HYTO Essee Siiri Turunen

 

Nuoret alkoholistit

Tein esseen Yle Areenan dokumentista Nuoret alkoholistit. Dokumentissa Vilde niminen nuori nainen tapaa ihmisiä, jotka ovat alkoholisoituneet nuorena sekä myös heidän läheisiään. Minua tämä dokumentti kiinnosti henkilökohtaisista ja yhteiskunnallisista syistä. Hoitotyössä olen huomannut, että monen asiakkaan taustalta löytyy myös päihdeaineriippuvuutta ja liikakäyttöä, joten koen tämän dokumentin liittyvän vahvasti myös hoitoalaan.

Dokumentissa käy ilmi, kuinka usein nuorten kohdalla alkoholin liikakäyttö aluksi sekoitetaan vahvasti juhlintaan ja sosiaaliseen juomiseen sekä rentoutumiseen. Tämän seurauksena voi kehittyä riippuvuuteen kuuluvia vieroitusoireita, joiden tasaamiseksi taas saatetaan joutua ottamaan lisää alkoholia. Mikäli kierrettä ei ajoissa saa katkeamaan ollaankin jo pulassa, etenkin jos juhlia on usein. Moni dokumentin nuorista häpesi vierotusoireisiin liittyvää alkoholin käyttöä niin paljon, että piilotteli ja salaili sitä myös läheisimmiltä ihmisiltään.

Dokumentissa oli mukana myös nuori, joka halusi saada arkeensa lisää jaksamista ja energiaa. Hän oli suorittaja-tyyppi, joka oli palanut loppuun elämässään ja halusi jaksaa niin kuin ennenkin. Alkoholi on aluksi helpottanut tekemistä ja antanut tarvittavaa lisäbuustia ja aiheuttanut vahvan riippuvuuden, kun saman suorituksen saamiseksi annokset ovat kasvaneet ja tihentyneet.

Dokumentissa kasvuympäristön opittu malli tuli esille surullisessa muodossa. Dokumentissa oli nuorena alkoholisoitunut nainen, jonka molemmat vanhemmat olivat alkoholisteja. Hän ei osannut oikein ajatella millaista muuta elämää edes on. Hän oli todella vahvasti menettänyt sekä terveytensä, että identiteettinsä alkoholille. Vaikka hänen terveytensä oli jo murtumassa hän ei osannut sanoa jääkö alkoholin käyttö vähemmälle, vai jatkaako hän samalla linjalla loppuun saakka, sillä hän näki jatkamisessa enemmän hyötyjä kuin lopettamisessa. Toisaalta hän haaveili tavallisesta elämästä, perheestä ja muusta mihin saisi mahdollisuuden, jos raitistuisi.

 Dokumentti herättelee kysymyksen siitä, kuinka voisi estää alkoholisoitumista yhteiskunnassa? Joskus joku on uskaltanut ehdottaa jopa täyskieltoa tai anniskelua pelkästään anniskelualueilla, mutta itse en näihin usko ratkaisuna asiaan. Ihmisillä kuitenkin on ollut keinonsa päihtyä varmaankin aikojen alusta lähtien, joten tilalle voisi tulla jotakin vielä haitallisempaa. Ikärajan nosto voisi olla keinona toimiva, vaikka aiheuttaisi varmasti närää etenkin niiden kohdilta, joiden nenän edestä sitä nostettaisiin. Lempein konsti olisi tietoisuuden lisääminen alkoholin haitoista ja mahdollisista tuki- ja apukeinoista silloin kun huomaa itsessään tai läheisessään riippuvaisuuden oireita tai riskin alkoholisoitumiseen. Mielestäni alkoholin haitoista kerrotaan liian vähän. Myös alkoholisoituneiden hoito vaikuttaa hieman takapajuiselta, sillä itse olen tavannut alkoholikuntoutujia jopa vanhusten hoitoon tarkoitetussa palveluasumisessa. Se on väärä paikka ihmiselle, joka ei ole vanhus, vaikka ihminen tarvitsisikin ympärivuorokautista tarkkailua ja apua.

