MAIJAN TARINA
Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö yksilön ja yhteisön traumana
· Tekijät; Johanna Hurtig, sosiaalityöntekijä sekä Mari Leppänen (pappi) lisäksi asiantuntijakirjoittajia mm. psykoterapeutti, pastori, sosiaalityön professori
Kirja 1
Vanhoillislestadiolaisen Maijan lapsuus särkyi jo varhain, kun hän joutui seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Siitä alkanutta traumaattista tapahtumasarjaa pahensi perheessä ja lähiympäristössä vaikuttanut vaikenemisen kulttuuri, joka mahdollisti hyväksikäytön jatkumisen. Tässä kirjassa Maija kertoo lapsena koetusta seksuaalisesta väkivallasta sekä sen torjumisesta, unohtamisesta ja palautumisesta mieleen aikuisena. Yritykset purkaa lapsuuden tapahtumia oman lähipiirin ja uskonyhteisön kanssa johtivat uudenlaisiin vaikeuksiin. Asiasta ei saanut puhua kenellekään koska silloin perhe ja yhteisö olisi joutunut huonoon valoon. Maijasta alettiin puhua pahaa ja että, kaikki tapahtumat olivat hänen oma vikansa koska oli liehitellyt miehiä sen takia häntä alettiin syrjiä kotona, koulussa ja kaveri porukassa. Kertomus uskosta, rohkeudesta ja selviytymisestä! Vaikka Maija voi pahoin ja viilteli itseään ja poltti tupakalla ihoaan kukaan ei kiinnittänyt niihin huomiota eikä huolestunut.
Maija toteaa eläneensä hirveää elämää.
Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on ollut toistuvasti esillä mediassa ja aihepiiri on koskettanut myös uskonnollisia yhteisöjä. Tämä tarina on kertomus, siitä miten lapsi ja nuori kokee itseensä kohdistuvan väkivallan. Maijan kohdalla kokemus johti itsensä väheksymiseen, itsetuhoisuuteen ja toistuvaan hyväksikäytön kierteeseen.
Maijan lapsuuden ja nuoruuden kertomukset kertovat 1970 ja 1980- lukujen suomesta, jolloin lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja sen ammatillisesta kohtaamisesta oli vähemmän tietoa.
Maijan tarina on kertomus hyväksynnän tarpeesta, ystävyyden kaipuusta ja turvan etsimisestä.
Tarinassa kerrotaan, kuinka Maija opettelee ja vähitellen oppii luomaan elämäänsä rajoja, suojelemaan itseään ja läheisiään sekä toteuttamaan unelmiaan. Mutta, ennen kaikkea tarina kertoo siitä, miten ihminen lopulta selviytyy.
Kertomalla tarinansa hän haluaa rohkaista kaikkia uhreja, auttaa heidän parissaan työskenteleviä ammattilaisia.
Eero Salin
Maijan kuvaus lapsuudesta sisältää monia tilanteita, joissa lapsen tunnetarpeisiin ei ole vastattu riittävästi. – Lapsen sylissä pitäminen on yksi kiintymyksen ja välittämisen muoto.
Maijalla ei ole muistikuvaa että, olisi ollut vanhempiensa sylissä. Perheen äiti kyllä huolehti hyvin ulkonaisista puitteista, mutta Maija koki välittämisen ja lämmön osoitukset puutteellisina. Lapsuuden kiintymyssuhteet jäivät osittain turvattomaksi. – Turvallinen kiintymyssuhde syntyy silloin, kun vanhempi on lapsen saatavilla ja herkkä havaitsemaan lapsen tarpeet ja vastaamaan niihin. Lapsi oppii luottamaan siihen, että hän saa apua ja huolenpitoa silloin kun tarvitsee.
