keskiviikko 16. syyskuuta 2020

HYTO Essee Tara Oinonen

 Kehitysvammaisuus Arman pohjan tähden alla

Minä valitsin tämän jakson koska työskentelin työssäharjoittelun Kehitysvammaisten yksikössä ja Arman on tosi kiinnostava ihminen ja tekee hyvin jaksot. Arman selittää asiat kiinnostavasti, ymmärtää ja oivaltaa paremmin.

Arman käsitteli tässä jaksossa Amandan (hoitajan) kanssa kehitysvammaisten yhteiskuntaan liittyvistä ongelmista esim. ennakkoluulot kehitysvammaisia kohtaan, kiusaaminen (haukkuminen, tuijottaminen). Arman käsitteli kehitysvammaisten kotona olemista. Jaksosta tuli ilmi että kotona voi olla paljon väsymystä ja sen takia lapset voi joutua huostaanotetuksi jos vanhemmat ei saa yhtään vapaa aikaaa ja eivät enää jaksa. Monissa perheissä voi olla myös että kehitysvammaisia kiusataan kotonakin ja sairaalaan jos menee niin diagnoosia ei ehkä saa niin nopeasti kehitysvammaisuudesta.

Arman tutustui jaksossa Sofiakylään. Sofiakylä oli perustettu Sofia lapsen tarpeiden huomioimiseksi ja vaikeavammaisille apua tarvitseville ihmisille. Sofiakylässä on kolme eri taloa Sofiakylä, Sofiantähti ja Soffariklubi. Sofiantähti tarjoaa palveluasumista kehitysvammaisille ja muille erityistä tukea tarvitseville. Sofiakylä tarjoaa palveluasumista, tilapäishoitoa tukiasumista ja asumisharjoittelua kehitysvammaisille ja erityistä tukea tarvitseville. Soffariklubi tarjoaa palveluasumisen ja tilapäishoidon lisäksi päivä- ja työtoimintaa kehitysvammaisille ja erityistä tukea tarvitseville.

Kehitysvammaisten yhteiskuntaan liittämiseksi tulisi olla yhteisiä liikuntavuoroja ja yhteisiä harrastusmahdollisuuksia ennakkoluulojen vähentämiseksi. Mielestäni Kehitysvammaisilla ei pitäisi olla omia soluasuntoja vaan ne voisivat olla myös yhteisiä. Kehitysvammaisilla ovat omat tarpeensa ja sen takia yhteiskunnan pitäisi hyväksyä myös kehitysvammaiset esimerkiksi jaksossa yksi poika halusi värjätä parhaan laulajan hiusten väriseksi omat hiuksensa.

Minulla on hyviä kokemuksia kehitysvammaistyöstä. Tykkäsin harjoittelupaikastani paljon ja mielestäni se on tosi tärkeää työtä. Kehitysvammaiset ovat omalaalatuisia ihmisiä ja aitoja myös.

perjantai 11. syyskuuta 2020

HYTO Essee Aada Nevalainen

 

Katsoin elokuvan Tähtiin kirjoitettu virhe. Valitsin tämän, koska romanttiset itkuleffat toimii aina. Löysin yhteyden hyton aiheisiin, sillä elokuva perustuu kahden syöpäsairaan nuoren tarinaan. Elokuva kertoo syöpää sairastavasta Hazelista, joka tapaa tukiryhmässään toisen syöpäsairaan nuoren Augustuksen. He ystävystyvät ja lopulta rakastuvat. He kokevat yhdessä paljon asioita ja saavat toisiltaan tukea ja ymmärrystä, sillä molemmat tietävät millaista on olla hengenvaarallisesti sairas. Augustus saa tietää syöpänsä uusiutuneen ja levinneen. Hän ei kuitenkaan halunnut kertoa asiaa Hazelille heti, koska he olivat menossa tapaamaan kirjailija Van Houtenia. Augustuksen aika käy vähiin joten he ottavat viimeisitä hetkistä kaiken irti ja järjestävät Augustukselle hautajaiset hänen ollessaan vielä elossa. Muutamia päiviä myöhemmin hän kuolee.

