HYTO Essee Tytti Lehikoinen

 

Hyton essee

Katsoin Arman pohjantähdenalla vanhustenhoito jakson.

Siinä kerrottiin kuinka suurin osa ikääntyneistä suomalaisista tuntee olonsa yksinäiseksi. Yksinäisyyden on katsottu lisäävän ikääntyneiden kuolleisuutta sekä pysyvään laitoshoitoon joutumista. Ikä ihmisten hoito ja kohtelu puhuttavat monia ihmisiä Suomessa, ja useiden epäkohtien uskotaan johtuvan resurssi pulasta  ja myöskin siitä että vanhustenkodit laitostavat vaikka niiden pitäisi olla koteja.

Tässä jaksossa myös puhutaan siitä että dementia ja yksinäisyys varjostavat paljon ikäihmisten elämää ja haurastavat sitä. Muistisairaudet on suurin ja jatkossa kasvava ongelma. Usein kun vanhus sairastuu hänen elämänsä taustalta paljastuu huonoja sosiaalisia taitoja ja tilanteita, ongelmia joista yksinäisyys on keskeisempiä.

Ympäristö vaikuttaa tosi paljon miten kauan vanhus pystyy asumaan kotona. Sairaalajakso on iso shokki muistisairaalle, koska siinä tulee ympäristön muutos ja jos joutuu sairaalajaksolle vaikka murtuneen lonkan takia vanhukselle annetaan niin paljon kipulääkkeitä että vanhus menee sekaisin kun hänellä on muistisairaus. Voi olla kanssa vaikea mennä kotiin jos ei ole enää sama omaishoitaja joka on ollut monta vuotta, tai puolisoa tai omaisia kotona odottamassa.

Kotihoidossa asuvilla vanhuksilla yksinäisyys on varmasti ongelma jos sillä ei käy kun hoitaja ja joskus vaan omaiset tai jos kaikki omaiset on kuollut.

 

Jos vanhus on esim. saanut  aivoinfarktin, hän on voinut siitä halvaantua ja hänellä on muistisairaus. Vanhus ei osaa puhua vaan ilmeistä huomaa tunnistaako ihmisen vai eikö. Ja muistisairaalta henkilöltä ei kannata kysyä muistatko minut vaan minä muistan sinut!

Muistisairaat ihmiset ovat tyytyväisiä jotkut osaavat sanoa että, pitää päästä vessaan toiset ei osaa ilmaista hätäänsä jos eivät pysty puhumaan tai liikkumaan. Vanhukset pitävät viriketoimintana musiikista, lauluista ja käsitöistä. Ja kysellään vanhuksilta mikä olisi heidän mielestään mukavaa tekemistä viriketoimintana eikä valita mikä olisi omasta mielestä mukavaa tai mistä työntekijä itse tykkää.

Vanhustenkodissa ei käy omaiset tarpeeksi useasti.

Isoimmat haasteet on saada työntekijät ymmärtämään että he ovat täällä vanhuksia varten ja että työntekijöiden avulla tehdään vanhuksen näköinen. Ja hyvistä työntekijöistä kannattaa pitää kovasti kiinni ja kehittää heitä.

Suurimpia haasteita on se kun työskennellään muistisairaan kanssa, siinä ei riitä että osaa sen kliinisen puolen eli asiakkaiden perustoimintojen seurannan ja ylläpitämisen, nestehoidon, kivunhoidon, aseptiikkaa ja haavanhoito sekä asukkaiden päivittäisestä hyvinvoinnista huolehtiminen, hoito ja huolenpito osaamisen, asukkaiden kanssa hoitajan pitää olla oma itsensä ja kohdella asukasta ihmisenä.

Monelle vanhukselle suurin toive on päästä kotiin.

HYTO Essee Irina Botvina

 

Minä perehdyin tutkimukseen kotihoidon aluella «Vanhus, vartija ja vaippa» https://areena.yle.fi/1-4530621 ja samaan artikkeliin https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/05/06/mot-selvitti-kotihoitoyhtiot-ovat-laittaneet-vartijoita-ja-taksikuskeja. Se on MOT eli tutkivan journalismin ohjelma Yleisradiossa.

Niissä materiaaleissa kerrotaan erillaisista rikkomuksista kotihoidossa. Mallina oli 2 yksityistä hoivakotia Suomessa. Tunnistettin seuraavia ongelmia:

-         Terveydentyöntekijöiden puute ja sen seurauksena sekainen hoito. Hoitajat joutuvat tekemään töitä tappotahdissa. Esimerkiksi, ruoka ja lääke ei anneta ajoissa (myös insuliini)

-         Manipuloittiin työaikakirjanpitoa jos ei ollut riittää aikaa kotikäynteihiin, yhtiön johdon mukaan

-         Palvelumaksut oli tehty normaalisti, mutta itseasiassa palvelua oli jäänyt toteutumatta satoja tunteja kuukaudessa

-         Yhtiöt käyttivät henkilökuntaa, jolla ei ollut lupaa toimia sosiaali- ja terveydenalalla (vartijat, taksikuskit ja jopa siivojat). Tutkimuksen mukaan joskus vartioiden piti vaihtaa vaippoja, tyhjentää katetrinpussit ja osallistua hoito-arviontiin. He eivat uskalla kieltäytyä, jos työnantaja käskee. Usein vartijat päättävät tilataanko ambulanssi, tuntematta ihmisten terveyshistoriaansa.

Oli todella suurullista katsoa videota Lyydian kanssa. Hän on muistisairas 91-vuotias nainen kotihoidossa. Hän ei muista miten käyttää turvapuhelinta ranteessa. Kukaan ei muistutta häntä siitä ja ei tarkista missä se on. Silloin tällöin Lyydia menettaa sen ranteesta. Hän kertoo, jos hän kaatuu, saa apua huudamalla naapureista. Usein Lyydia tuntee yksinäisyttä, erityisesti yöllä. Koska sydän on epätahdissa, hän pelkää että voi kuolla kotona yksin ja kukaan ei autta häntä.

Toimittajan mielestä syy on rahan säästäämisessa, ja olen samaa mieltä. Valvira valvoi tätä asiaa, mutta tutkimus kesti noin vuoden. Viimeinkin Turku kaupunki irtisanoi sopimuksen ja asiakkaat siirrettiin takaisin kaupungin vastuulle. Seinäjoella vartijat korvataan lähihoitailla, mutta kustannukset lisäntyivät kolme kertaa.

Tietysti, en ole tuntenut suomen terveydenhuollon järjestelmän hyvin. Mutta tämä on tuntomerkki että ongelmia on, ja se koskee varmaan ensinnäkin yksityisyhtiöitä.  Minusta niille on vaikea pitää tasapainoa rahan ja apualuen välillä, raha ottaa vallan enemmin tai myöhemmin.

Ajatelen että en jaksaisi kärsiä pitkän aikaa selläisiä työehtoja, se uhkaa itselleni ja vanhuksille. Minä varmaan tekisin kaikki, jotta vaikuttaa tilanteeseen (esimerkiksi ilmoitaisin Valviraan). Mutta jos ottaa huomioon että tutkimus kestaa monta kuukautta, en odotaisi tarinan loppua. Rupeaisin etsimään uutta työpaikkaa.

Toisaalta on hyvä että Vaivira valvoo ja on toimittajia, joille voi kertoa tasta ainakin anonyymisti. Tämä tutkimus lisää tietoani ajankohtaisista ongelmista, ja minä aion seurata uutisia.