Yhteiskunnan rakennetta ja ongelmia, kun miettii, niin esimerkiksi matalan kynnyksen vapaaehtoinen toiminta ja ilmainen harrastustoiminta voisi lisätä nuorissa halua vähentää alkoholin käyttöä. Nuorisossa vaikuttaa olevan paljon ns. väliinputoajia, joilla ei opintojen lisäksi ole juurikaan muuta sisältöä elämässä. He eivät koe olevansa hyödyksi kenellekään, joten on heidän mielestään sama, miten he vapaa-aikansa viettävät ja koulukin saattaa edetä hälläväliä-asenteella.

Alkoholilla on vahvasti kulttuurillista jalansijaa niin rentoutumisessa kuin juhlassakin. Juomakulttuurin muuttaminen on hidasta ja työlästä, mutta suvaitsevaisuutta tässäkin asiassa kannattaa ajaa.  Avoimuus asiassa auttaa tekemään alkoholisoituneista muiden silmissä ihmisiä, eikä yhteiskunnan roskaa. Avoimuus purkaa häpeää, joka estää avun saamisen ja hakemisen. Liian moni ihminen jättää läheisensä ja syrjäytyy sairauden vuoksi, juo piilossa ja tekee itselleen valtavan henkisen painolastin. Avoimuudella saamme myös pintaa peilata itse omaa alkoholikäyttäytymistä ja keinoja tarttua liikakäyttöön. Hoitohenkilökunnan käytöksessä alkoholisoituneiden kanssa olen myös huomannut puutteita. Olen todistanut tilannetta jossa mukavaa ihmistä on kohdeltu huonosti ensihoitajien taholta pelkän alkoholismin takia. Ihmisarvo unohtui silloin täysin ja enpä usko, että hän muuta apua sai kuin kyydin kotiin, vaikka tiedän, että mahdollisuus auttaa on yksinäisen alkoholisoituneen kohdalla juurikin näissä yksittäisissä avunpyynnöissä, olipa kyseessä nuori taikka hieman varttuneempikin henkilö. Alkoholistin takana on aina ihminen.

HYTO Essee Tiia Nevalainen

 Arman pohjan tähden alla

Kirjoitan dokumentista Arman: vanhusten hoito. Tässä dokumentissa käsiteltiin vanhusten yksinäisyyttä, sekä miten se vaikuttaa vanhuksiin. Hyvin moni vanhuksista tuntee itsensä yksinäiseksi. Laitoshoidossa vanhuksien päivän kohokohta saattaa olla se, kun hoitajat käyvät juttelemassa heille. Siksi kaikenlainen yhteinen toiminta vanhuksille kuten esim. Askartelu tai ulkoilu on tärkeää arjessa.

Dokumentissa puhuttiin siitä miten laitokset laitostavat paljon, vaikka laitosten tavoitteena pitäisi olla, että vanhukset tuntisivat sen kodiksi. Laitoshoidossa asuvat ne vanhukset, jotka eivät pärjää enää yksin kotona. suurimalla osalla on yleensä muistisairaus, jonka takia niitä ei voi päästää yksin ulos ja tämän takia vanhus voi kokea, että häntä pidetään vankina. Myös monet vanhukset, jotka asuvat laitoksessa kokoaikaisesti odottavat sitä milloin he pääsevät omaan kotiin missä ovat ennen asuneet.

Vanhukset tulevat omasta tutusta kodista ja ympäristöstä vieraaseen hoitokotiin ja yksin eikä tunne sieltä ketään niin kyllähän siinä jo tuntee olonsa yksinäiseksi kuka vaan. Varsinkin jos asuu lapsuuskodissa tai jonkun omaisen kanssa. Mutta pitää sekin ymmärtää, että eivät omaisetkaan varsinkaan työssäkäyvät tai jos on lapsia niin jaksa hoitaa töiden ja lapsien lisäksi vielä vanhaa ihmistä.