 

Elokuva sai pohtimaan kuinka arvokasta elämä on. Se oli myös osittain todentuntuinen, sillä en usko että olisi mahdotonta löytää kumppania vertaistukiryhmästä. Elokuvaan oli myöskin poimittu hyvin asioita, joita syöpäsairaat voivat kohdata oikeassa elämässä (tilan romahtaminen yhtäkkiä, happipullon ja viiksien kanssa eläminen, raajan amputaatio). Myöskin rakkaan läheisen menettämisen aiheuttama tuska oli saatu hyvin näyteltyä. Hyvin koskettava ja herättävä elokuva.

keskiviikko 9. syyskuuta 2020

HYTO Essee Anastasiia Berillo

 Koskemattomat

Tekijä: Olivier Nakace, Eric Toledano

Ensi-ilta: 2011 (Ranskassa), 2012 (Suomessa)

“Koskemattomat” on ranskalainen draamakomedia, joka perustuu tositapahtumiin. Pääosissa ovat François Cluzet ja Omar Sy sekä tosielämän henkilöt ovat Philippe Pozzo di Borgo ja Abdel Sellou. Elokuva on saanut useita palkintoja. Ranskassa elokuva voitti César-palkinnon parhaaksi näyttelijäksi Omar Sylle ja sai seitsemän muuta ehdokasta César-palkinnoista, mukaan lukien César-palkinnon parhaasta elokuvasta.

Tämä filmi kertoo itse asiassa miljonäärin ja kotihoidossa toimivan henkilökohtaisen avustajan ystävyydestä. Onnettomuudessa neliraajahalvaantunut miljonääri Philippe on taas palkkaamassa uutta työntekijää itselleen. Monet ihmiset eivät jaksa toimia kauan, koska työ tulee olevan aika raskasta heille. On outoa, että just pätevät lähihoitajat vaihtuvat usein. Pohdin, että se tapahtuu johtuen siitä, että Philippe ei halua, että joku vaan säälii ja hoitaa häntä. Vaikka hän on neliraajahalvaantunut, hän ajattelee, että ensisijaisesti hän tarvitsee jotakuta niin kuin läheinen, omainen. Muistan tarkasti, kun meille oli opetettu, että erilaiset sosiaaliset verkostot ovat tärkeitä ihmisen terveyden ja toimintakyvyn kannalta. Tässä juonen vaiheessa se todentuu.

Tietysti hyvin toteutettavat hoitotoimenpiteet ovat tärkeitä, mutta samalla hyvinvoinnin edistämisen oleellinen osa on osallisuuden edistäminen. Osallisuus on monitasoinen ja monisyinen tuntemisen, kuulumisen ja tekemisen kokonaisuus. Keskeistä osallisuudesta on luottamus, sitoutuminen ja kuulluksi tuleminen. Pohdin, että joka lähihoitajalle on äärimmäisen tärkeää osata edistää asiakkaan hyvinvointia käyttäen menetelmiä, jotka auttavat tulemaan kuulluksi, edistämään vuorovaikutusta potilaan ja avustajan välissä.

Siis, Philippe aloittaa järjestämään työhaastatteluja, mutta ei kukaan kelpaa hänelle. Satunnaisesti Slummissa asuva Driss kiertää työhaastatteluissa saadakseen työnantajilta allekirjoituksia todistaakseen, että on hakenut työtä ja siten oikeutettu työttömyyskorvaukseen. Hän ei halua tulla työntekijäksi, vain käy työhaastatteluissa puhumassa suunsa puhtaaksi hankkiakseen allekirjoituksen, mutta Philippe päättää palkata hänet koeajalle, koska asenne tekee häneen vaikutuksen. Philippe näkee, että Driss voi tulla sellainen avustaja, joka voisi tulla hänelle läheiseksi, keskustella niin kuin parhaan ystävän kanssa eli saada psyykkistä tukea häneltä. Vaikka Drissilla ei ole mitään koulutusta ja hän käyttää epätavanomaisia menetelmiä hoidossa, uusi avustaja pärjää hyvin. Driss oppii Philippen vammaisuuden laajuuden ja seuraa Philippeä elämänsä joka hetken ajan avustaen häntä kaikilla tarvittavilla tavoilla. Loppuen lopussa Driss auttaa Philippettä uskomaan itseensä ja yhdistää häntä hänen rakastajaansa. Aluksi, Philippe ajattelee, että se on mahdotonta johtuen siitä, että hän on vammainen, mutta lopuksi rakastajat viettävät aikaa hienosti yhdessä. Driss on tullut hyväksi ystäväksi Philippelle. Elokuvan loppusanat ovat “Miehet pysyvät läheisinä ystävinä tänä päivänä.”

Elokuva “Koskemattomat” avasi silmiäni paljon siinä, että onkin tärkeää pysyä ymmärtäväisenä hoitajana, olla niin kuin ystävä asiakkaille, koska näin edistetään sekä psyykkistä että fyysistä terveyttä. Mukavalla ja ystävällisellä ilmapiirillä asiakas unohtaa omasta vammaisuudestaan sekä ei ole niin huolissaan terveyden tilanteestaan, siksi hoito voidaan toteuttaa paremmin. Pitää aina olla jollakin tavalla mukana, keskustella potilaan kanssa hänestä elämästään, tunteistaan ja haluistaan. Näin huolenpito sujuu paljon paremminkin sekä asiakas tuntee itsensä olevan onnellisena.

maanantai 7. syyskuuta 2020

HYTO Essee Alla Popova

 

Kirja ”Ihmisen vaatteissa

 

   Esseessani selvitän romaanista ”Ihmisen vaatteissa” (1976).

