KTO Kirjaessee Reeta Reijonen

Leimatut Lapset kun koulu ei ymmärrä, Otava, 2007

Luin Eija Reinikaisen kirjoittaman kirjan, leimatut lapset kun koulu ei ymmärrä. Reinikainen kertoi kirjassaan lapsista jotka ovat kokeneet erilaisia asioita elämässään.

Reinikainen on toiminut opettajana erityis- ja alkuluokissa, laitoskouluissa ja tarkkailuluokassa lähes 30 vuotta. Reinikaisella oli 4 lasta. Hän oli lähettänyt ottolapsihakemuksen ja halusi 3 vuotiaan lapsen, jonka hän sen sitten sai. Eija auttoi lapsia erilaisten ongelmien takia, jotkut saattoivat olla koulukiusattuja tai heidän perheissään oli joitakin ongelmia. Kirjassa lasten tarinat ovat tositarinoita, mutta lasten nimet ovat muutettu eri nimiksi. 

Kirjassa tutustutaan mm. koulukiusattuihin Perttiin, Joeliin ja Hannuun, jotka istuvat jatkuvasti luokan ulkopuolella. Joillakin oppilailla saattoi olla erilaisia vaikeuksia koulussa. Oppilaat saattoivat karata keskellä päivää.  Ensimmäiset vuodet hän opetti laitoksessa, jonka jälkeen hän siirtyi opettamaan yläasteen tarkkailu luokkaan.  Opettajaksi laitokseen meneminen oli täysi sokki. Suurin osa laitoksessa olleet olivat yläaste ikäisiä. Lähes kaikilla oppilailla oli lävistyksiä, irokeesi kampauksia, jotka olivat luonnottoman värisiä. Oppilaat viettivät aikaa välitunnilla tuulikaapissa tupakkaa poltellen. Kun Reinikainen aloitti työnsä laitoksessa hänen luokassaan ei ollut kuin muutama oppilas mutta oppilaita tuli sitten lisää. Eija kertoi luokassaan yleensä tarinoita, jotta lapset keskittyisivät paremmin.

Kirjassa hän kertoi mm. pojasta nimeltä Jan, joka oli vihainen, eikä hymyillyt lattiasta hän ei nostanut ollenkaan päätään. Hän oli menettänyt vanhempansa Janin ollessaan noin kaksi vuotias. Hän oli kulkenut lastenkodin kautta sijaisperheeseen ja sitten takaisin lasten kotiin. Jan oli vilkas poika, joten lastenkodista hänet passitettiin sairaalan kautta laitokseen ja Eijan luokkaan, jossa Jan oli silloin kun kirjaa oli kirjoitettu. Koulupäivänä hän saattoi käydä kaupassa ja yhtenä päivänä Jan kävi ostamassa suklaata, jota hän heitteli suklaata opettajan pöydälle. Oppilaat tiesivät, että opettaja piti suklaasta. Vähän aja kuluttua, joku avasin oven ja sisään astui rehtori ja lähikaupan mies, joka tunnisti Janin, joka oli varastanut kaupasta suklaalevyn. Janille ei koitunut mitään hankaluuksia vaan kauppias oli hyvin otettu, kun Jan oli halunnut ilahduttaa opettajaan.

Janin kaveri piiri oli muuttunut päästyään pois peruskoulussa. Janille sattui ja tapahtui vaikka ja mitä, mutta silti hän piti yhteyttä vanhaan laitos opettajaansa Eijaan. Hän oli 16 vuotias poika joka asui nuorisokodissa ja asiat eivät olleet kunnossa. Jan oli löytänyt sijaisvanhempien laatikoista paperin, jossa oli lukenut, että hänen vanhempansa eivät olleet kuolleet vaan isänsä oli saanut elinkautisen vankilatuomion ja äidillään oli usean vuoden vankilatuomio, mutta oli päässyt sieltä pois. Jan meni ammattikouluun ja piti yhteyttä Eijaan soittelemalla silloin tällöin. Eijasta tuli hänen virallinen valvoja, kun Jan pääsisi vankilasta pois ehdonalaiseen. Jan haki kaupungilta asuntoa, kun oli vapautunut vankilasta. Jan ei saanut asuntoa vaan joutui asumaan kavereidensa nurkissa, mutta Jan kävi pesemässä pyykkiä ja kahvittelemassa Eijan perheen luona. Janista ei ollut kuulunut kolmeen viikkoon yhtään mitään kunnes eräänä aamuna vankilasta soitettiin ja kerrottiin että Jan oli poissa.