Vanhusten kanssa hoitajien pitää ottaa huomioon monta asiaa esim. Se miten kommunikoivat vanhusten kanssa. Jos sattuu vaikka vanhus, joka esim. haukkuu hoitajaa niin ei siinä saa takaisin alkaa haukkumaan vaan pitää pysyä asiallisena ja olla vaan huomioimatta. Hoitajan työhön kuuluu muutakin kun vain hoitaa ja tehdä aamu- ja iltatoimet. Hoitajan pitää olla sosiaalinen ja hänen pitää osata kommunikoida jokaisen vanhuksen kanssa vähän eritavalla. Osalle vanhukselle voi heittää huumoria kun taas toiset eivät välttämättä pidä siitä. Niille jotka kuulevat huonosti pitää taas puhua kovempaa kuin niille jotka kuulevat hyvin. Hoitajan pitää myös osata kuunnella vanhusta jos on vaikka huolia ja yrittää auttaa.

Yksinäisyyttä voi estää sillä, että viettää vanhusten kanssa mahdollisimman paljon aikaa yhdessä on se sitten pelkkää juttelua tai jotain virikettä.

Minun mielestäni hoitajien pitäisi enemmän keskittyä vanhusten yksinäisyyteen. Mielestäni hoitotyö on todella tärkeää ja siinä parasta on se kun saa olla ihmisten kanssa tekemisissä eikä työtä tarvitse tehdä yksin kun on asiakkaita ja työkavereita.

HYTO Essee Eero Haapiainen

 

Matkalla vanhuuteen

Hieman jälkijunassa, mutta kirjoitan kuitenkin. Nyttemmin Matkasta Vanhuuteen löytyy areenasta. Sarja kertoo 77-vuotiaasta Marjasta, jonka muistisairaus on etenemässä pisteeseen, jossa laitoshoito olisi tarpeellista. Nopeasti etenevien muistiongelmien kanssa, oikean hoivan ja hoidon mitoittamiseksi on haastava, jonka dokumentti esittää hyvin.

 
Itselläni on jonkin verran kokemusta siitä, kuinka oma mummoa ei päässyt ajoissa tarvittavan hoidon piiriin. Läheltä katsottuna on hyvinkin tuttua, muistiongelmien piilottelu. Toistuvana esimerkkinä “jalan” huono kunto kaatumisten selittämisessä. Asioita, jotka korostuvat on myös kohtaamistapa. Sekä lapset, että lapsenlapset kohtaavat mummin omalla persoonallaan, toisin kuin esimerkiksi lääkäri, joka ohittaa asian “peruskamana”.

Sarjassa kuvataan myös hyvin alkavan ja jo edenneen muistisairaan ahdistus ohipuhumisesta. Ihmisellä pitäisi olla tunne, jotta hänen omat valintansa vaikuttavat asioihin. Jälleen kerran korostaisin vuorovaikutuksen välittömyyden merkitystä. Se, että ihminen ei kenties pysty jonkin ajan jälkeen muistamaan tapahtumaa ei tee hänen tunteistaan yhtään merkityksettömämpiä.

Suurena ongelmana, jonka olen nähnyt tapahtuvan toistuvasti, on avun tarpeen mitoittaminen. Tästä tekee hyvinkin haastavaa useimmiten se, miten paljon häpeää liitetään muistisairauksiin. Myös “palvelutaloon” päätymisen häpeä on hyvin näkyvä Marjassa.
 

Arvosanaksi tälle dokumentille antaisin 3,87/5 ja suosittelen kaikille alalle pyrkiville.

HYTO Essee Emma Toivanen

 Arman Pojan tähden alla

Vanhusten hoito, kausi 1 jakso 5.

Arman käsitteli tässä jaksossa yksinäisyyttä ja miten se vaikuttaa vanhuuteen. Siinä kerrottiin myös, kuinka paljon ikääntyneistä vanhuksista tuntee olonsa yksinäiseksi. Yksinäisyyden on huomattu lisäävän ikääntyneiden kuolleisuutta sekä pysyvään laitoshoitoon joutumista.

Jaksosta kävi ilmi, että vanhuksia kohdellaan huonosti ja myös, että laitokset laitostavat paljon, vaikka ne ovat ihmisten koteja ympäri Suomea. Muistisairaudet ovat suurin ongelma vanhuksilla ja jos vanhus sairastuu hänen elämästänsä voi paljastua paljon sosiaalisia ongelmia ja yksinäisyyttä. Vanhukset haluavat myös hoitokodeista omaan kotiin, jossa he ovat asuneet ja työskennelleet esim. maatilalla.

