa vesilasin pöydälle. Sitä tulee siivoamaan työntekijä Angela, josta alkaa Annan, Christyn ja Angelan ystävyys. Angela esittelee kaupungin nähtävyyksiä, he käyvät yhdessä esim. akvaariossa ja taidegalleriassa.

 

Taidegalleriassa ollessa Christy saa puhelun, jossa kerrotaan Annan pääsevän seuraavana aamuna tohtori Nurkon vastaanotolle. Nurko tutki Annaa monena päivänä, teki kaikenlaisia testejä ja antoi eri lääkkeitä. Anna pääsi kotiin äitinsä kanssa, mutta heidän piti tulla Bostoniin sairaalaan joka kuudes viikko tarkistettavaksi. Anna lensi aina uudelleen ja uudelleen tohtori Nurkon luokse äitinsä kanssa. Annalla oli huonekaveri Haley, jolla oli luusyöpä. Haleyn isä Ben ei tykännyt, kun Anna antoi turhaa uskoa selviytymiseen, ja sanoi, että Jumala on aina lähellä.

 

 Eräänä päivänä sairaalassa ollessaan Anna ei tahtonut lähteä suihkuun, ja sanoi äidillensä haluavan kuolla. Christy pahoitti mielensä. Juuri silloin Annan isä Kevin soitti, ja pyysi Annan puhelimeen.

”Pelattaisiinko peli ennen suihkua”, isä sanoi.

”Miten sinä tiedät suihkusta?”, Anna kysyi.

Kysymyksen jälkeen kuului, kun isä laski kolmeen ja hän tuli sairaalan huoneesta sisään kahden Annan siskon kanssa (Abbie ja Adelynn). Anna pääsi samana iltana kotiin perheensä kanssa.

 

 

 

Kotiin päästyään Anna meni siskonsa Abbien kanssa kiipeilemään pihassa olevaan puuhun. Kun he olivat korkealla puunhaaralla, se alkoi rikkoutua. Anna menee turvallisuussyistä rungolle, jonka jälkeen hän tipahtaa reiästä puun sisälle. Kun Christy saa kuulla mitä on tapahtunut, hän epätoivoisesti kutsuu miehensä sekä palomiehet pelastamaan tyttärensä. Palomiehillä kesti melkein 4h saada Anna puun sisältä pois, ja kun he saavat hänet paareille, yksi palomiehistä sanoo iloisesti: ”Hän hengittää.”

 

Anna viedään pelastushelikopterilla sairaalaan, jossa hän joutuu tutkimuksiin. Hetken päästä lääkäri tulee Christyn ja Kevinin luokse kertoen, että Annalla on vain lievä aivotärähdys. Kun Christy ja Anna menevät seuraavan kerran tapaamiseen tohtori Nurkon kanssa, hän kertoo Christylle, että Anna on parantunut ihmeellisesti. Tohtori Nurkon mielestä Annan keskushermosto on kuin uudelleensyntynyt.

 

Anna sitten kertoo myöhemmin vanhemmilleen kokemuksesta, joka tapahtui puun sisällä. Hän kuvailee kuinka hänen sielunsa jätti kehonsa, ja Jumala lupasi, että hän olisi parantunut sairaudesta palatessaan maahan. Kirkossa Christy jakaa tarinan siitä, kuinka Jumala paransi ihmeellisesti tyttärensä rakkaudellaan. Kun Christy lopettaa puheensa, yksi seurakunnan jäsenistä protestoi ja ilmoitti, ettei usko Christyä. Ben, joka on matkustanut Bostonista kuultuaan Annan tarinan, uskoo häntä ja kertoo hänelle, että hänen tyttärensä Haley kuoli rauhallisesti, koska Anna antoi uskonsa sairaalassa.

HOHU Essee Tony Sundström

Tony Sundström [ Kirja essee kirjasta; Me teemme sen. (Merja Mäkisalo).

Hyvä hoitaja oppii rakastamaan itseään. Siinä vaiheessa kun syntyy tunne että olen löytänyt voimavarat itseni hoitamiseen, silloin minusta on hyötyä muille, parhaimmillaan jopa iloa. Tästä minun käsittääkseni kaikki lähtee. Yksi ihminen saa työyhteisössä aikaan halutessaan suuriakin positiivisia muutos prosesseja, yhtä lailla yksi toisaalla voi merkittävästi vaikeuttaa työyhteisön toimintakykyä. Taito oppia ottamaan todellisuus vastaan sellaisena kuin se on, myös näissä vaikeissakin olosuhteissa ja tilanteissa.