Siirryttyään toiseen kouluun. Hän alkoi toimia erityisopettajana, joka luona lapset usein kävivät. Eijalla oli pieni erityisluokka, johon lapset pääsivät opiskelemaan, jos heillä oli jotakin vaikeuksia. Huone oli pieni, jonne ei kerrallaan kovin montaa oppilasta sopinut. Joillain lapsilla saattoi olla ongelmia, joissain aineissa kuten matematiikassa ja kirjoittamisessa. Jotkut lapset saattoivat käydä vain juttelemassa ja kertomassa huoliaan, jos heitä vaikka esimerkiksi kiusatiaisiin koulussa. Usein Eija piirsi oppilaittensa kuvat, jotka kävivät hänen luonaan ja saattoi joskus tarjota kahvia, teetä ja korppuja. Oppilaat luottivat Eijaan, jos he eivät uskaltaneet opettajalle jutella. Jos jokin asia oli huonosti tai sellaista asiaa, joka oli opettajan tiedettävä, niin hän kertoi sen opettajalle. Muuten hän piti asiat omanaan. Hän perusti lapsille temppukoulun temppiksen, jossa lapset saivat tehdä erilaisia temppuja ja leikkiä muitten lasten kanssa. Lapsia kävi paljon. ja saivat paljon uusia kavereita ja aratkin oppilaat pääsivät leikkimään, tutustumaan ja tekemään erilaisia temppuja.

Kirjassa kerrottiin myös monista muista lapsista, mutta tarinat selviävät, kun kirjan on itse lukenut. Kirjaa oli mukava ja helppolukuinen, koska siinä kerrottiin erilaisia tarinoita lapsista. Kirja oli minä kerrontaa eli kirjan kirjoittaja oli itse kertonut ja kokenut tarinat.

KTO Kirjaessee Sanni Koukkunen

Kirjaessee Sanni Koukkunen

Lapsi elää rutiineista, helppo ja hyvä arki
Tuulia Matilainen

Kirja on opas, josta löytää käytännöllisiä ohjeita lapsen säännölliseen ja hyvään rytmiin. Kirja keskittyy neljään teemaan, jotka vaikuttavat toisiinsa: rutiinit, säännöllinen päivärytmi, ruokailu ja nukkuminen. Kirjassaan Tuulia Matilainen kertoo haluavansa haastaa vanhemmat tarkastelemaan avoimesti perheensä elämäntapaa.
”Samat rutiinit päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen- kuulostaa tylsältä, mutta toimii.” Matilainen kertoo kirjassaan rutiinien olevan aivan tavallisia asioita: tiettyyn aikaan syödään, ulkoillaan ja mennään nukkumaan joka päivä. Rutiinien muodostumiselle on tärkeää, että ne tehdään joka päivä samaan aikaan. Rutiinit ovat yksi osa lapsen perusrajoja ja niiden asettaminen on yhtä tärkeää, kuin sellaisten rajojen, joiden avulla lapsi osaa erottaa oikean ja väärän. Rutiinit asettavat arkeen johdonmukaisia ja selviä rajoja, ja niiden avulla arki sujuu lasten kanssa helpommin.
Matilainen kertoo myös kahlitsevista rutiineista, jotka ovat pahaksi ja joista on hankala päästä eroon. Tavallinen kahlitseva rutiini voi olla mukavakin apukeino jossakin tilanteessa esim. silittely nukkumaan mennessä, mutta kun lapsi ei pysty mennä enää nukkumaan ilman silittelyä, siitä tulee kahlitseva rutiini.
Rutiinit ja säännöllisyys tekevät arjesta sujuvampaa, sekä niiden avulla saadaan arkeen tasapainoa ja turvallisuutta. Matilaisen mukaan rutiiniarki sopii parhaiten perheille, joiden lapset menevät jo pieninä päivähoitoon, mutta myös niille perheille, jotka hoitavat lapsia kotona kouluikään asti, koska päivärytmi on hyvä olla jokaisella lapsella.
Hyvää päivärytmiä tukevat säännölliset ruoka-ajat. Ne tukevat lapsen kehitystä, jaksamista ja ravitsemusta. Kun lapsi syö säännöllisesti ja hyvin, epäsäännöllisistä ruoka-ajoista johtuva väsymys ja kiukuttelu vähenee. Säännölliset ruoka-ajat helpottavat myös vanhempia, koska he tietävät varmasti, että lapsi syö tarpeeksi ja hyvin. ”Kellontarkat ruoka-ajat ovat hyvän päivän kivijalka.”
Matilainen puhuu kirjassaan myös säännöllisten nukkumaanmenoaikojen tärkeydestä päivärytmissä. Nukkumaan mennään joka päivä samaan aikaan ja nukkumaanmenon yhteyteen on hyvä luoda rutiineja, esim. hampaiden pesu ja iltasatu. Niiden avulla lapsi tietää milloin on aika rauhoittua nukkumaan.
Mielestäni kirjassa kerrottiin hyvin rutiinien tärkeydestä lapsen ja vanhempien elämässä ja siitä miten päivärytmi vaikuttaa koko perheen hyvinvointtin.
Suosittelen kirjaa sellaiselle, joka haluaa apua säännöllisen päivärytmin tekemiseen lapsiperheessä.