Muistisairaalle pahin painajainen on, jos hän joutuu sairaalajaksolle ilman puolisoa tai jotain hänelle tärkeää ihmistä. Perhe suhteet liikuttavat paljon siihen, miten pitkään ikäihminen voi olla kotona asumassa. Joskus ikäihmisille annetaan niin paljon lääkkeitä, että heidän toimintakyky tehdä asioita tai puhua voi huonontua tai pahimmassa tapauksessa loppua kokonaan.

Muistisairaiden ihmisten kanssa pitää huomioida oma puhetyyli eli, että ei sanota ”Yritä muistaa” tai ”Muistatko?” Hyväksi työntekijäksi muistisairaalle ihmisille ei riitä, että osaa tehdä perushoidon. Hoitajan pitää osata kohdata asiakas hyvin kunnioittavasti ja omanlaisena ihmisenä.

Yksinäisyyden torjumiseksi auttaa, että omaiset kävisivät enemmän vanhusten luona vierailemassa ja vaikka ulkona heidän kanssa. Myös hoitajat voivat torjua yksinäisyyttä pitämällä juttelutuokioita, musiikkituokioita tai vaikka jumppaa vanhuksille. Yleensä omaiset eivät käy tarpeeksi paljon vanhuksien kotona, mutta totta kai on omaisia, jotka myös käyvät.

HYTO Essee Alisa Schadewitz

 Arman pohjantähden alla

Katsoin dokumentin Arman: kotihoito, yksinäinen vanhuus

Katsoin dokumentin kotihoidosta, jossa hoitaja Heidi Hirvonen vierailee Armanin kanssa eri asiakkaiden luona näyttäen minkälaista arkea kotihoidossa on ja mitä eri puolia ja tehtäviä hoitajalla on.

Kotihoidossa on monia asioita, joista pitää huolehtia ja dokumentissa tulee esille, kuinka apua tarvitsevia tuetaan päivittäisessä elämässä näyttäen myös työn niin sanotut varjopuolet. Yhä useampi asiakas kuuluu kotihoidon piiriin, kuitenkin kotihoidossa on paljon vastuuta, suuria puutteita, ongelmia työntekijöistä sekä ajan aikatauluttaminen asiakkaan tarpeita ajatellen.

Hoitajilla on kotihoidossa monenlaisia ja todella monipuolisia työtehtäviä. Tähän kuuluvat mm. lääkkeiden jakaminen ja antaminen, haavahoito, asiakkaan syömisestä ja voinnista huolehtiminen, ruoan antaminen ja varmistaminen, että se tulee syötyä, peseminen, kuntouttaminen ja muunlainen aktivoiminen liikkumiseen ja toimimiseen.

Mielentilan ja fyysisen hyvinvoinnin tarkkailu kuuluu hoitajan tehtäviin, jonka heikentymisestä hoitaja on velvollinen ilmoittamaan eteenpäin. Pitkäaikainen hoitaja osaa jo huomata pienetkin muutokset asiakkaan voinnissa, josta Heidi kertoikin dokumentissa. On tärkeää tuntea asiakas hyvin ja tietää mikä on hänelle ominaista, näin hoitaja huomaa heikentymisen helpommin ja osaa auttaa. Hoitaja on monissa tapauksissa apua tarvitsevan ihmisen ainoa kontakti moniin viikkoihin, tämä kerrottiin dokumentissa johon Arman lisäsi kuinka yksinäisyyttä tuntevat ihmiset tulisi ottaa huomioon ja antaa heille tarvitsemaansa tukea. Tämänkin vuoksi on hyvin tärkeää, että hoitaja on vastuullinen ja kiinnostunut asiakkaan elämästä sekä pystyy olemaan juuri se henkilö, jonka puoleen voi kääntyä.

Dokumentti oli todella kiinnostava ja mieleeni painui surullinen fakta, kuinka monet vanhukset ovat yksinäisiä ja välillä suurin apu mitä he voivat saada, on tulla kuunnelluksi. Pienikin juttelu tuokio voi saada niin monelle asiakkaalle hymyn naamalle. Heidi vaikutti todella hyvä sydämiseltä hoitajalta ja dokumentissa tuli selvästi näkyville kuinka iloisia kaikki asiakkaat olivat saadessaan seuraa. Monissa kohdissa osottautui todeksi kuinka useat hoitajat eivät kuuntele tai edes näytä välittävänsä, vaikka se on suuri osa työtä. Kotihoidossa empatiakyky ja läheisyys ovat suuria ominaisuuksia, joiden pohjalta ajattelin, että kotihoito voisi olla myös minulle sopiva työ.