Tämä kirja kertoo hyviä esimerkkejä siitä miten hoitajan omat arvot ja etiikka menevät ristiriitaisiksi. Se kertoo ihmisen kasvuprosessista ja puolustusmekanismeista tämän kohdatessa haasteelliset asiakkaat. Hoitaja voi etääntyä asiakkaasta tekemällä työt rutiinilla vailla henkilökohtaista kontaktia asiakkaaseen. Hoitaja voi katsoa että asiakkaalla ei ole riittävästi älyä tai tietoa päättää omista asioistaan, että tämän on vain tiukasti noudatettava osaston päivärutiineja ja oltava kiltisti. Toinen yleinen puolustusmekanismi on kiireeseen vetoaminen, haluttomuus kehittää työtään. Nämä ongelmat ovat yleinen kasvualusta laitoskulttuurin syntymiselle.

Taito oppia keskustelemaan tunteista ja eettisistä ongelmista ilman pelkoa tai syyllistämistä, voi vapauttaa suuriakin voimavaroja eri hoitoyhteisöissä. Kun työtä kehitetään ja tehdään ytimestä käsin, mikä on eettisten periaatteiden ydin? Tässä tilanteessa kirja antaa ohjausta siihen mikä on työyhteisön toimintamalli, kun näiden eettisten periaatteiden luonnolliseen ytimeen on päästy.

Jokainen hoitajan tuki on kannustava vertaiskumppani toiselle. Toisen luova kannustaminen, jokaiseen päivään uutena tuleminen. Uudistuksiin avoin ja positiivinen mieli. Muutoksista mahdollisuuksiin, yhteiseen päämäärään sitoutuminen ja sen tiedostaminen. Miksi tätä työtä tehdään, kenen hyvää sillä pyritään edistämään. Kun katsotaan kokonaisuutta, yksilön panos hyvän työn luomiseen on osa kollektiivista hyvää, joka heijastuu koko yhteisöön ja jaettu osa tätä. Tähän perustuu kollektiivisen hyvän kasvattaminen, tai ainakin tällainen ajatus minulle syntyy tätä kirjaa lukiessani.

Kirjan yksi luku käsitteli tiimi työn merkitystä ja millaista se parhaimmillaan on. Tässä luvussa ei itselleni ollut mitään mullistavaa ja uutta, mutta se vahvisti sitä mitä olen saanut kokea ja oppia tiimityöskentelystä ja sen dynamiikasta, omalla oppimisenpolulla kohti lähihoitajan ammattia. Kirja on kirjoitettu vuonna 1999, ehkä tiimityö on päivittynyt ja tullut luonnollisemmaksi osaksi koulutuksessa ja työelämässä sen jälkeen.

Kirjassa kerrotaan myös laatuvaatimuksista palvelujärjestelmissä, projekti ryhmistä mitkä niitä kehittävät, työyhteisön imagon kehittämisestä ja sisäisestä yrittäjyydestä. Siitä kuinka tavallinen hoitaja voisi ymmärtää miten nämä käsitteet vaikuttavat joka päiväisessä hoitotyössä.

Kirjassa itsearviointi nähdään reflektointina oman työn kehittämiselle. Itse sanoisin tähän, että siinä tunnistaa itsensä, tiedostaa toimintaansa ja tunteitaan. Avoimena vertaisarvioinnille pystyy kyseenalaistamaan omaa toimintaansa ja näin myös vuorovaikutus kollegoiden kanssa vahvistuu. Joskus hoitaja on niin lähellä omahoidettavaa, että ei kykene erottamaan omia toimintatapojaan tai käyttäytymistään suhteessa hoidettavaan, silloin itsearviointi ja vertaisarviointi on hyväksi tilanteelle. On hyvä muistaa että vertaisarvioinnissa molemmat työntekijät ovat samalla tasolla, kumpikin voi kasvattaa tilanteessa asiantuntijuuttaan, jos työn kriteerit ja eettiset periaatteet kohtaavat. Kaikki tämä perustuu omaan haluun ja vapaaehtoisuuteen saada palautetta ja kehittyä ammatissaan. Voi myös kysyä ääneen, miltä tuntuu saada palautetta siltä toiselta.