KTO Kirjaessee Tamara Vedentcova

Kirjaessee

Minä valitsin kirja Ryhmis: ryhmäperhepäivähoito tänään, Tarja Väisänen (2007).

Olen työssäoppimisessa ryhmäperhepäiväkodissa, siis, varmasti tässä on paljon hyödyllistä tietoa minulle.

Aikaisemin minä en tiennyt mitä tarkoittaa ryhmis? Kirjassa minä löysin vastauksen.

Ryhmis (eli ryhmäperhepäivähoito) on pienen lapsen hoitoa ja kasvatusta, jota järjestetään hoitajan omassa kodissa. Perhepäivähoito voi olla joko kunnan tai yksityisen hoitajan järjestämää. Perhepäivähoitoryhmään voi kuulua enintään neljä kokopäiväistä ja yksi osa-päiväinen, esiopetusikäinen lapsi, mukaan luettuna hoitajan omat alle kouluikäiset lapset.

Mitä ryhmis tarjoaa? Ryhmis tarjoaa luonnolliset puitteet lapsen kasvulle ja kehitykselle. Lisäksi siihen sisältyy ohjattua toimintaa (askartelua, kirjojen lukemista, musisointia, pieniä oppituokioita, retkiä jne.) sekä leikkiä ja työtehtäviä, joihin lapsi voi kotiympäristössä osallistua

Lisäksi kirjassa annetaan vinkkejä toiminnan suunnitteluun, käsitellään ryhmäperhepäivähoitoa hoitomuotona ja siihen liittyviä säädöksiä sekä hoidon laatua.

Kirjassa on 5 lukua: ryhmäperhepäivänhoito päivähoidon muotona; varhaiskasvatuksen laatu; ryhmäperhepäivähoito tutkimuskohteena; ryhmistoiminnan tulevaisuus; liitteet.

Ensimmäisessä luvussa sanotaan vähän perhepäivähoidon historiasta ja muodosta.

Suomessa perhepäivähoito mainittiin asiakirjoissa ensimmäisen kerran v. 1951.

Tuolloin ehdotettiin perhepäivähoitoa lastensuojelulain piiriin ja viranomaisten valvontaan. Lastensuojelulakiin tehtiin muutos kuitenkin vasta 1968, jolloin perhepäivähoito rinnastettiin kasvattilapsen hoitoon ja siihen liittyviin säädöksiin.

Vuonna 1964 MLL kartoitti päivähoidon tilannetta ja silloin joka kymmenes lapsi hoidettiin perheissä. Ensimmäinen kunnallinen perhepäivähoito aloitti toimintansa v. 1966.

1970-luvun aikana perhepäivähoidosta tehtiin valvonnanalaista ja perustettiin perhepäivähoidon ohjaajan vakanssit. Ohjauksen lisääminen lisäsi myös vanhempien myönteistä asennetta perhepäivähoitoon. Parhaimmillaan perhepäivähoito oli kodinomaista, lapsen yksilöllisiä tarpeita kunnioittava ja joustava hoitomuoto. Nämä samat piirteet ovat perhepäivähoidon vahvuuksia myös nykyään.

Vuoden 1973 päivähoidon lain myötä perhepäivähoidon asema vakiintui ja selkiintyi. Perhepäivähoidosta tuli tasavertainen hoitomuoto päiväkotihoidon kanssa.

Perhepäivähoidon muodot:

1. Hoitajan kotona tapahtuva hoito. Tämä muoto on tavallisin. 

2.  Kolmiperhepäivähoito. Hoitorenkaan muodostaa 2- 4 perhettä. Hoitoryhmään             voi kuulua enintään neljä alle kouluikäistä lasta ja yksi osapäiväinen esikoulu-            tai kouluikäinen lapsi. Perhepäivähoitaja, joka on kunnan palkkaama, hoitaa             sovittuna aikoina eri kodeissa samaa lapsiryhmää.            

3. Muu lapsen kotona tapahtuva hoito. Yhden perheen lapsia hoidetaan heidän             omassa kodissaan. Hoidettavia lapsia on vähintään kolme alle kouluikäistä.