HYTO Essee Heli Sormunen

 ARMAN POHJANTÄHDEN ALLA

Katsoin dokumentin Arman: Kotihoito, yksinäinen vanhuus

Katsoin dokumentin kotihoidosta, jossa hoitaja Heidi Hirvonen kertoo eri puolia työstään, vierailee Armanin kanssa asiakkaiden luona. Hän näyttää millaista arki ja työ on kotihoidossa.

Kotihoidossa on paljon asioita, joista pitää huolehtia. Tarkoitus on tukea ikääntyneitä, pitkäaikaissairaita sekä apuatarvitsevia.

Laitospaikkoja on vähennetty ja yhä useampi asiakas kuuluu kotihoidon piiriin. Tavoitteena on hoitaa ihmistä omaan kotiin mahdollisimman pitkään monin eri keinoin. Kotihoito on kuntien vastuulla ja suuria puutteita ja ongelmia tuovat henkilöstöpula, kiire, rahan puute sekä asiakasmäärien kasvaminen.

Kotihoitoa tekevät lähihoitajat sekä sairaanhoitajat. Muita palveluja, joita asiakas voi saada kotiinsa ovat ruokapalvelu, siivouspalvelu, asiointipalvelu sekä pesupalvelu. Jokaiseen toimintaan on nykyisin eri henkilö. Ennen asian hoiti yksi ihminen, eikä niin paljon väkeä tarvittu. Pohdinkin, olisiko entisaikojen kodinhoitaja edelleen hyvä ja toimiva ratkaisu hoitohenkilökunnan rinnalle hoitamaan asiakasta? Sama tuttu ihminen hoitaisi monta asiaa ja olisi juttelukaverina asiakkaalle, eikä henkilöt vaihtuisi koko ajan. Lääkinnälliset ja hoidolliset toimenpiteet hoitaisi toki edelleen pätevä lähi- tai sairaanhoitaja.

Hoitajilla on kotihoidossa laaja kirjo erilaisia työtehtäviä. Siihen kuuluvat mm. lääkkeiden jakaminen, ruoan antaminen asiakkaalle tarpeen mukaan, kuntouttaminen, asiakkaan aktivointi toimimaan ja liikkumaan, haavahoito, mahdollisesti peseminen, asiakkaan siirtäminen, huolehtiminen asiakkaan syömisestä ja toimintakyvystä. Seurata hänen vointiaan, onko tilassa tai voinnissa tapahtunut muutoksia. Hoitaja on velvollinen ilmoittamaan asiasta eteenpäin ja järjestämään jatkohoitoa tarpeen vaatiessa.

Dokumentista käy ilmi, että hoitaja pitää erityisen tärkeänä, että tuntee asiakkaan hyvin. On hyvä tietää, mikä on hänelle ominaista. Myös tämän vuoksi saman hoitajan pysyvyys on erityisen tärkeää. On molemminpuolinen etu, että hoitaja on tuttu ihminen ja asiakas tuntee olonsa turvallisemmaksi. Hoitaja voi olla hänen ainut ihmiskontakti päiviin tai viikkoihin. Tämänkin vuoksi hoitajan on tärkeää ja vastuullista olla mukana asiakkaan elämässä, olla kiinnostunut mitä hänelle kuuluu.

Mietinkin, onko raha ja säästäminen palveluista tärkeämpää, kuin hyvä asiakashoito ja kunnioittava kanssakäyminen heidän kanssaan? Hyvä työ ja hoito sekä riittävät resurssit tuovat asiakkaille ja työntekijöille paljon iloa ja tyytyväisyyttä ja parantaa ihmisten elämänlaatua. Lisää myös työmotivaatiota.