Kirja oli ajankohtainen itselleni ja työssäoppimisjaksoni reflektointiin. Siitä kuinka opiskelijana otan vastaan ohjaajani mentoroinnin, kuinka taas minä opiskelijana arvioin heidän toimintaansa. Uutta kirja toi mukanaan siitä kuinka tärkeää on kehityskeskustelut työyhteisössä ja henkisen yhteenkuuluvuuden tunteen merkitys.

KUNT Essee Esa Hyytiäinen

HOHU Essee Daria Gamaiunova

Minä katsoin elokuva “En voi sanoa hyvästit”, jossa kerrotaan yhden miehen elämästä. Elokuvan alusta Sergei oli oikein komea ja suosittu mies. Hän meni naimisiin Martan kanssa. Mutta toinen nainen Lida rakastaa Sergeitä tosi kovasti ja Sergein häät Martan kanssa oli suuri isku. Lida yritti unohtaa hänen ensimmäisen rakkautensa.

Sergei asui kylässä ja työskenteli hakkuissa. Eräänä päivänä, kun oli sumu, puu putosi hänen päälleen ja rikkoi hänen selkänsä ja hän vammautui. Hän vietti koko päivän sängyssä ja kohta hänen vaimonsa hylkäsi hänet.

Tästä alokoi Sergein uusi elämä. Alussa se oli oikein vaikea vaihe elämässä, kun hän oli yksin, mutta kun Lida kuuli Martalta, että Sergei on nyt vammautunut, hän tuli välittömästi hänen luokseen. Hän antoi hänelle toivoa. Hänen kanssaan hän uskoi, että voisi toipua, vaikka oli hyvin vähän mahdollisuuksia. Elokuva näyttää, kuinka Lida huolehti Sergeista, ruokkii häntä, auttoi pukeutumaan ja ylläpitämään hygieniaa.

Sergei alkaa elpyä. Nyt hän voi tehdä harjoituksia vahvistaakseen selkää. Jonkin ajan kuluttua hän voi jo istua ilman kenenkään tukea. Hän aloittaa opettajana kotona. Kaikki lääkärit ovat järkyttyneitä, he ihailevat hänen terveytensä kehitystä.

Lida löytää pyörätuolin Sergeille. Sergei on jo erittäin hyvässä kunnossa ja täydelliseen elpymiseen hän tarvitsee jonkinlaista tukea. Ja sitten Lida auttaa häntä. Eräänä päivänä, kun he kävelevät joen rannalla, Lida ilmoittaa Sergeille ihastuttavista uutisista. Heillä on lapsi.

Elokuva päättyy, kun Sergey hyppää ylös pyörätuolistaan ​​ja juoksee halaamaan Lidaa.

Tämä elokuva on mielenkiintoinen paitsi hoidon näkökulmasta myös ihmissuhteiden näkökulmasta. Elokuva vahvistaa, että kaikki eivät voi ottaa vammaista ja hoitaa häntä kunnolla. Jotta ei pelätä tätä ja selviydytään kaikista vaikeuksista, on oltava ystävällinen sydän ja halu auttaa muita ihmisiä.

HOHU Essee Riikka Härkönen

Minulla on syöpä (dokumentti)

Valitsin aiheeksi minua läheltä koskettaneen aiheen. Tässä ohjelmassa haastateltiin ja keskusteltiin kahden syöpään sairastuneen kanssa. Heillä oli tuuria mukana, kun syövät on tällä hetkellä molemmilla voitettu, mutta koskaan ei voi tietää milloin se uusii. 

Syöpään sairastuu jossain elämänsä vaiheessa n. joka 3 suomalainen. Luku on minusta todella suuri, mutta lohtua tilastoihin tuo se, että hoidot tehoaa, yleensä hyvin ja syövät saadaan nujerrettua. Toisilla ei käy niin hyvä ”tuuri” jos asian voi niin ilmaista.. Syöpähoidot kehittyvät koko ajan hurjaa vauhtia, ja kehitteillä on idea, missä kehon omat puolustussolut ohjelmoidaan hyökkäämään syöpäkasvainta vastaan. Kustannusarvio n. 0,5milj./vuosi/ potilas. Nykyisin hoitoihin menee keskitasolla n.6000e/kk/potilas. Syöpätyyppejä löytyy kokoajan uusia, ja syövät osaavat myös houkutella terveitä valkosoluja puolelleen ja näin alkaa immuunijärjestelmä sotimaan. Mistä syövät sitten saavatkaan alkunsa? Asbesti, ilmansaasteet, lisä- ja säilöntäaineet, dna:ssa poikkeama altistaa syövälle? Syöpä ei varsinaisesti periydy vaan sillä on taipumusta siihen.