 4. Ryhmäperhepäivähoito

Toisessa luvussa voi saada tietoja varhaiskasvatuksen laadusta.

Varhaiskasvatuksen laadun määrittelyn pohjana ovat lait ja asetukset, jotka yhteiskunta on luonut. Niiden avulla päivähoidolle on asetettu lähtötaso ja minimivaatimukset. Keskeisimpiä laadukasta päivähoitoa koskevia lakeja ja asetuksia ovat muun muassa laki ja asetus lasten päivähoidosta, laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista sekä asetus sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusehdoista.

Viimeisenä luvalla sanotaan ryhmistoiminnan tulevaisuudesta.

Viime vuosien aikana on perustettu runsaasti ryhmäperhepäiväkoteja, vaikka ne herättivät etenkin alkuaikoina paljon keskustelua sekä puolesta että vastaan. Erilaisten yhdistelmäryhmisten määrä luultavasti lisääntyy lähivuosien aikana. Joissakin kunnissa päivähoito on siirtynyt sosiaalitoimen hallintokunnasta koulutoimen hallintokuntaan. Ajan myötä selviää miten tämä muutos vaikuttaa perhepäivä- ja ryhmäperhepäivähoidon järjestämiseen ja kehittämiseen. Nähtäväksi jää, muodostuuko kun- nallisen päivähoitojärjestelmän rinnalle joustava ja laadukas yksityinen palvelujärjestelmä.

Kirjassa on tärkeitä tietoja oppimis- eli toiminta ympäristöstä, perushoidosta, aikuisen ja lapsen välinen vuorovaikutuksesta, lasten keskinäinen vuorovaikutuksesta ja leikistä, kehityksellisesti sopiva toiminnasta, toiminnan suunnittelusta ja arviointista.

Kirjan lopussa on hyödyllisiä liitteitä, esimerkiksi, kuukausi-, viikko- ja päiväsuunnitelma.

Tämä kirja on tarkoitettu ryhmäperhepäivähoidon työntekijöille ja vastuuhenkilöille, kaikille päivähoidon työntekijöille päivähoidon oppilaitosten opiskelijoille.

KTO Kirjaessee Eija Kangasniemi

         

SOFIAN MAAILMA

Sofies verde -Jostein Gaarder 1991

    suomentanut Katriina Savolainen 1994

Tarina alkaa keväisenä päivänä Sofia Amundsenin tullessa koulusta kotiin. Postilaatikossa on hänelle kirje ilman postimerkkiä. Kirjeessä luki vain: Kuka sinä olet?   Ja samana päivänä postilaatikkoon ilmestyy toinenkin kirje, ilman postimerkkiä ja tietoa lähettäjästä. Kirjeessä luki: Mistä maailma on peräisin?

Näistä salaperäisistä kirjeistä alkaa Alberto Knoxin ja 14- vuotiaan Sofian filosofian kurssi, jossa käydään läpi filosofian historiaa antiikista nykypäivään. Kirjan johtava teema on Alberton ja Sofian vuorokeskustelu, mutta myös lapsen kaipaus isään, joka on paljon poissa kotoa.

Mutta ei hän mikään tavallinen isä ollutkaan. Sofian isä oli kapteenina suurella öljytankkerilla ja näin ollen poissa kotoa suurimman osan vuotta. Päästyään kotiin muutamaksi viikoksi kerrallaan, hän tassutteli kotosalla hemmotellen Sofiaa ja äitiä. Merillä ollessaan hän tuntuikin sitten kovin etäiseltä. (s.15) Toisen sankarittaren, Hilden, isä puolestaan palvelee Libanonissa majurina YK-joukoissa.

Yksi Alberto Knoxin ensimmäisistä vertauksista on taikuri ja kaniini. Tämä saa Sofian äidin huolestumaan ensimmäisen kerran. Seuraavassa Sofian ja äidin keskustelu.

          "Pyh, sinä olet vain niin tottunut maailmaan, ettei se enää hämmästytä sinua" Sofia sanoi. "Mitä ihmettä sinä oikein puhut?" " Sanoin vaan, että olet liian tottunut maailmaan. Toisin sanoen olet ihan hölmö"

"Minulle et kyllä puhu tuolla tavoin, Sofia"." No, sitten minä sanon sen toisella tavalla. Olet kääriytynyt mukavasti valkoisen kaniinin turkkiin, ja sitä kaniinia vedetään juuri tällä hetkellä maailmankaikkeuden silinteristä. Kohta sinä menet keittämään perunoita. Sitten luet lehdet, otat puolen tunnin nokoset ja alat katsoa uutisia."

