Kaunis mieli
Elämänkertaelokuva
kertoo taloustieteen Nobelin saaneesta matemaatikosta John Nashista ja hänen
kokemuksistaan paranoidisesta skitsofreniasta.
John saapuu yliopistoon uutena jatko-opiskelijana. Hän
luulee saavansa yhden hengen huoneen, mutta myöhemmin samaan huoneeseen tulee
asumaan Charles Herman, jonka John vain kuvittelee. Kaksikosta tulee kuitenkin
alkuvaikeuksien jälkeen parhaat ystävät. John kertoo Charlesille, että osaa käsitellä numeroita paremmin, kuin
ihmisiä.
Yliopiston esimies ilmoittaa Nashille, joka on jäänyt
usealta hänen tunniltaan pois, ettei tämä voi ruveta töihin ennen, kun on
tehnyt jonkinlaisen tutkielman. Hän kannustaa Johnia etsimään jonkun
mielenkiintoisen aiheen tutkielmaan. John saa innoitteen eräästä baarissa
näkemästään naisesta ja kehittelee sen perusteella peliteorian käsitteitä.
Lopulta hän saa opiskelunsa päätökseen yliopistossa ja saa
arvovaltaisen viran Massachusettsin teknisestä korkeakoulusta yhdessä
ystäviensä Solin ja Benderin kanssa. Opettaessaan korkeakoulussa John esittää
kiinnostavan ongelman, jonka haluaa oppilaidensa ratkaisevan. Hän ei ole kovin
kiinnostunut opettamisesta ja hänen harhansa saavat hänet jättämään oppitunteja
kesken ja tai jopa välistä kokonaan. Eräs opiskelijoista Alicia Larde saapuu
hänen toimistoonsa kyselemään poissaolon syytä ja pyytä Johnia illalliselle
kanssaan. Alicia ja John rakastuvat toisiinsa ja lopulta menevät naimisiin.
Myöhemmin he saavat yhdessä poika vauvan.
Palatessaan vierailulle yliopistoon, jossa opiskeli
aikaisemmin John törmää entiseen huonekaveriinsa Hermaniin ja hänen
sukulaistyttöönsä Marceen.
Myöhemmin John saa kutsun Pentagonin salaiselta
puolustusvirastolta, joka haluaa hänen murtavan monimutkaisen koodin ja
ratkaista vihollisten yhteydenpidon. John pystyy murtamaan koodin päässään.
Samalla käynnillä John tapaa William Parcherin, joka on töissä Yhdysvaltain
puolustusministeriössä. William antaa Johnille uuden työn ja käskee tämän etsiä
aikakaus- ja sanomalehdistä kaavoja, joka voisi ilmeisesti estää
neuvostoliittolaisten punoman juonen. Hänen on kirjoitettava säännöllisesti
raportti löydöksistään ja laitettava se erityiseen postilaatikkoon. Lähdettyään
Williamin mukaan John joutuu neuvostoliittolaisten jahtaamaksi ja tulee yhä
vainoharhaisemmaksi ja alkaa käyttäytyä epävakaasti.
Alician seurattua vierestä miehensä epävakaata ja
vainoharhaista käytöstä hän tekee ilmoituksen psykiatriseen sairaalaan. Myöhemmin
pitäessään luentoa John tajuaa, että vihamielinen ihmisjoukko pitää häntä
silmällä. Hän yrittää paeta, mutta psykiatrisen laitoksen hoitaja saa hänet
kiinni ja saa hänet rauhoitettua rauhoittavilla
lääkkeillä. John viedään psykiatriseen
sairaalaan. Laitokseen sulkeminen saa Johnin uskomaan vielä enemmän, että
neuvostoliittolaiset eli psykiatrisen sairaalan virkamiehet yrittävät saada
häneltä tietoja ulos.
Lopulta hän yrittää kaivaa käteensä laitetun implantin
ulos, mutta huomaakin että sitä ei ole ja on kuvitellut senkin. Hän kuvitteli
implantin olevan laitettu yliopiston kampuksella sijaitsevassa hylätyssä
varastossa ja sen piti toimia puolustusministeriön kuuntelulaitteena.
Alicia tuntee velvollisuutta auttaa miestään ja rupeaa
selvittämään Johnin kertomuksia. Hän käy Johnin mainitseman postilaatikon luona
ja hakee sieltä kaikki ’’huippusalaiset’’ raportit, joita ei ole koskaan
avattukaan. Alicia näyttää ne miehelleen ja hän joutuu myöntämään tosiasian,
että on kuvitellut kaiken.
Myös puolustusministeriön agentti William, salainen tehtävä
ja huonekaveri Herman ja sukulaistyttö ovat olleet harhaa ja mielikuvituksen
tuotetta.
John pääsee lopulta pois laitoksesta, kun vain muistaa
ottaa säännöllisesti hänelle määrättyjä antipsykootteja.
Lääkkeillä on sivuvaikutuksia, jotka vaikuttavat Johnin seksuaali ja
tunne-elämään ja mikä vielä pahinta hänen älykapasiteettiinsa. John lopettaa
lääkityksensä ja vajoaa psykoosiin.
Kotona kylvettäessään heidän pientä poikaansa John jättää
tämän yksin ammeeseen ja lähtee pois, koska luulee Hermanin vahtivan tätä.
Sillä aikaa Alicia on hakemassa ulkoa pyykkejä pois. Hän huomaa, että
takapihalla oleva portti on auki. Hän saa selville, että John on muuttanut
takapihan lähellä olevan vajan toimistoksi jatkaakseen töitä Williamsille.
Vajan seinät ovat täynnä sanomalehdistä otettuja leikkeitä ja kaikenlaisia
kaavoja. Alicia menee takaisin taloon ja ehtii juuri pelastaa heidän lapsensa
hukkumasta ammeeseen. Hän kiirehtii soittaakseen psykiatriseen sairaalaan
saadakseen apua Johnille. John näkee yllättäen Williamsin, joka kehottaa tätä
tappamaan vaimonsa. Hän kieltäytyy siitä vihamielisesti, mutta näkee Williamsin
osoittamassa aseella vaimoaan ja yrittää estää tätä ampumasta, mutta samalla
vahingossa tyrkkää vaimonsa ja lapsensa lattialle.
John tajuaa lopulta, että ’’hän ei koskaan vanhene’’. John
viittaa tällä pikkutyttöön Marceehen, joka ei ole vuosien aikana kasvanut vaan
pysynyt samankokoisena.
Pari päättää, että elävät normaalia elämää Johnin harhoista
huolimatta.
Lopulta John saa jälleen oikeudet opettaa ja Nobelin
taloustieteen palkinnon.
Mielestäni
elokuva oli hyvin tehty, koskettava ja siinä saa nähdä millaista on
skitsofreenikon elämä sairauden kanssa ja miten harhat ovat ihan todellisia
heille.