Dokumentissa haastatellut ihmiset olivat sairastaneet syöpää, toisella rintasyöpä, jonka seurauksena rinta poistettu. Syöpä puhkesi hänelle ollessaan raskaana 6kk. Hän löysi kyhmyn rinnastaan itse. Hoidot aloitettiin 2vkoa rinnan poiston jälkeen. Hänelle pystyttiin antamaan normaalisti sytostaattihoitoa, koska raskaus oli jo niin pitkällä. Istukka pystyy suojaamaan sikiötä sytostaattien haitoilta. Turvallista ei ole ottaa sytostaatti hoitoja, jos raskaus on alussa, eikä niitä anneta tai suositellakaan, se vaikuttaa sikiön kehitykseen, jos hoitoja annettaisiin. Kun synnytykseen on enää n. 4vkoa, pidetään hoitotaukoa. Hoidot aloitetaan 1-3vkoa synnytyksen jälkeen uudelleen riippuen äidin voinnista. Odottava äiti oli pelännyt odotuksen ajan hoitojen vievän myös syntymättömän lapsensa hiukset, kulmakarvat ja ripset. Näin ei kuitenkaan ollut. Istukka siis hoiti tehtävänsä.

Mieshenkilö, jolla todettiin vatsassa syöpä. Hän oli parikymmppinen. Hänelle tuli ensin keuhkokuume, ja tämän jälkitarkastuksessa hänen turvonnut vatsansa kuvattiin. Mikään ei pysynyt sisällä, kaikki tuli oksentamalla ulos, koska vatsassa oleva kasvain teki tukkeen suoliston suulle ja aiheutti suurta turvotusta vatsan alueelle. Syöpä leikattiin, ja kaikki piti olla hyvin. Kunnes hän alkoi saada oireita kivessyöpään viitaten. Tutkimuksissa tosiaan löytyi kasvain kiveksestä ja se poistettiin. Toistaiseksi hänellä on ollut tautivapaata. Hänen asenteensa oli todella positiivinen ja arvet näkyi vain syövän leikkuun jäljiltä. Elämänarvot meni uusiksi sairauden myötä.

KUNT Essee Reeta Reijonen

Dokumentti kertoo Reko Suomalaisesta, joka on nurmeslainen kehitysvammainen mies, jonka elämän asenne on hyvä. Vammaisuus ei ole estänyt häntä tekemästä asioita joita hän haluaa, mutta asioiden eteen on tehtävä hurjasti töitä. Reko pitää urheilusta ja matkustamisesta ja ajaa myös vielä omalla autollaan. Rekon perheeseen kuuluu äiti, isä sekä kaksi biologista siskoa ja kaksi sijaislasta. Hänellä on CP-vamma, joka tuli syntymän yhteydessä aivojen hapen puutteen vuoksi.  Reko ei ole masentunut vamman vuoksi ja elää sen mukaan mikä sille on annettu. Vamman kanssa on ollut haastavaa, mutta kasvattaa itseään.

Reko tekee normaaleja arjen askareita ja asuu omiaan. Häntä on kiusattu koulussa vamman vuoksi. Reko on valmistunut kauppakoulusta. Reko on voinut tehdä erilaisia retkiä pienellä avustuksella. Vammaisuuteen on suhtauduttu huonosti ja tuijotettu paljon ja osa ei ole hyväksynyt vammaisuutta ollenkaan. Joku on luullut, että hänellä on päässä jotain vikaa. Reko on saanut jo nuorena tietää vammastaan. On opiskellut Torniossa viestintää, ja siellä on hyväksytty ja autettu Rekoa vamman suhteen. Jotkut ihmiset suhtautuvat ennakkoluuluisesti vammaan. Reko pitää tärkeänä ihmissuhteita. Onnellisuus on tärkeä arvo. Kavereita on paljon.

Reko tykkää harrastaa liikuntaa mm. uintia ja judoa. Liikuntaa hän pitää tärkeänä ja parantaa toimintakykyä ja jalkojen toimintaa. Hän laittaa itse ruokaa. Reko on saanut matkustella paljon ja nähnyt paljon maailmaa. vammaisuus on opettanut, että elämässä saa mitä haluaa, mutta täytyy tehdä paljon töitä. Reko ajattelee elämänsä positiivisesti.

