HYTO Essee Ronja Mikkonen

 Arman pohjantähden alla vanhustenhoito

Katsoin vanhustenhoidosta kertovan jakson, jossa Arman kiertää vanhainkodeissa ja kyselee hoitajilta asioita ja myös joiltakin vanhuksilta. Vanhuksille yritetään keksiä mahdollisimman paljon aktiviteettejä, että heillä kuluisi aika nopeammin, olisi yhdessä oloa ja tulisi virkeämpi olo. Vanhustenhoito ja kohtelu puhuttaa Suomessa. Laitokset laitostavat, vaikka niitten pitäisi olla koteja. Vanhukset ovat paljon yksinäisiä ja he ehkä jäävät helpoimmin yksin kun joutuvat omasta kodista muuttamaan vanhainkotiin. Aluksi vanhainkodissa on yksinäistä, kun ei ole ketään kavereita/ tuttuja.

Minun mielestä jakso oli hyvä ja silmiä avaava. Jaksossa kerrottiin tärkeitä asioita ja se oli koskettava. Tässä jaksossa kerrottiin yksinäisyydestä ja miten se vaikuttaa vanhuuteen. Itse olen ollut vanhainkodissa topissa. Samoja asioita huomasin mitä Arman tässä jaksossa kertoi. Paikassa missä olin vanhuksilla ei ollut virike toimintaa. Kun virike toimintaa ei ollut vanhukset istuivat omissa huoneissa yksin. Tämä on todella surullista.

HYTO Essee Enni Nevalainen

 Arman Pohjantähnden alla, Mielenterveys

Tämä jakso kertoo mielenterveydestä ja mitä se on. Mielenterveysongelmat syntyy yleensä lapsena, jos on ollut turvaton lapsuus. Esim. kaltoinkohtelu, hyväksikäyttö, koulukiusaaminen voi aiheuttaa sen, että aikuisena on mielenterveysongelmia. Muut asiat mitkä voivat aiheuttaa mielenterveysongelmia on vastoinkäymiset, esim. köyhyys, työttömyys tai fyysiset sairaudet. Suomessa esiintyy eniten ahdistusta ja masennusta. Masennus on valtava väsymystila, mihin liittyy toivottomuus, lamaannus ja aloitekyvyttömyys. Masentunut ihminen ei jaksa pitää yllä optimistista näkökuvaa maailmasta ja tulevaisuudesta. Suomessa n. puoli miljoonaa ihmistä syö mielialalääkkeitä ja mieleen vaikuttavia lääkkeitä puolitoista miljoonaa ihmistä.

Tässä jaksossa Arman käy vierailemassa Päijät-Hämeen keskussairaalan psykiatrian osastolla, jossa ihmisillä on pääsääntöisesti psykoosin oireita. psykoosinoireet voi tulla kenelle tahansa, ja oireet ovat yksilöllisiä. Potilaat ei itse koe olevansa sairaita vaan he luulee olevansa terve. Potilaalle joutuu kertomaan tilanteen mutta he ovat yleensä eri mieltä ja haluavat kotiin. Potilaat usein vahingoittavat itseään tai muita ja voimakeinoja joutuu käyttämään monesti. suljetulla osastolla on turvallisuuden takaamiseksi leposite ja eristyshuone.

mielenterveysasiat voi koskea ketä tahansa. Arman haastattelee Villeä, joka on kärsinyt skitsofreniasta koko elämänsä aikana. Ville kertoo, että välillä pää on täynnä ajatuksia, ajatukset tulevat samaan aikaan ja toistaa toisiaan. Paranoidisessa skitsofreniassa ihminen ajattelee, mitä muut ihmiset ajattelevat ja syyllistää itseään. Ville oli 21 kun alkoi kuulemaan ääniä. Äänet voi olla vihaisia, negatiivisia, ne voi kehoittaa itsetuhoisuuteen, ne voi käskeä ja komentaa. Villen lääkityksellä hävisi pahemmat äänet. Joskus äänet voi olla positiivisia. Ne voi kannustaa, rohkaista ja lohduttaa. Kampissa pidetään Moniäänisten keskusteluryhmä, jossa ääniä kuulevat voivat keskustella äänistä ja selviytymiskeinoista.