    Ihmisen vaatteissa on Leena Krohnin teos. Kirja kertoo pelikaanista, joka päättää ryhtyä ihmiseksi. Pelikaani muuttaa ihmisen valtaamilta kotiseuduiltaan nimeltä mainitsemattomaksi jäävään suomalaiseen kaupunkiin, pukeutuu ihmisen vaatteisiin ja alkaa opetella ihmisille tyypillisiä asioita, kuten lukemista ja työntekoa. Aikuisille pelikaani menee läpi ihmisestä, mutta tarkkasilmäisempi Emil-poika tunnistaa ihmisen vaatteisiin sonnustautuneen linnun. Emil ja pelikaani samastuvat toisiinsa, ja heidän välilleen syntyy ystävyys. Aluksi Emil opettaa pelikaania esimerkiksi lukemaan ja kirjoittamaan, mutta mitä enemmän pelikaani oppii ihmisten maailmasta, sitä enemmän tilanne kääntyy niin, että pelikaani opettaakin pojalle asioita ihmisyydestä. Tästä asetelmasta seuraa tarkkanäköisiä ja filosofisia huomioita sekä luonnon ja kulttuurin että ihmisyyden ja eläimyyden yhtäläisyyksistä ja eroista. Romaanissa ympäristöteemat on tyypillisen nuoren pojan Emilin kanssa. Emil on joutunut muuttamaan maalta kaupunkiin hänen vanhempiensa erottua ja kipuilee uudessa ympäristössään. Näin hänet samastetaan pelikaaniin, joka myös opettelee elämään kaupungissa. Syy pelikaanin kaupunkiin muutolle on ihmisissä, jotka ovat vallanneet hänen aiemman elintilansa. Kaupungissa pelikaani kuitenkin aluksi ihailee ihmistä tämän keksintöjen, taiteen ja kulttuurin vuoksi, mutta joutuu vähitellen oppimaan, että ihminen kykenee myös paljoon muuhun kuin hyviin tekoihin.

Kirjan tarina on suurelle yleisölle tutumpi sen pohjalta vuonna 2004 tehdystä elokuvasta, Liisa Helmisen ohjaamasta Pelikaanimiehestä.  Minäkin olen katsonut elokuvaa. Pelikaanimies on kirjaa kevyempi – se on satumaisempi ja vähemmän kantaaottava, onhan jo tarinan nimikin muutettu symbolisesta Ihmisen vaatteissa lastentarinamaisemmaksi Pelikaanimieheksi. Olen ymmärtänyt myös, että ihmiseksi ihmisten joukkoon on soluttautunut lintu, jonka vain lapsi on kykenevä tunnistamaan eläimeksi. Elokuva osoittaa, että Ihmisen vaatteissa on tarina, joka taipuu sekä lapsille suunnatuksi että kaikenikäisten saduksi. Luen Ihmisen vaatteissa -romaania esseessani lastenkirjana, vaikkei se olekaan mielestäni täysin sidottu vain siihen kontekstiin. Voin kirjaa tulkita kaikille suunnattuna satuna.

       Kirjassa eläin päättää ryhtyä ihmiseksi, eli lajien välisiä rajoja rikotaan, lastenkirjan sallimaa fantasiaa apuna käyttäen. Tällaisella rajojen koettelulla saadaan aikaiseksi kiinnostavia ja syviä huomioita siitä, mikä ihmistä ja eläintä todella erottaa, vai erottaako mikään.

Uskon kirjallisuuden maailmaa muuttavaan voimaan, ja pidänkin tärkeänä, että tärkeistä teemoista, kuten luonnon ja eläinten arvostamisesta, erilaisuuden hyväksymisestä ja avarakatseisuudesta kirjoitetaan etenkin lastenkirjallisuudessa. Kirjallisuudessa kaikki on mahdollista, ja mahdollisten maailmojen sanoittaminen avaa ajatuksia siitä, ettei maailmanjärjestys ole ikiaikainen ja muuttumaton. Mielikuvitus on ihmisen suuri voimavara, ja lapsilla erityisen voimakas. Kaiken voi kuvitella, ja monet asiat. Mielestäni kirja oli varsin mielenkiintoinen.