Dokumentti oli mielenkiintoinen, Rekolla on hyvä elämän asenne ja motivaatio tehdä kaikkea. Tästä dokumentista huomaa, että myös CP-vammainen voi tehdä normaaleja asioita, jos elämän asenne on oikea ja halua lievittää kipua. Aikaa menee asioiden tekemiseen enemmän.

HOHU Essee Miia Pesonen

Katsoin elokuvan Sademies. Se kertoo Charliesta, joka saa aikuisiällä tietää, että hänellä on autismia sairastava veli Raymond. Charlie vie veljensä elämänsä matkalle tai toisinpäin. Matkan aikana myös Charlien suhtautuminen Raymondiin muuttuu.

Charlie Babbitt on yrittäjä. Hänen firmallaan menee taloudellisesti huonosti ja konkurssi kolkuttelee ovella. Kieroja keinoja käyttämällä hän saa jotenkin pidettyä firmansa pystyssä ja maksuaikaa velkoihinsa. Isänsä yllättäen kuoltua hän luulee viimein onnensa kääntyneen ja perivänsä miljoonien omaisuuden. Charlien isä oli rikas, äitinsä kuollut ja vaikkei hän ollutkaan isänsä kanssa missään tekemisissä, niin tokihan hän ainoana lapsena perisi omaisuuden. Hautajaisten jälkeen hän kuulee uutisen mikä ei miellytä. Isä on testamentannut koko omaisuutensa jollekkin aivan tuntemattomalle ihmiselle. Asianajaja ei voi paljastaa sen henkilöllisyyttä mutta antaa osoitteen mistä Charlie voi löytää miehen.

Charlie menee käymään saamassa osoitteessaan tyttöystävänsä kanssa. Paikan päälle saavuttua he huomaavat olevansa hoitolaitoksen pihalla. Charlien koittaa udella tietoja johtajalta, joka ei kuitenkaan pysty paljastamaan kenestä heidän asukkaastaan on kysymys. Susanin odotellessa autossa, hänen luokseen saapuu keski-ikäinen mies. Hän katselee hetken autoa ja alkaa kertomaan tarinaa lapsuudestaan. Charlie saapuu samalla paikalle ja kuulee, että heillä on saman nimiset isät ja muutenkin vieraan miehen perhe ja lapsuus kuulostaa samalta kuin hänen. Charlie menee miehen kanssa takaisin johtajan luokse, selviää että hän on Raymond, Charlien veli joka on elänyt melkein koko elämänsä laitoksessa. Sen enempää miettimättä, Charlie päättää ottaa veljensä mukaan, oikeusteitse hankkia itselleen Raymondin huoltajuuden ja sen kautta päästä käsiksi hänen miljoona perintöön. Charlie ei vaan vielä tiedä millaiseen seikkailuun hän joutuukaan.

Charlie päättää lentää kotiin, jotta matka olisi mahdollisimman lyhyt ja nopeasti ohi. Kentällä hän kohtaa kuitenkin ongelman, Raymond ei halua tulla koneeseen. Hän selittää vanhoista lentokoneturmista ja alkaa huutamaan, jos Charlie yrittää häntä pakottaa lähemmäksi lähtöselvitystä. Ei siis ole muuta mahdollisuutta kuin vuokrata auto ja ajaa kotiin. Päivien kestävä matka on Charlielle kaikkea muuta kuin helppo. Hän ei ole ikinä kuullutkaan autismista, eikä hänellä ole pienintäkään tietoa, kuinka toimia. Hän kuitenkin nopeasti oppii huomaaman, kuinka tärkeitä kaikki rutiinit Raymondille on. Nukkumaan on mentävä joka ilta samaan aikaan, tiettyjä ruokia on saatava tiettyinä päivinä. Telkkarista tulee sarjoja, jotka on pakko nähdä. Jos rutiinit rikotaan, Raymond hermostuu, alkaa käyttäytyä levottomasti ja jopa huutamaan. Uudet paikat ja ihmiset hermostuttavat. Vähitellen Charlie alkaa tottumaan tilanteeseen ja koittaa tehdä veljensä olosta mahdollisimman hyvän. Hän myös tajuaa, että vaikka Raymond on erilainen tietyissä asioissa niin joissakin jutuissa hän on Charlieta fiksumpi. Raymondilla on esim. todella nopea matikkapää ja asiat jäävät kerralla hänen muistiinsa.

