HYTO Essee Kseniia Vedieva

 HYTOn Essee Solace:Wisdom on the dying

Tekijä: Camille Adair

Solace: Wisdom on the dying on dokumenttielokuva, joka perustuu tekijän kokemuksiin omassa elämässä. Camille on ollut töissä hoitokodeissa sairaanhoitajana ja työskentellyt paljon syöpään sairastuneiden kanssa, jotka ovat melkein elämän lopussa. Hänen työnsä sairastuneiden, heidän perheiden ja syövän hoitokeskuksien kanssa antoi hänelle erittäin paljon kokemusta, jonka hän myös haluaisi jakaa toisille. Filmissä kerrotaan erilaisista syöpään sairastuneista ihmisistä. He kertovat omista tunteista, käyttäytymisestä erilaisissa tilanteissa, joskus kivuista ja myös perheiden tunteista. On ainakin ihan vaikeaa olla läheisten kanssa ja tietää, että hän kuolee pian. Mutta kaikki sanoivat, että he eivät itse tunne sitä, että he kuolevat. He viettivät mukavaa elämää, jota haluavat, ja eivät luule syövästä (tai ainakin yrittävät tehdä niin). Jotkut sanoivat, että ensiksi he pelkäsivät kuolemaa, mutta sitten ne kaikki ajattelut menivät pois, erityisesti perheen ja hoitajan avun ansiosta. Yksi mies kertoi, että hänen ystävänsä oli työssä jossakussa syöpäkeskuksessa, mutta lasten osastossa. Hän ei koskaan tullut heidän luokseen surussa vaan aina kuin klovni. Sen takia lapset aina nauroivat ja olivat iloisia. Elokuvan pääaihe on se, että meidän täytyy olla sairastuneiden lähellä aina, mutta ei pidä antaa jotain ajatusta syövästä ja elämän lopusta. Kuolema on luonnollinen ja pyhä ihmisten prosessi, siksi kannattaa olla ilossa niiden ihmisten kanssa eikä isossa surussa. Meidän pitää näyttää, että elämä jatkuu, vaikka on syöpää. Se filmi auttoi minua paljon ymmärtää kaikki tunteet, jotka voisivat olla ihmisillä, jotka ovat kuoleman lähellä, ja vaihtaa minun oman käyttäytymiseni heidän kanssansa. Harjoittelun aikana pääsin myös saattohoitoon, sen takia myös filmi oli ihan mielenkiintoista minulle.

TMHE Essee Tara Oinonen

 

                                               Arman pohjantähden alla Vanhustenhoito

Toiminnalliset menetelmät hyvinvoinnin edistämisessä essee

 

Minä valitsin tämän jakson koska työskentelin työssäharjoittelun vanhustenhoidossa. Arman on kiinnostava ja tykkään tehdä hänen jaksoista esseitä. Arman käsitteli tässä jaksossa Yksinäisyyttä ja miten se vaikuttaa vanhuuteen. Siinä kerrottiin myös kuinka paljon ikääntyneistä vanhuksista tuntee olonsa yksinäiseksi. Yksinäisyyden on huomattu lisäävän ikääntyneiden kuolleisuutta sekä pysyvään laitoshoitoon joutumista.

 

 Jaksosta tuli ilmi että että vanhuksia kohdellaan huonosti ja myös, että laitokset laitostavat paljon, vaikka ne ovat ihmisten koteja ympäri suomea.. Muistisairaudet on suurin ongelma vanhuksilla. Koska jos vanhus sairastuu hänen elämästä voi paljastua paljon sosiaalisia ongelmia ja yksinäisyyttä. Vanhukset haluavat myös hoitokodeista sinne omaan kotiin missä on asunut ennen.

 

Muistisairaalle pahin painajainen on jos hän joutuu sairaalajaksolle ilman puolisoa tai jotain hänelle tärkeää ihmistä. Perhe suhteet liikuttavat paljon siihen miten pitkään ikä ihminen voi olla kotona asumassa. Joskus Ikä ihmisille annetaan niin paljon lääkkeitä että heidän oma kyky tehdä asioita tai vaikka puhua voi lähteä pois tai huonontua.