Missä menee raja hyvää kotihoitoon? On joskus tilanteita, kun asiakasta pallotellaan sairaalan ja kodin välillä. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että sairaalasta annetaan kotihoitoon tieto asiakkaan kunnosta ja pärjäämisestä, joka ei käytännössä pidä paikkaansa. Asiakas voi pärjätä hyvin sairaalaoloissa heidän kriteeriensä mukaisesti, mutta kotiin päästessään hän ei pärjääkään niin kuin on oletettu.

On kuitenkin selvää, että jos asiakas ei enää pärjää omassa kodissaan turvallisesti kaikista avuista huolimatta, on hänen vaikea jatkaa kotihoidossa. Tällöin yksi mahdollisuus asumiseen on laitoshoito.

Lähihoitajan ja sairaanhoitajan pätevyys näkyy heidän työtehtävissään koko ajan. Heillä tulee olla pätevyys työhön mitä tekevät, ammatillista silmää tilanteisiin, sosiaalisuutta ja taitoa tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen. Pitää hallita kokonaiskuva ja osata arvioida tilanne sekä tehdä tarvittavat jatko toimenpiteet. Olla kiinnostunut ihmisistä ja asioista, toimia ihmistä kunnioittavalla tavalla. Auttaa ihmistä puhumalla, olemalla läsnä, olla mukana heidän arjessaan ja antaa apua yksinäisyyden tuomaan pahoinvointiin.

Hoitajat tekevät arvokasta työtä, jota ilman ei yhteiskunta toimisi. Olkaamme ylpeitä ammatistamme ja toteuttakaamme sitä sillä arvokkuudella mikä sille kuuluu. Huolehtikaamme ja pitäkäämme huolta läheisistämme, kukaan ei saisi jäädä yksin.

Minulle tuli dokumentista sellainen ajatus, että meillä alkaa olla todella paljon kotihoidon tarvitsijoita, kun suuret ikäluokat tulevat iäkkäiksi. Miten saadaan kaikki hoidettua, kun nyt on jo mittava hoitajapula. Asialle on nopeasti tehtävä jotain, eikä mistään hoitotyöstä saa leikata varoja pois.

Hoitoalaa pitää tuoda esille hyvällä tavalla ja kannustaa ihmisiä opiskelemaan alaa, jotta hyvä hoitotyö jatkuisi myös tulevaisuudessa.

HYTO Essee Riikka Behm

ARMAN POHJANTÄHDEN ALLA

Katsoin dokumentin Arman Pohjantähden alla:Kotihoito

Dokumentissa seurataan lähihoitaja Heidi Hirvosen työtä Helsingin kaupungin kotihoidossa. Heidi on tehnyt vanhusten kanssa töitä reilut 5 vuotta eikä omien sanojensa mukaan vaihtaisi yhtäkään päivää pois. Kotihoito on ollut pitkään huonolla tolalla, laitoshoitopaikkoja ei ole riittävästi, vaikka näin ei pitäisi olla väestön vanhentuessa ja asiakasmäärien lisääntyessä. Lehdissä monesti kirjoitetaankin, että vanhuksia on unohtunut kotiin hoitamatta. Arman lähti selvittämään millaista kotihoito on ja millaista arkea lähihoitajat viettävät työssään. Moni vanhus on täysin riippuvainen kotihoidon palveluista eikä pystyisi asumaan kotonaan ilman kotihoitoa. Kotihoidon tehtävä on tukea ikääntyneitä, pitkäaikaissairaita, vammaisia ja erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden toimintakykyä ja elämänhallintaa siten, että he voivat asua turvallisesti kotona. Kotihoito toteutetaan moniammatillisena tiimityönä ja kotikäyntejä tehdään päivittäin. Kotihoito tulee järjestää kuntien toimesta ja kotihoidossa työskentelee pääasiassa lähihoitajia ja sairaanhoitajia.

Arman ja Heidi aloittavat kotihoitokäynneille lähdön tarkistamalla monta paikkaa on käytävä illan aikana. Ensimmäisenä iltana paikkoja on 13. Kotihoitokäynnillä syötetään, annetaan lääkkeet, vaihdetaan vaippa ja varmistetaan, että asiakas on valmis menemään nukkumaan käynnin jälkeen jossain vaiheessa. Apteekkitilausten vienti kuuluu myös kotihoidon tehtäviin. Käynnille pakataan mukaan reppu, jossa on esim. käsidesiä ja kertakäyttöhanskoja.