Kun monien päivien matka vihdoin on päättymässä, Charlien suhtautuminen veljeensä on muuttunut täysin. Hän ei enää haluakkaan huijata rahoja vaan päättää hankkia niillä rahoilla Raymondille paikan mahdollisimman hyvästä hoitokodista. Hän on myös hyväksynyt veljensä sairauden ja on oikeasti iloinen, että hänellä on isoveli. Loppujen lopuksi tarina päättyi hyvin ja veljekset ovat taas yhdessä.

Elokuva oli hyvä ja oikeastaan voisi sanoa, että opettavainen. Kahteen tuntiin oli saatu tiivistettyä hyvin se, millaista autismia sairastavan ihmisen arki on ja tutustumalla sairauteen oppivat läheisetkin elämään asian kanssa.

HOHU Essee Jere Ruokolainen

Tein esseen elokuvasta Olet korvaamaton. Elokuva kertoo nuoresta pariskunnasta (Abigailista ja Sam) jotka ovat viettäneet koko elämänsä yhdessä. He tapasivat jo pieninä lapsina, jolloin he kiintyivät toisiinsa.

Sam ja Abigail tuntuvat täydellisiltä yhdessä ja heidän elämänsä vaikuttaa todella onnelliselta. Kaikki menevät alkuun loistavasti ja pariskunta päättää vihdoin ja viimein mennä kihloihin. Abigail oli toivonut kihloja jo kauan aikaa, mutta Sam päätti odottaa sitä ”oikeaa” hetkeä. Pien kihlautumisen jälkeen Abigailille alkaa tulla raskauden merkkejä ilmaan ja kaikki näyttävät mahtamalta. Pariskunta on todella innoissaan ja järjestävät juhlat ystävilleen.

Hieman tämän jälkeen kuitenkin selviää jotain ikävää sairaalassa. Abigailin odotettu raskaus onkin todella ärhäkkä syöpä, joka on edennyt jo todella pitkälle. Alku järkytyksen jälkeen pariskunta kuitenkin vaikuttaa onnellisilta yhdessä vielä, eikä he asiasta ole tehneet mitään numeroa. Abigail rupeaa käymään vertaistuki ryhmässä, jossa hän tapaa Myronin. Se on ainut asia, minkä takia hän jaksaa käydä siellä. Hän tuntee kokevansa että ei kuulu heidän joukkoonsa.

Abigailille tulee outo päähänpistos, missä hän yrittää järjestää miehelleen täysin uutta elämää, kun hänen aikansa jättää. Abigail haastattelee ”tulevia” naisystäviä ja muutenkin tutustuu uusiin ihmisiin, mitkä saattaisivat kiinnostua Samista. Tästä tulee Abbielle oikein pakkomielle mitä hän koko ajan tekee. Hän muuttaa Samin pukeutumista ja kaikkea, jotta naiset kiinnittäisivät Samiin enemmän huomiota.

Tämän huomatessa Sam hermostuu Abbielle ja he riitelevät usein tästä. Tämä sama kaava toistuu melko pitkään, kunnes vihdoin Abbie tajuaa että hän ei voi suunnitella toisen elämää, eikä Sam ole valmis tämmöiseen. Pariskunta saa riidat sovittua ja päättävät mennä vielä naimisiin ennen kuin Abbiesta aika jättää. He suunnittelevat häät yhdessä kotiinsa, jonne ovat myöskin kaikki vieraat kutsuttu.

Abbien voimat hupenevat äkkiä ja hän kuolee päivä ennen häitä. Abbie kirjoitti vielä koskettavan kirjeen Samille aivan hetki ennen kuoltuaan. Sam päättää kaikesta huolimatta kutsua vieraat luokseen, jossa hän lukee Abbien jättämän kirjeen kaikille. Tähän tämä elokuva sitten loppuukin.

Mielestäni elokuva oli omalla tavallaan hauska ja koskettava. Juoni oli myöskin hieman erilainen mitä monessa elokuvassa. Sen takia tykkäsin ihan katsoa tätä kuvaa. Olisin kuitenkin halunnut tietää, miten Samin elämä jatkui tämän kaiken jälkeen ja kuinka hyvin hän pystyy elämäänsä jatkamaan rakkaansa kuoltua. Kokonaisuudessaan kumminkin melko hyvä paketti.