Varsinainen traumatisoituminen alkoi alakouluiässä. Maijan isosiskon poikaystävä ja tämän veli tekivät seksuaalisia tekoja, mm. raiskasivat Maijan, kun se oli yhdeksänvuotias. Kokemus oli niin pelottava ja järkyttävä, että mieli suojautui dissosiaatiolla: Maija ikään kuin siirtyi pois kehostaan ja katseli itsensä ulkopuolelta, mitä hänen ruumiilleen tehtiin. Jos Maijalla olisi ollut avoin suhde äitiinsä hän olisi kertonut tapahtumasta. – Yleensäkin hyväksikäyttötapauksissa lapset eivät osaa tai uskalla kertoa asiasta vanhemmilleen. – Pedofiilit kieltävät uhria puhumasta uhkaillen tai lahjoen tai muuten velvoittaen pitämään salaisuuden. Hän jäi yksin tuskansa kanssa. Seurauksena oli vetäytyminen omaan huoneeseen, soittotunneista, laulu- ja askartelukerhosta luopuminen. Maijan ollessa 11- vuotias siskon mies ja toisen siskon poikakaveri menivät Maijan huoneeseen ja raiskasivat hänet. (silloin ei ollut kotona muita). Stressireaktiot pahenivat jälleen, hän alkoi leikellä käsistään ja jaloistaan palasia tai polttaa itseään tupakalla. Vaikka Maijan kehoon tuli jälkiä kukaan ei kiinnittänyt niihin huomiota eikä huolestunut. Maija koki vanhempiensa suhtautumisen välinpitämättömyytenä ja hylkäämisenä. Maijaa alettiin syrjiä. Hän eristäytyi yksinäisyyteen ja toivoi kuolemaa. Ei ole harvinaista, että näin voimakkaasti traumatisoivat kokemukset johtavat itsetuhoiseen käyttäytymiseen.
Nuoruus
Ylä-asteelle siirtyminen tuntui aluksi helpommalta, kun kiusaajat eivät olleet samalla luokalla. Kuitenkin hänellä oli koko ajan paha olo. Käsitys itsestä oli, että hän on viallinen, saastainen ja paha. Sen seurauksen Maija alkoi kokeilla päihteitä. Kahdeksannella luokalla koulu meni huonosti. kaikesta tästä seurasi moitteita ja muu perhe häpesi ja hyljeksi häntä. Lisäksi Maijasta puhuttiin pahaa ”on sellainen miesten viekoittelija” ja levitettiin asiattomia juoruja. Lopulta Maija sai sanottua isälleen, että siskon mies kiusaa häntä. Silloin isä puuttui asiaan ja hyväksikäyttö perhepiirissä loppui.
Yhdeksännellä luokalla elämä oli turvallisempaa. Koulusuoritukset paranivat. Ystäväpiiri vaihtui ja elämäntavat paranivat.
Peruskoulunjälkeen elämä tasaantui. Hän menestyi opiskelussa ja työssä. Alkoi seurustella uskovaisen miehen kanssa. He kihlautuivat ja avioituivat. Appivanhemmat eivät hyväksyneet Maijaa (nuoruuden juorujen takia). Jälleen Maija koki tulleensa torjutuksi ja hylätyksi.
Maija kertoi ”asiasta” miehelleen, äidilleen ja siskoilleen. Äiti ja sisko kauhistui ja ilmoittivat etteivät tue Maijaa koska tietävät millainen tämä on. Lapsuusperheen jäsenet uskoivat hyväksikäyttäjiä ja pitivät Maijaa syyllisenä. Läheiset kielsivät puhumasta kokemuksista, koska tekijät olivat pyytäneet anteeksi. Sisarukset puhuivat yhdessä hyväksikäyttäjän kanssa Maijan ystävillekin pahaa ja varoittivat olemasta missään tekemisissä hänen kanssaan. Maijan oma aviomies ymmärsi, oli tukena, ei hylännyt. Kävi erilaisissa terapioissa. Mies ja lapset ja usko olivat voimanlähde. Toivottavasti Maijan tarina havahduttaa ymmärtämään kuinka vakavasta asiasta lasten seksuaalisessa hyväksikäytössä on kysymys.
Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö yksilön ja yhteisön traumana
· Tekijät; Johanna Hurtig, sosiaalityöntekijä sekä Mari Leppänen (pappi) lisäksi asiantuntijakirjoittajia mm. psykoterapeutti, pastori, sosiaalityön professori
Kirja 1
Vanhoillislestadiolaisen Maijan lapsuus särkyi jo varhain, kun hän joutui seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Siitä alkanutta traumaattista tapahtumasarjaa pahensi perheessä ja lähiympäristössä vaikuttanut vaikenemisen kulttuuri, joka mahdollisti hyväksikäytön jatkumisen. Tässä kirjassa Maija kertoo lapsena koetusta seksuaalisesta väkivallasta sekä sen torjumisesta, unohtamisesta ja palautumisesta mieleen aikuisena. Yritykset purkaa lapsuuden tapahtumia oman lähipiirin ja uskonyhteisön kanssa johtivat uudenlaisiin vaikeuksiin. Asiasta ei saanut puhua kenellekään koska silloin perhe ja yhteisö olisi joutunut huonoon valoon. Maijasta alettiin puhua pahaa ja että, kaikki tapahtumat olivat hänen oma vikansa koska oli liehitellyt miehiä sen takia häntä alettiin syrjiä kotona, koulussa ja kaveri porukassa. Kertomus uskosta, rohkeudesta ja selviytymisestä! Vaikka Maija voi pahoin ja viilteli itseään ja poltti tupakalla ihoaan kukaan ei kiinnittänyt niihin huomiota eikä huolestunut.
Maija toteaa eläneensä hirveää elämää.
Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on ollut toistuvasti esillä mediassa ja aihepiiri on koskettanut myös uskonnollisia yhteisöjä. Tämä tarina on kertomus, siitä miten lapsi ja nuori kokee itseensä kohdistuvan väkivallan. Maijan kohdalla kokemus johti itsensä väheksymiseen, itsetuhoisuuteen ja toistuvaan hyväksikäytön kierteeseen.
Maijan lapsuuden ja nuoruuden kertomukset kertovat 1970 ja 1980- lukujen suomesta, jolloin lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja sen ammatillisesta kohtaamisesta oli vähemmän tietoa.
Maijan tarina on kertomus hyväksynnän tarpeesta, ystävyyden kaipuusta ja turvan etsimisestä.
Tarinassa kerrotaan, kuinka Maija opettelee ja vähitellen oppii luomaan elämäänsä rajoja, suojelemaan itseään ja läheisiään sekä toteuttamaan unelmiaan. Mutta, ennen kaikkea tarina kertoo siitä, miten ihminen lopulta selviytyy.
Kertomalla tarinansa hän haluaa rohkaista kaikkia uhreja, auttaa heidän parissaan työskenteleviä ammattilaisia.
Eero Salin
Maijan kuvaus lapsuudesta sisältää monia tilanteita, joissa lapsen tunnetarpeisiin ei ole vastattu riittävästi. – Lapsen sylissä pitäminen on yksi kiintymyksen ja välittämisen muoto.
Maijalla ei ole muistikuvaa että, olisi ollut vanhempiensa sylissä. Perheen äiti kyllä huolehti hyvin ulkonaisista puitteista, mutta Maija koki välittämisen ja lämmön osoitukset puutteellisina. Lapsuuden kiintymyssuhteet jäivät osittain turvattomaksi. – Turvallinen kiintymyssuhde syntyy silloin, kun vanhempi on lapsen saatavilla ja herkkä havaitsemaan lapsen tarpeet ja vastaamaan niihin. Lapsi oppii luottamaan siihen, että hän saa apua ja huolenpitoa silloin kun tarvitsee.
