Lyhennelmä
dokumentista saattohoito. Tässä dokumentissa veli kertoo oman veljensä
sairaudesta, kärsimyksistä ja kuolemasta.
Veli haluaa
osoittaa kuinka tärkeää on pysyä sairaan rinnalla loppuun saakka. Dokumentin
sanoma on: Älkää jättäkö kuolevaa omaistanne yksin.
Youtube: saattohoito
Lisäksi oma kokemus/ näkemys
Saattohoito
Tässä
kuolemaa tekevä mies sairastaa haima syöpää josta hän ei tule parantumaan. On
itse päättänyt ettei sitä hoideta enää.
Kuolemaa tekevä puhui eutanasiasta jos se olisi mahdollista niin se
tehtäisiin hänelle koska hän ei voi parantua sairaudestaan. Mentyään sairaalaan
oli pystynyt vielä kävelemään mutta voimat olivat ruveneet hiipumaan. Tässä
vaiheessa puhe oli vielä selvää ja jaksoi keskustella. Pääsi käymään kotona
vaimonsa kanssa ,kertoi sen olevan erilaista. Vaihtelu teki hyvää, ääni oli
kirkkaampi vaikka pientä äänen särinää oli havaittavissa. Kertoi myös liikunnan
tärkeydestä, että vähäinenkin liikunta on tärkeää, vaikka tasapaino on mennyt.
Puhe alkaa olla jo epäselvää, kuuntelijan on vaikea saada selvää puheesta,
kasvot ovat kuihtuneet. Koko olemus on väsynyt. Vaimon käydessä kertoi
äkkilähdöstä. Vatsa oli isontunut, vaimo kysyi onko se levinnyt. Puhe huonoa ja
näytti kädellä ylävartaloaja vatsaansa. Kädet ovat viilentyneet ja olo on
kurja. Seuraavan päivänä hengitti happiviiksien avulla ,hengitystä seuratessa
näytti hieman haukovalt. Lihaksia ei paljon enää ole. Tässä kohtaa en oikein
saa selvää että meneekö kipulääkettä.
Se mikä jäi
mieleen dokumenttia katsoessa oli läheisten läsnäolo ja se miten he puhuivat
kuolemaa tekevälle. Se ei ollut ollenkaan surevaa. Puhuivat aika suoraan.
Siinäkin vaiheessa kun kuolemaa tekevä toivoi äkkilähtöä, vaimokin sanoi että
sehän ois mukava kun pääsisi kerralla pois. Vaikka voisi olettaa että asia
olisi toisinpäin. Sen tiedän että läheisestä ihmisestä on vaikea luopua vaikka
sitä tunnetta ei näytetä kuolemaa tekevälle. Omasta kokemuksesta (läheisen
kuolema) oli todella epätodellinen. Sain
soiton että läheiseni ihminen on saattohoidossa samana päivänä jolloin puhelu
tuli operoitiin amputoitua jalkaa jonka seurauksena läheiseni ei enää jaksanut
ja mitään ei ollut enää tehtävissä. Menin katsomaan ja mennessäni läheiseni luo
mietin mielessäni että “odota” olen tulossa, puhelin oli koko ajan
kädessäni. Siksi että tuleeko soitto ja
kerkeänkö vielä näkemään. Kun pääsin sairaalan pihaan juoksin, pääsin osastolle
jossa läheiseni oli en paljon katsonut ympärilleni kun menin käytävää pitkin.
Kun saavuin huoneen ovelle oli jo pappi läsnä ja mietin että mitä nyt on
tapahtunut mutta se oli sen takia että rukoiltiin ja laulettiin. Päästyäni
huoneeseen menin sängyn päätyyn pään puolelle.
Huone oli aika täynnä tuossa vaiheessa. Sitten laulettiin ja läheiseni
siunattiin. Vielä tässä vaiheessa äänteli mutta ei puhunut. Oli väsynyt. Kädet
olivat turvonneet ja viilentyneet, virtsaa ei enää tullut. Syöminen loppui ja
lääkkeet pyöri suussa, ei pystynyt enää nielemään. Suuta kostuteltiin sitruuna
tikuilla. Kipulääke meni tipassa ja hoito henkilökunta sanoi että painakaa
hälytysnappia jos vähänkin näyttää siltä että tarvitsee kipulääkettä lisää niin
he tulevat ja antavat. Hoito henkilökunta oli todella ystävällinen myös pappi
mukaan lukien ja huomioivat myös läheiset.
Pappi kertoi että jos tarvetta puhua niin hänen puoleen voi kääntyä.
Läheiseni oli levollinen. Ilmeestä ja kasvoista näki sen milloin oli tarvetta
lisätä kipulääkettä. Loppu vaiheessa sitä meni n.15min välein, se oli pääasia
että ei kipuja olisi. Koska hänellä oli muutenkin monta sairautta ja kipuja.
Reuma, sydämen vajaatoiminta, valtimon kovettuma tauti, keskivaikea Alzheimer.
Niimpä hän elossa ollessaan aina sanoi että joutaisi täältä ihmisten riesana
olemasta pois. Pari päivää
saattohoidosta sain soiton että läheiseni oli kuollut aamulla 7 jälkeen. Lähdin sairaala kohti. Kerrottiin että
läheiseni oli kerran avannut silmiään ja haukoi henkeä. Näin hän poistui
keskuudestamme. En tiedä mutta se oli niin epätodellista, ei sitä voinut uskoa
kun se tapahtui lopulta aika nopeasti vaikka siihen oli omassa mielessä
varautunut että näinkin voi käydä. Saimme vielä muutaman tunnin olla hänen
kanssaan, sitä ennen lääkäri kävi toteamassa että hän on kuollut. Jonkin ajan
kuluttua tuli pari hoitajaa pesemään ja pukemaan. Siksi aikaa meidät ohjattiin
pois huoneesta. Saimme hetken hyvästien jättöön. Tässä vaiheessa tuli tunne kun
jouduimme lähtemään että ei läheistä voi siihen jättää. Kai se luopuminen oli
niin vaikeaa kun tiesimme että emme näe häntä enää. Vielä välilläkin tulee
tunne ettei sitä voi käsittää että hän on poissa. Nyt hänellä ei ole kipuja,
kärsimyksiä ja hänellä on hyvä olla.
Saattohoito
on osa palliatiivista hoitoa eli oireita lievittävää hoitoa. Palliatiivisella
hoidolla tarkoitetaan parantumattomasti sairaan potilaan ja hänen läheistensä
aktiivista kokonaisvaltaista hoitoa. Sen tarkoituksena on lievittää kipua ja
muuta kärsimystä sekä tarjota mahdollisimman hyvä elämänlaatu potilaalle ja
hänen läheisilleen. Saattohoito ajoittuu
ihmisen viimeisille elinviikoille tai päiville, jolloin toiminta on yleensä
merkittävästi heikentynyt. Ja tämä
kaikki toteutui hyvin sairaalassa jossa läheiseni oli. Olkaa kuolemaa tekevän
läheisenne lähellä, pelkkä läsnäolo jo riittää.
“ Kun mummot
kuolevat heistä tulee kukkaniittyjä ja
heinää ja joistakin mummoista tulee puita ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta ja levittävät talvella oksansa lumimajaksi
heidän ylleen. Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia. “
Eeva
kilpi