Mielenterveyteen liittyy todella paljon ennakkoluuloja. Ihmiset uskovat, että mielenterveys on henkilön omaa syytä tai itsensä aiheuttamia. Ihmiset myös uskovat, että jos ”ottaa niskasta kiinni” niin parantuu. Mielenterveyttä pidetään häpeän asiana. Sitä pidetään heikkouden merkkinä. Siitä syntyy sisäinen stigma, minkä takia ihminen leimaa itsensä, ei hae töitä tai koulua koska yhteiskunnan antama häpeä siirtyy ihmiselle.

Tämä jakso avasi silmiäni siitä, mitä mielenterveys on ja millaista on elää sairauden kanssa. Ihmisiä ei pitäisi leimata ”hulluiksi” sairauden takia. Jotkut sairastuvat herkemmin mielisairauksiin kuin toiset. Se ei tee ihmisestä heikkoa. Mielenterveys ja sen häiriöt ovat yksilöllisiä kokemuksia eikä niitä ole syytä lokeroida.

TMHE Essee Tytti Lehikoinen

 Katsoin videon Arman Pohjantähden Alla

Kausi 4 Jakso 3:Kehitysvammaistyö:Oikeus onneen

Siinä kerrotaan kehitysvammaisten asemasta ja miten asioita saataisiin korjattua. Kerrotaan myös mitä erilaista toimintaa kehitysvammaisille on tarjolla, esim. Päivä- ja työ toimintaa sekä tuettuasuminen. Ja siinä kerrotaan Sofian kylästä.

Kaikkien pitäisi ymmärtää, että kehitysvammaiset ovat ihmisiä ja että ihmisillä on erilaisia tarpeita. Kaikki kehitysvammaset eivät ole lapsen tasolla. Kehitysvamma ei ole sairaus vaan oire yhtymä. Kehitysvammoja on vaikeista keskivaikeisiin ja lieviin oppimisvaikeuksiin. Kehitysvammaiset saavat eläkettä, millä maksavat vuokran. Kehitysvammaisille tarjotaan kodin omaista asumista eikä laitostamista. He itse siivoavat huoneensa ohjaajan/hoitajan

avustuksella. Vammaispalvelulain mukaan vammaisilla henkilöillä on subjektiivinen oikeus välttämättömiin erityispalveluihin toisin sanoen kunnalla on velvollisuus järjestää erityispalveluja vaan, jos asiakas täyttää laissa tai asetuksessa mainitut myöntämisedellytykset.

Vähävaraisille perheille tämä tarkoittaa:

Siinä kärsii koko perhe ja vanhemmilta loppuu voimat, voi tulla myös se että lapsi/lapset otetaan huostaan koska vanhemmat eivät yksinkertaisesti jaksa enää. Kunnan pitäisi antaa vähintään se kolme lepopäivää kuukaudessa vanhemmille eikä esim. kolmea päivää vuodessa.

Yleensä on kauhean taistelun takana, että sinä saat edes ne tuet ja avun mitä tarvitset kehitysvammaisen kanssa.

Yleisimmät ennakkoasenteet kehitysvammaisia kohtaan ovat:

Jos kehitysvammainen on kävelevä ja puhuva niin silloin he saavat haukkumista, ilkkumista ja pilkkana pitämistä, esim. jos kehitysvammainen menee baarin, häntä saatetaan lyödä ja kun ”normaali” henkilö menee poliisiasemalle ja kertoo mitä on tapahtunut häntä uskotaan, mutta jos kehitysvammainen menee poliisiasemalle häntä ei uskota ja hänen väitetään valehtelevan ja heidät passitetaan kotiin.

Ja jos on enemmän pyörätuolissa ja ei osaa välttämättä kommunikoida niin ajatellaan että tuo on vihannes vain.

Mitä tarkoitta jos suomessa syntyy kehitysvammaisena?

Heti synnyttyään ei välttämättä saa kehitysvammaisen diagnoosia, siinä menee muutama vuosi ennen kuin saa sen diagnoosin, koska siinä vaiheessa aletaan ymmärtämään se että ollaan kehityksessä jäljessä ja se voi tarkoittaa monia sairaala käyntejä ja tutkimus-jaksoja että saadaan nimi tälle asialle mikä siellä on oikein vikana.

Vanhempana käyt läpi kolmiasteisen vaiheen ensimmäisenä tulee shokki, toisena tulee syyllisyys että mitä on tehnyt väärin ja teinkö jotain raskaudenaikana, ja viimeisenä tuli hyväksyminen. Itse täytyy ensin käydä läpi ja hyväksyä se asia ja sitten tulee se miten kerron lähipiirille/verkostolle sen asian, ja siinä ei häpeä sitä lasta vaan rakastat lastasi yhtälailla. Mutta sinä häpeät sitä ettet pysty tekemään samoja asioita kuin ennen pystyit koska lapsi tarvitsee tukea enemmän ja sinun pitää olla läsnä paljon enemmän sen lapsen elämässä.