 

Muistisairaiden ihmisten kanssa pitäisi ottaa huomioon esimerkiksi että ei sanota yritäppä muistaa tai Muistatko? Vaan aina pitäisi sanoa minä muistan sinut. Hyväksi työntekijäksi muistisairaalle ihmisille ei riitä että osaa tehdä perusasiat esim vaipanvaihto, suihkut, hampaidenpesu tai sitten vaikka vaatteiden päälle laittaminen. Hoitajan pitää osata kohdata asiakas hyvin kunnioittavasti ja omallaisena ihmisenä.

 

Yksinäisyyden torjumiseksi auttaisi että omaiset kävisivät enemmän vanhusten luona vierailemassa ja vaikka ulkona heidän kanssa. Myös hoitajat voivat torjua yksinäisyyttä pitämällä esimerkiksi juttelutuokioita, musiikki tuokioita tai vaikka jumppaa vanhuksille. Yleensä omaiset eivät käy tarpeeksi paljon vanhuksien kotona.

Minulla on hyviä kokemuksia Vanhustenhoidosta ja varmasti erikoistun vanhuksiin. Tykkäsin harjoittelupaikastani paljon ja mielestäni se on tärkeää työtä. Vanhukset ovat ihania omina ittenään.

HYTO Essee Veera Laakkonen

 JOKER

Pysokologinen jännityselokuva vuodelta 2019.

Ohjaaja; Todd Phillips

Pääosassa; Joaquin Phoenix

Elokuva sijoittuu vuoteen 1981, jossa seurataan vakavista mielenterveysongelmista kärsivää miestä josta tulee murhaaja.

Arhur Fleck on vähävarainen mies, joka työskelntelee klovnina ja asuu äitinsä kanssa. Arthur kokee jatkuvaa syrjintää, kiusaa ja pahoinpitelyä. Kaupungin leikatessa vähävaraisten avustusta, Arthur menettää lääkkeensä, sekä terapiakäyntinsä. Arthurin “suojamekanismi” on leveä hymy ja hallitsematon psykoottinen nauru, joka vaivaa häntä lähes jokaisen vastoinkäymisen sattuessa. Miestä vaivaa myös vahva todellisuuden tajun häviäminen, hänen kuvitellensa itsellensä tyttöystävän, pitäen itseään loistokoomikkona, sekä pitäen itseään charmikkaana ihmisten viihdyttäjänä. Arthur tahtoisi tuottaa ihmisille iloa, ja piristystä päätyen lopulta kiusallisiin ja sopimattomiin tilanteisiin reaktiopainotteisen sairautensa vuoksi. Arthur alkaa menettää hallintansa, päätyen hirmutekoihin ja todellisuudentajun totaalisen menettämiseen (tappoi lopulta miehen suorassa lähetyksessä). Arthurille selviää myös, että häntä on vakavasti hyväksikäytetty ja laiminlyöty lapsena, äitinsä sivustaseuraamana. Seurauksena Arthur menettää uskonsa äitiinsä, ja lopulta murhaa tämän.

Joker elokuva herätti minussa vahvoja tunteita, ja pohdintaa. Se oli hyvä, silmiäavaava teos mielestä, sen sairauksista ja ongelmista. Mielenterveysongelmia ei tule koskaan aliarvioida, eikä mitoitella niitä alakanttiin, sillä aivan kenelle tahansa voi kehkeytyä semmoinen. Traumaattiset kokemukset kuuluisi käsitellä, ja puida ennen kuin ne aiheuttavat vieläkin suurempia ongelmia. Pahimmassa tapauksessa esim.

Traumaattinen lapsuus voi käsittelemättömänä johtaa erittäin vakaviin ongelmiin, kuten väkivaltaisuuksiin, itsensä vahingoittamiseen tai jopa henirikoksiin. Omien voimavarojen tunteminen, ja avunhakeminen tarvittaessa on todella tärkeä tapa ennaltaehkäistä loppuunpalamista, ja kytevää masennusta.

Elokuva oli lähes viiden pisteen arvoinen, todella vaikuttava kuvaus mielen hauraudesta, ja sen rikkoutumisesta. Elokuva ei välttämättä sovellu ihmisille, jotka kärsivät ahdistuksesta tai masennuksesta, sillä elokuva kuvaa todella läheltä sen, mitä mielen ongelmat tuovat ja voivat pahimmillaan ihmisessä aiheuttaa. Kuitenkin suosittelen elokuvaa lämpimästi kaikille, sillä sen kuvaustyylit, miljöö, atmosfääri ja näyttely ovat huippuluokkaa.