KUNT Essee Silja Timonen

Docstop: Veli

                      Katsoin dokumentin Markus ja Lauri nimisistä veljeksistä, joidenka tiet erkanivat Markuksen sairastuessaan skitsofreniaan ja näin ollen Lauri haluaa heidän välinsä takaisin entiselleen.

                      Lapsuudessa ei vielä tiedetty Markuksen mielenterveys ongelmasta. Hän oli iloinen ja vilkas lapsi. Hän keksi mielellään satuja, erityisesti kauhukertomuksia ja hänen veljensä Lauri kuvasi niitä. He kasvoivat yhdessä siskonsa Elinan kanssa keskellä Itä-Suomalaista maaseutua. Markku oli tyytyväinen lapsi, mutta usein omissa maailmoissaan. Markulla oli dyspraksiaa ja puhe vaikeutta. Kielilevy auttoi häntä tuottamaan puhetta. Häntä oli koulukiusattu ja lopulta hänestä tuntui, että hänen veljensäkin kiusasi häntä. Kun Markku täytti viisitoista vuotta, perhe hajosi. Elina aloitti lukion toisella paikkakunnalla, Lauri lähti armeijaan ja vanhemmat erosivat. Markku ajautui yhä syvemmälle omaan ajatusmaailmaan ja siitä lähtien on viettänyt viikkonsa mielenterveyskuntoutuksessa. Joku aika sitten hän oli kertonut äidilleen, että hänestä tuntui, ettei Lauri välittänyt hänestä enää. Lauri halusi korjata veljensä kanssa välit ja kysyi häneltä, voisivatko he kuvata yhdessä jälleen niin kuin lapsuudessa. Lauri koki, että välit olisi helpompi korjata kuvaamisen kautta. Markku saattoi kertoa paljon asioita, eikä Lauri jaksanut kuunnella ja keskittyä niin näihin, joten hän koki, että kuvaamisen kautta tätä oli helpompi suodattaa. Markku sairastaa erinlaistumatonta skitsofreniaa. Hänellä on ollut hieman tasaisempia aikoja, eikä halua ajatella sairauttaan kovinkaan paljon. Hän ajattelee leimaa minkä hänen sairautensa tekee ja kokee sen erittäin rankaksi. Hän kärsii pakkoajatuksista eikä tiedä mikä on totta ja mikä ei. Kaksi vuotta sitten Lauri muutti takaisin Suomeen Englannista, jotta voisi olla lähempänä veljeään ja viettää tämän kanssa yhteistä aikaa. Kuntoutuksen edetessä Markku on haaveillut datanomikoulutuksesta ja meinaa pyrkiä tätä kohti sekä hän uskaltaa jo luottaa ihmisiin.

                      Dokumentti oli mielenkiintoinen ja selkeä sekä herätti paljon ajatuksia. Dokumentti auttaa ymmärtämään sairautta ja mitä se oikeasti sisältää. Oli hienoa nähdä myös kuntoutuksen vaikutus ja mitä se pitää sisällään. Se ei ole vain omaan huoneeseensa lukittautumista, vain siinä on paljon toimintaa. Terapiaa, päivän askareita ja ihan omaa aikaa, jolloin voit lähteä, vaikka kaupoille itseksesi. Suosittelen sitä kaikille mielenterveysongelmista kiinnostuneille.

SAHU Essee Fanni Nurminen

Elokuva Kaunis mieli (A beautiful mind) on saanut aiheensa yhdysvaltalaisen matemaatikon, John Forbes Nashin elämänkerrasta.

Draamaelokuva kertoo älyllisesti lahjakkaasta professorista, mutta samalla myös skitsofreniaa sairastavasta miehestä, John Nashista (Russel Crowe). Elokuva on neljä kertaa Oscar-palkittu, eikä turhaan: elokuva on juoneltaan nerokas, ja ensikatsomalla juonenkäänteitä on lähes mahdoton arvata. Jos elokuvaan tahtoo päästä aidosti sisälle, se vaatii osalle katsojista mahdollisesti toisenkin katselukerran.