On erilaisia ihmisiä joistakin ei huomaa sitä että he ovat kehitysvammaisia kun he lähtevät ihmisten ilmoille ja toiset taas ovat täysin autettavia eli syötettäviä, juotettavia ja puettavia. Ja heti kun selviää että heillä on kehitysvamma he saavat sen leiman ja heitä käytetään paljon hyväksi.

Milloin on alkanut tapahtua muutosta siinä että suvaitsevaisuus ja ymmärtäminen on alkanut kasvaa tätä asiaa kohtaa?

Tapahtui silloin kun laitoksia alettiin purkamaan, että silloin on ihmiset alkanut ymmärtämään sen että kehitysvammaiset kuuluvat tänne meidän kanssamme.

Miten suomalaiset hyväksyvät kehitysvammaiset?

Jotkut ymmärtävät ja jotkut ovat sillä tavalla että mitä te täällä teette, ette te tänne kuulu ja että painukaa sinne laitoksiin. Se voi johtua kehitysvammaisten historiasta koska ennen he asuivat siellä metsän keskellä ja nyt kun on aloitettu laitosten purkaminen ja kehitysvammaiset tulevat enemmän ihmisten ilmoille niin silloin tajutaan että heitä voidaan ottaa enemmän mukaan tähän meidänkin maailmaan.

Autismista kärsivillä on yleensä se omamaailma, missä on ikään kuin paras olla. Ympäristö on vähän niin kuin haittatekijä heidän elämässään. Heille tärkeää on se että sama kaava toistuu päivästä toiseen, koska heillä on niin herkät aistit ottamaan kaikkea vastaan, niin se aiheuttaa suoraan sen että sen autistisen henkilön aivot eivät pysty käsittelemään sitä asiaa ja silloin etsitään sellaisia rauhoittumistapoja ja itsensä heijaaminen edestakaisin on todella yleistä autistisilla henkilöillä, jossa hän rauhoittuu.

Paras henkilö tähän työhön on henkilö joka osaa olla avarakatseinen, kun tehdään töitä sitä ei tehdä diagnoosin perusteella, vaan sen ihmisen perusteella ja sen perusteella mitä asiakas itse haluaa, eikä omien ehtojen mukaan mitä ohjaajat itse haluaa, vaan aina kuunnellaan asiakasta.

On myös tilanteita milloin kehitysvammaisia kaltoinkohdellaan kotona, silloin vanhemmat ovat niin väsyneitä etteivät enää jaksa pitää huolta siitä kehitysvammaisesta lapsesta ja voivat myös pahoinpidellä häntä. Ja on myös tuki henkilöitä, jotka käyttävät vain hyväksi kehitysvammaisia ja heidän perheitään.

On ollut monta epäilystä että kehitysvammaista lasta ollaan pahoinpidelty kotona, sairaalassa on otettu hyvin vastaan ja sovittu seuraavalle päivälle psykologia, poliisia ja sitten on tullut ilmi että lapsi on kehitysvammainen niin silloin on kaikki peruutettu koska hänen kanssaan voi kommunikoida onko tapahtunut jotain vai ei eli puhuuko totta vai valehteleeko, ja sitten asia on vain jätetty eikä jatkettu eteenpäin.

Jos emme tee töitämme hyvin se vaikuttaa sen asiakkaan elämänkokemukseen ja miten riippuvaisia ollaan siitä, miten hyvin tehdään työtämme ja että ne hoitajat jotka, välittää siitä tekee tätä työtä. Ja musiikki on monelle kehitysvammaiselle tärkeää ja he tykkäävät kuunnella sitä, koska se voi olla monelle pakokeino pois siitä hälinästä ja metelistä ja ihmispaljoudesta. Huoneita on myös mahdollista laittaa mahdollisimman yksikertaisiksi jos kehitysvammainen/asiakas niin haluaa, koska heillä voi olla aistiyliherkkyys tai sitten oman turvallisuutensa takia ollaan näin tehty.

Voimankäyttö asiakkaiden kanssa.

