Kiss & Cry
Katsoin elämänkertaelokuvan Kiss & Cry. Elokuva kertoo 17-vuotiaasta taitoluistelija Carley Allisonista, joka sairastaa harvinaista kurkkusyöpää.
Carley menee kavereiden kanssa juhlimaan ja tapaa siellä pojan nimeltä John. He käyvät treffeillä ja alkavat seurustella. Taitoluisteluharjoituksissa Carleylle tulee yhtäkkiä hengenahdistusta ja hän pyörtyy. Hänet viedään sairaalaan ja lääkäri tutkii hänet. Hänellä epäillään astmaa, joten hän saa mukaansa inhalaattorin. Oireet pahenevat ja Carley viedään TT kuvauksiin. Lääkäri kertoo, että henkitorven oikealta puolelta on löytynyt kasvain. Kasvain on pahanlaatuinen melanooma. Se on hyvin harvinainen. Vain seitsemän tunnettua tapausta. Kasvain voidaan poistaa, mutta koska kasvain on kilpirauhasen vieressä, täytyy kasvainta ensin pienentää kemoterapialla. Carleylle tehdään trakeostomia leikkauksella, jotta hän voisi hengittää. Nukutus ei toiminut ja hän tunsi hukkuvansa.
Pari viikkoa myöhemmin alkaa kemoterapia. Sivuvaikutuksena Carleyn hiukset alkaa lähteä. Carley ei halua, että John säälii häntä ja kehottaa miettimään, millaiseksi hän tulee muuttumaan. Hänestä tulee kalju ja sairas. Mutta John lupaa aina olla Carleyn tukena ja kertoo rakastavansa häntä.
Carleyn hiukset ovat lähteneet ja hän alkaa käyttää peruukkia. Hän ja John menevät luistelemaan ja Carleylle tulee kylmästä ilmasta pientä hengenahdistusta. Se helpottuu lepäämällä. Pukukopissa Carleyn kaverit näkevät hänet ilman hiuksia ja yksi kavereista järkyttyy. Siitä Carley pahoittaa mielensä. Hän saa kuitenkin voimaa laulamalla ja laittamalla lauluvideot nettiin. Hän palaa lukioon ja yllätyksenä siellä leikataan hiuksia hyväntekeväisyyteen.
Koulu on ohi. Carleyn ja Johnin välit ovat huonot Carleyn omatunnon takia. Hän ei halua, että John joutuu elämän sairaan ihmisen kanssa. Myöhemmin he palaavat kuitenkin yhteen ja ovat onnellisia.
Kasvainta luultiin melanoomaksi, mutta se olikin kirkassolusarkooma. Häneltä poistettiin kasvaimet ja teknisesti syöpä oli nyt poissa. Kaikki näytti olevan kunnossa ja luultiin että Carley paranee. Magneettikuvissa kuitenkin selvisi, että
syöpä oli levinnyt keuhkoihin. Tieto levinneestä syövästä on hirveää, kun luullaan että kaikki on hyvin ja tyttö paranee. Tästä tiedosta huolimatta Carley jatkaa elämää iloisena, eikä anna syövän häiritä hänen elämäänsä.
”Eihän tämä mukavaa ole. Mutta voimme tehdä päätöksiä. Ja minä päätän hymyillä.”
19-vuotiaana Carley Allison kuoli taisteltuaan viimeiset kaksi vuotta. Hän onnistui pysymään positiivisena ja inspiroimaan ihmisiä. Hän ei halunnut antaa syövän voittaa, ja vaikka hän menehtyi siihen, se ei voittanut.
Mielestäni elokuva oli hieno tarina taistelusta syöpää vastaan. Se on rankka kokemus kaikille niin sairastavalle, kuin läheisillekin. Elokuvassa näkyi läheisten ja ystävien tuki koko taisteluprosessin läpi. Rakkauskaan ei tunne rajoja, vaikka toinen olisi kuinka sairas. Tärkeintä on, mitä ihminen on sisältä, kuin mitä se on ulkoa päin.