Päähenkilö John Nash saapuu yliopistoon uutena opiskelijana. Heti alussa elokuva viestittää, että Nashia kiinnostaa ennemmin matemaattisten kaavojen ratkaisu kuin muiden älyköiden kanssa joukkoon kuuluminen. Saapuessaan yliopistoon Nash luulee saavansa yhden hengen huoneen, mutta sen sijaan saakin huonetoverin, josta tulee hänen paras ystävänsä. Vuosien aikana hän tutustuu myös muihin henkilöihin – mukaan lukien hänen tuleva vaimonsa. Näistä henkilöistä tulee merkittävä osa Nashin arkea. Nash rakentaa itselleen elämän, josta muut voivat vain haaveilla: hän on menestyvä matemaatikko ja hänellä on upea vaimo. Elämä alkaa kuitenkin pikkuhiljaa rakoilla, kun professori kutsutaan huippusalaiseen poliittiseen työhön, jonka parissa Nash alkaa viettää suuren osan vapaa-ajastaan.  Työ muuttuu hengenvaaralliseksi, ja sen myötä Nashista tulee sairaalloisen vainoharhainen.

Tässä vaiheessa elokuva alkaa muuttua kauniista draamasta enemmänkin jännityselokuvaksi - siihen asti, kunnes Nashin vaimo huomaa epäjohdonmukaisuuksia miehensä käytöksessä. Lopulta Nash diagnosoidaan skitsofreenikoksi, ja pitkään jatkuneen psykoosin lauettua hän huomaakin lähes kaiken rakentamansa, ystävistään huippusalaiseen työhön, olleen harhaa. Tarina ei kuitenkaan pääty tähän. Elokuvassa on hyvin kaunis loppu, joka kuvaa Nashin päätöstä elämän jatkumisesta skitsofreniastaan huolimatta.

Kaiken kaikkiaan elokuva kuvaa ainutlaatuisella ja jännittävälläkin tavalla skitsofreenikon sielunelämää sekä sairauden tuottamaa kärsimystä. Se näyttää, kuinka sairastuneelle itselle täysin todellinen elämä voikin olla valhetta ja lopulta kaatua hetkessä. Se kuvaa myös, kuinka skitsofreniasta huolimatta ihminen voi jatkaa normaalia elämää. Skitsofreniaa ymmärtämättömille tämän elokuvan katsominen voi olla hyvin opettavainen kokemus. Se saa katsojan ymmärtämään skitsofrenian raadollisuuden: mitä jos kaikki omaan elämääni kuuluvat henkilöt ja elämäni kokemukset saavutuksineen olisivatkin olleet harhaa, ja ”heräisinkin” tutusta ja turvallisesta psykoosista täysin vieraaseen elämään?

SAHU Essee Aleksi Saastamoinen

Elokuva tähtiin kirjoitettu virhe

Kilpirauhassyöpää sairastava 16-vuotias Hazel on onnekas saatuaan parin  lisävuoden. Elämä tuntuu mennä vilitsen sormien läpi  , kunnes hän tapaa Pojan nimeltä augustus.. Itsepintaisen sinnikäs poika on päättänyt voittaa omakseen sydämeksi.

Kun sairaus alkaa edetä . rakastuneet löytävät toisistaan sen, mitä eivät ole vielä ehtineet menettää.
Rakkaus on aina vaikeaa, mutta ei mahdotonta silloinkaan, kun on parantumaton  kilpirauhas syöpää.

Huolestunut Frannie patistaa tyttärensä mukaan syöpäpotilaiden tukiryhmään. Eräänä iltana kokoontumiseen osallistuu luusyövästä toipunut  augustus  joka iskee silmänsä hurmaavaan  Hazeliin. Varovaisen tytön ja hurmaavan pojan välille syntyy ystävyys, jonka romanttinen tarina.

Mietteitä elokuvasta:

- Kivessyöpää sairastavan Patrickin laulu Jeesuksesta kiusallisen koominen.

- Yhdessä kohtaan ruudulla näkyvän chatin puhekuplat ovat väärin päin ja näyttää siltä, kuin siinä näytettäisiin Gusin puhelinta Hazelin puhelimen sijaan. Pikku juttu, mutta perfektionistia häiritsevä.

- Miksi kaikki Anne Frankin talossa alkavat taputtaa, kun Hazel ja Gus suutelevat ensimmäisen kerran?

Yllätyin elokuvasta niin paljon, että minun oli pakko saada se. Hyvä ystäväni, jonka kanssa elokuvan katsoin, selkeästi ymmärsi vihjeeni ja sain elokuvan syntymäpäivälahjaksi viime vuonna. Toisellakin katsomiskerralla on pakko sanoa, että kyseessä on täydellinen oman lajityyppinsä edustaja. Jos sinulla on tyttö- tai poikaystävä, joka on herkkien ja romanttisten elokuvien ystävä, niin The Fault In Our Stars on hyvä olla hyllyssä,