Asiakkaan hyvin vointi on tärkeintä mutta äärimmäisissä tapauksissa eli jos asiakas alkaa riehumaan hänet voidaan ottaa kiinni toisten hoitajien kanssa ja ohjata hänen liikkeitään, ettei vahingoita muita tai riko tavaroita ja paikkoja. Ei ole omaa lääkäriä, joka voisi tulla antamaan rauhoittavan piikin vaan, jos hoitajat eivät pysty hallitsemaan/ rauhoittelemaan tilannetta niin silloin pitää soittaa hätäkeskukseen ja sieltä sitten lähettävät poliisin ja ambulanssin.

Suosittelen kaikille, että ensinnäkin antakaa mahdollisuus he ovat ihmisiä siinä missä kaikki muutkin ja uskaltakaa kohdata kehitysvammaiset.

Kehitysvammaisille on tehtävä yksilöllinen palvelusuunnitelma jossa, huomioidaan sen asiakkaan yksilöllinen tuentarve. Kaikille ei edes anneta palveluja, jos hänestä tiedetään se, että hän on kuolemassa muutaman vuoden sisään. Ihmisistä tulee vain numeroita.

Pienet lapset ovat yleensä avoimia ja ymmärtävät jollain tavalla sen, että ihmiset ovat erilaisia, jos heille on puhuttu siitä pienestä pitäen. Päättäjien pitäisi tajuta, että ihmisiä ja heillä on erilaisia tarpeita eikä sitä, että kehitysvammaiset tarvitsevat vain näitä palveluja.

HYTO Essee Jonna Mara

 Kysy lääkäriltä - liikunta

Dokumenttisarjan jaksossa liikunta käsitellään mitä hyötyä liikunnasta on fyysiselle terveydelle ja miten se hoitaa mielenterveyttä. Valitsin aiheen, koska se puhutteli minua ja oli kiinnostava.

Tutkimusten mukaan paras tapa pysyä terveenä ja aktiivisena pitkään on liikkua. Siitä huolimatta moni ei liiku tarpeeksi.

Jotkin tutkijat uskovat, että istuminen on seuraava tupakointi. Pitkällä aikavälillä tuntikausia istuminen aiheuttaa paljon huonoja terveysvaikutuksia. Kun luut ja lihakset heikkenevät, myös arkiaskareet ja painonhallinta vaikeutuvat. Riski sydäninfarktille, aivohalvaukselle ja Alzheimerin taudille kasvaa. Kaikista maailman kuolemista noin 5,9% liittyy päivittäiseen istumiseen.

Tunnin kävely päivässä vähentää 50% riskiä aivohalvaukselle sekä sydänkohtaukselle. Ohjelmassa kysyttiin ihmisiltä, mitä he hyötyvät liikunnasta. Vastauksina oli muun muassa stressin vähentyminen, itsetunnon kohoaminen sekä parempi keskittyminen ja nukkuminen.

Masennus on hyvin yleinen ongelma. Kliinisten tutkimusten mukaan liikunta auttaa masennuksesta kärsiviä. Liikunnassa asetetaan usein tavoitteita. Se auttaa lisäämään itsetuntoa, kun tehdään jotain itselle tärkeää ja tarkoituksenmukaista. Liikunnassa on myös sosiaalinen puoli, kun liikutaan yhdessä muiden kanssa.

Ohjelmassa oleva Jeremy kärsi 18-vuotiaana masennuksesta. Hän oli uupunut ja menetti mielenkiinnon asioihin joista nautti. Ensimmäinen etappi oli alkaa taas liikkumaan, hän kokeili paljon erilaisia liikuntalajeja ja arkiliikunnan mukaan lukien sai koottua sopivan treeniohjelman. Terapian, lääkityksen ja liikunnan yhdistelmä sai masennuksen kuriin. Liikunta oli tärkein asia, se auttoi häntä heräämään seuraavaan aamuun ja kohotti mielialaa.

Aihe sai minut pohtimaan, kuinka paljon päivässä tulee oikeasti istuttua. Dokumentti motivoi lähtemään liikkeelle. Liikunta kuuluu ja on tärkeää, myös ikääntyneille. Se tuottaa mielihyvää ja ylläpitää toimintakykyä. Yhdessä liikkuminen antaa sosiaalisia kanssakäymisiä, joka on melkein yhtä tärkeää. Yhdessä käveleminen ja ryhmäliikunta ovatkin hyviä vaihtoehtoja. Dokumentista sai hyvää tietoa ja samalla se oli kiinnostava katsoa