Katsoin elämänkertaelokuvan Kiss & Cry. Elokuva kertoo 17-vuotiaasta taitoluistelija Carley Allisonista, joka sairastaa harvinaista kurkkusyöpää.
Carley menee kavereiden kanssa juhlimaan ja tapaa siellä pojan nimeltä John. He käyvät treffeillä ja alkavat seurustella. Taitoluisteluharjoituksissa Carleylle tulee yhtäkkiä hengenahdistusta ja hän pyörtyy. Hänet viedään sairaalaan ja lääkäri tutkii hänet. Hänellä epäillään astmaa, joten hän saa mukaansa inhalaattorin. Oireet pahenevat ja Carley viedään TT kuvauksiin. Lääkäri kertoo, että henkitorven oikealta puolelta on löytynyt kasvain. Kasvain on pahanlaatuinen melanooma. Se on hyvin harvinainen. Vain seitsemän tunnettua tapausta. Kasvain voidaan poistaa, mutta koska kasvain on kilpirauhasen vieressä, täytyy kasvainta ensin pienentää kemoterapialla. Carleylle tehdään trakeostomia leikkauksella, jotta hän voisi hengittää. Nukutus ei toiminut ja hän tunsi hukkuvansa.
Pari viikkoa myöhemmin alkaa kemoterapia. Sivuvaikutuksena Carleyn hiukset alkaa lähteä. Carley ei halua, että John säälii häntä ja kehottaa miettimään, millaiseksi hän tulee muuttumaan. Hänestä tulee kalju ja sairas. Mutta John lupaa aina olla Carleyn tukena ja kertoo rakastavansa häntä.
Carleyn hiukset ovat lähteneet ja hän alkaa käyttää peruukkia. Hän ja John menevät luistelemaan ja Carleylle tulee kylmästä ilmasta pientä hengenahdistusta. Se helpottuu lepäämällä. Pukukopissa Carleyn kaverit näkevät hänet ilman hiuksia ja yksi kavereista järkyttyy. Siitä Carley pahoittaa mielensä. Hän saa kuitenkin voimaa laulamalla ja laittamalla lauluvideot nettiin. Hän palaa lukioon ja yllätyksenä siellä leikataan hiuksia hyväntekeväisyyteen.
Koulu on ohi. Carleyn ja Johnin välit ovat huonot Carleyn omatunnon takia. Hän ei halua, että John joutuu elämän sairaan ihmisen kanssa. Myöhemmin he palaavat kuitenkin yhteen ja ovat onnellisia.
Kasvainta luultiin melanoomaksi, mutta se olikin kirkassolusarkooma. Häneltä poistettiin kasvaimet ja teknisesti syöpä oli nyt poissa. Kaikki näytti olevan kunnossa ja luultiin että Carley paranee. Magneettikuvissa kuitenkin selvisi, että
syöpä oli levinnyt keuhkoihin. Tieto levinneestä syövästä on hirveää, kun luullaan että kaikki on hyvin ja tyttö paranee. Tästä tiedosta huolimatta Carley jatkaa elämää iloisena, eikä anna syövän häiritä hänen elämäänsä.
”Eihän tämä mukavaa ole. Mutta voimme tehdä päätöksiä. Ja minä päätän hymyillä.”
19-vuotiaana Carley Allison kuoli taisteltuaan viimeiset kaksi vuotta. Hän onnistui pysymään positiivisena ja inspiroimaan ihmisiä. Hän ei halunnut antaa syövän voittaa, ja vaikka hän menehtyi siihen, se ei voittanut.
Mielestäni elokuva oli hieno tarina taistelusta syöpää vastaan. Se on rankka kokemus kaikille niin sairastavalle, kuin läheisillekin. Elokuvassa näkyi läheisten ja ystävien tuki koko taisteluprosessin läpi. Rakkauskaan ei tunne rajoja, vaikka toinen olisi kuinka sairas. Tärkeintä on, mitä ihminen on sisältä, kuin mitä se on ulkoa päin.