Säännöllisen kotihoidon asiakkaita on Suomessa lähes 70000, osa asuu omassa kodissa ja osa palvelutaloissa.

Lähihoitaja tekee käytännössä käynneillä mitä vaan, joka liittyy asiakkaan hoitoon ja huolenpitoon. Työ on kaksivuorotyötä. Jokaisella hoitajalla on omat vastuuasiakkaansa ja hoitopiirinsä. Asiakastyötä on vähintään 4 tuntia 30 minuuttia per päivä. Välimatkoihin menee oma aikansa. Matkat kuljetaan omalla autolla, julkisilla tai kävellen. Hankalinta työssä on se, ettei aikaa tunnu olevan riittävästi ja joutuu tarkkaan suunnittelemaan työvuoronsa. Aamuvuorossa on enemmän sairaanhoidollisia tehtäviä ja suihkussa käynnit hoidetaan arkiaamuisin. Illat ja viikonloput ovat enemmän päivystyksellisempää ja hoidetaan asiakas siihen kuntoon, että hän selviää seuraavaan käyntiin asti. Yöt asiakkaat ovat turvarannekkeen turvin.

Hoitajat pyrkivät auttamaan ja kannustamaan asiakkaita niin, että he voisivat tehdä mahdollisimman paljon asioita itse, joihin he vielä kykenevät.

Kaikilla on oikeus kotihoitoon, mutta esim. siivousapuun on amhdollista saada palveluseteli, jolla voi kattaa osan kuluista.

Heidi oli todella sydämellisen oloinen hoitaja ja jutteli kaikkien asiakkaiden kanssa ja kyseli kuulumisia. Yksi asiakas sanoikin, että kaikki hoitajat eivät juttele, mutta Heidi kyllä aina juttelee. Ruoanlämmityksen lomassa Heidi jutteli asiakkaiden kanssa ja tuli tunne, että häntä oikeasti kiinnostaa, mitä kellekin kuuluu. Heidi on sen aikaa asiakkaan luona, että saa varmistettua ruoan tulevan syödyksi. Vanhus sanoi ensin, ettei hänellä ole nälkä, mutta söi kuitenkin ruoan hyvällä ruokahalulla.

Jos hoitaja huomaa kotihoitokäynnillä jotain tavallisesta poikkeavaan asiakkaan käytöksessä, tarpeen mukaan soitetaan ambulanssi tai otetaan yhteyttä lähiomaiseen. Haasteen tuokin se, kun tulee uusia asiakkaita ja työntekijöinä on sijaisia ja asiakkaita ei tunneta, silloin on vaikeaa tietää mikä on hänen normaali olemuksensa ja toimintakykynsä. Pitkäaikaishoidossa olevista vanhuksista ¾ sairastaa muistisairautta. Muistisairaan menettävät yleensä lähimuistin, mutta vanhat asiat säilyvät mielessä. Jos asiakas kieltäytyy syömästä tai ottamasta lääkkeitä, asiasta pitää tehdä kirjaus. Itsemääräämisoikeuden vuoksi ketään ei pysty pakottamaan mihinkään. Heidi kertoo, että on nähnyt jopa pari vuotta suihkussa käymättömän asiakkaan.

Heidi asuu kolmen lapsensa kanssa ja kertoo, ettei muuten lapsiaan oikein näe, kuin aamulla ja nukkumaan mennessä. Lapsista kaksi on erityislapsia. Vapaapäivinä hän sopii terapia- ja lääkärikäyntejä. Hänestä tuntuu, ettei aikaa ole tarpeeksi lapsilleen.

Itselle tuli tästä dokumentista sellainen olo, että monikaan ei ajattele miten paljon sinun täytyy osata asioita lähihoitajan työssä ja empatiakyky on ensisijainen ominaisuus, joka sinulla tulisi olla. En ole aiemmin ajatellut, että kotihoito voisi olla se minun juttuni, mutta dokumentti kyllä muutti ajatusmaailmaani tässä asiassa. Voisin ihan hyvin kuvitella tekeväni töitä kotihoidossa.