Varsinainen traumatisoituminen alkoi alakouluiässä. Maijan isosiskon poikaystävä ja tämän veli tekivät seksuaalisia tekoja, mm. raiskasivat Maijan, kun se oli yhdeksänvuotias. Kokemus oli niin pelottava ja järkyttävä, että mieli suojautui dissosiaatiolla: Maija ikään kuin siirtyi pois kehostaan ja katseli itsensä ulkopuolelta, mitä hänen ruumiilleen tehtiin. Jos Maijalla olisi ollut avoin suhde äitiinsä hän olisi kertonut tapahtumasta. – Yleensäkin hyväksikäyttötapauksissa lapset eivät osaa tai uskalla kertoa asiasta vanhemmilleen. – Pedofiilit kieltävät uhria puhumasta uhkaillen tai lahjoen tai muuten velvoittaen pitämään salaisuuden. Hän jäi yksin tuskansa kanssa. Seurauksena oli vetäytyminen omaan huoneeseen, soittotunneista, laulu- ja askartelukerhosta luopuminen. Maijan ollessa 11- vuotias siskon mies ja toisen siskon poikakaveri menivät Maijan huoneeseen ja raiskasivat hänet. (silloin ei ollut kotona muita). Stressireaktiot pahenivat jälleen, hän alkoi leikellä käsistään ja jaloistaan palasia tai polttaa itseään tupakalla. Vaikka Maijan kehoon tuli jälkiä kukaan ei kiinnittänyt niihin huomiota eikä huolestunut. Maija koki vanhempiensa suhtautumisen välinpitämättömyytenä ja hylkäämisenä. Maijaa alettiin syrjiä. Hän eristäytyi yksinäisyyteen ja toivoi kuolemaa. Ei ole harvinaista, että näin voimakkaasti traumatisoivat kokemukset johtavat itsetuhoiseen käyttäytymiseen.
Nuoruus
Ylä-asteelle siirtyminen tuntui aluksi helpommalta, kun kiusaajat eivät olleet samalla luokalla. Kuitenkin hänellä oli koko ajan paha olo. Käsitys itsestä oli, että hän on viallinen, saastainen ja paha. Sen seurauksen Maija alkoi kokeilla päihteitä. Kahdeksannella luokalla koulu meni huonosti. kaikesta tästä seurasi moitteita ja muu perhe häpesi ja hyljeksi häntä. Lisäksi Maijasta puhuttiin pahaa ”on sellainen miesten viekoittelija” ja levitettiin asiattomia juoruja. Lopulta Maija sai sanottua isälleen, että siskon mies kiusaa häntä. Silloin isä puuttui asiaan ja hyväksikäyttö perhepiirissä loppui.
Yhdeksännellä luokalla elämä oli turvallisempaa. Koulusuoritukset paranivat. Ystäväpiiri vaihtui ja elämäntavat paranivat.
Peruskoulunjälkeen elämä tasaantui. Hän menestyi opiskelussa ja työssä. Alkoi seurustella uskovaisen miehen kanssa. He kihlautuivat ja avioituivat. Appivanhemmat eivät hyväksyneet Maijaa (nuoruuden juorujen takia). Jälleen Maija koki tulleensa torjutuksi ja hylätyksi.
Maija kertoi ”asiasta” miehelleen, äidilleen ja siskoilleen. Äiti ja sisko kauhistui ja ilmoittivat etteivät tue Maijaa koska tietävät millainen tämä on. Lapsuusperheen jäsenet uskoivat hyväksikäyttäjiä ja pitivät Maijaa syyllisenä. Läheiset kielsivät puhumasta kokemuksista, koska tekijät olivat pyytäneet anteeksi. Sisarukset puhuivat yhdessä hyväksikäyttäjän kanssa Maijan ystävillekin pahaa ja varoittivat olemasta missään tekemisissä hänen kanssaan. Maijan oma aviomies ymmärsi, oli tukena, ei hylännyt. Kävi erilaisissa terapioissa. Mies ja lapset ja usko olivat voimanlähde. Toivottavasti Maijan tarina havahduttaa ymmärtämään kuinka vakavasta asiasta lasten seksuaalisessa hyväksikäytössä on kysymys.