Äidin kasvot kurtistuivat huolestuneesti. Aivan oikein, hän meni laittamaan perunat tulelle. Hieman myöhemmin hän palasi olohuoneeseen ja työnsi puolestaan Sofian tuolille.

" Minun pitää puhua kanssasi eräästä asiasta" hän aloitti ja Sofia kuuli äänestä, että asia oli vakava. " Et kai sinä ole ruvennut käyttämään huumeita, ystävä hyvä?"  (s.30)

Sofian käytös muuttui filosofian kurssin takia huomattavasti, aluksi kaveri Jorunn ja Sofian äiti uskoivat Sofian tavanneen jonkun pojan ja rakastuneen. Kun äiti saa enemmän tietoa Alberto Knoxista, hän kysyy Sofialta, tapaileeko tämä vanhempaa miestä.  Lukija ymmärtää äidin huolen huumeista, väärään seuraan ajautumisesta ja jopa Sofian mielen järkkymisestä.

Varsin tyypillisiä murrosikäisten huolia ulkonäöstä kantavat sekä Sofia että Hilde, eikä ole tavatonta, että Sofia sanoo menevänsä Jorunnin luo yökylään ja livahtaakin tapaamaan Alberto Knoxia. Tytöt jäävät kiinni, kun Jorunnin vanhemmat tuovat heille aamupalaa Jorunnin huoneeseen.

Sofia ei ollut muistanut uskonnon koetta ja vastaa filosofiasta saamansa oppien perusteella.

"Nyt Sofia katsoi opettajaa suoraan silmiin. Omasta mielestään hänellä oli siihen viimepäiväisten kokemustensa perusteella varaa. " Minä olen ruvennut lukemaan filosofiaa" hän sanoi "siitä saa hyvän taustan omille mielipiteille." "Niin, mutta minun ei ole kovin helppo arvostella sinun vastaustasi. Minun täytyy antaa joko vitonen tai kymppi." "Siis joko minä vastasin ihan oikein tai päin mäntyä? Sitäkö tarkoitat?"

"Sanotaan sitten kymppi "sanoi opettaja" ensi kerraksi luet sitten läksytkin::"  (s.117)

Jostein Gaarderin lähtökohtana oli tarjota nuorille rakennusaineita syvällisten totuuksien pohdintaan silppuamalla ne helposti miellettäviksi palasiksi. Kirjailijan mielestä jokaisessa lapsessa piilee synnynnäinen kyky pohtia filosofisia kysymyksiä. Filosofia vaatii vain kyvyn ihmetellä ja kysellä. Jos tämä tukahdutetaan. ihminen tyytyy pitämään maailman ja oman elämänsä ihmeitä itsestäänselvyytenä.

Gaarderin teos on ollut maailmanlaajuinen myyntimenestys, se on käännetty useille kielille ja siitä on tehty elokuva.

Suomentaja on mielestäni onnistunut hyvin, kieli on rikasta ja herättää mielikuvia. Näkemättä elokuvaa, voin kuvitella kuinka Sofia menee kotinsa puutarhassa sijaitsevaan Piiloon lukemaan filosofin kirjeitä keväällä narsissien loistaessa.

Tarina on monitasoinen ja sitä voi tulkita monella tavoin, kuten filosofian kysymyksiä yleensäkin. Itsellänikin oli pari teoriaa, mutta loppuratkaisu, jota en halua paljastaa, on selkeä ja vastaa moniin kysymyksiin ja arvoituksiin, joita kirjailija on tarinaan ujuttanut.

Filosofiset ja historialliset osuudet eivät ole raskaita, vaan kuljettavat tarinaa. Kirja on nuorten kirja olematta pelkästään nuorten kirja. Sofian maailman lukeminen vaatii keskittymistä ja kärsivällisyyttä, ehkä joihinkin kohtiin on palattava taaksepäin, mutta mielestäni teos palkitsee lukijansa.

KTO Kirjaessee Terhi Määttä

KIRJA: LOISTAVA YKSINHUOLTAJUUS                  PÄIVI ALASALMI

Tämän kirjan tarkoitus on auttaa yksinhuoltajia muistamaan, kuinka arvokasta työtä he tekevät ja kuinka vähällä kiitoksella. Jos heillä olisi aikaa lukea tämä kirja, he huomaisivat olevansa tosielämän suuria sankareita

Kirja sisältää usean erilaisen perheen tarinoita joista he ovat selviytyneet yksinhuoltajana.

Kirja sisälsi aivan ihania opetuksia. esimerkiksi tämä:

” Lapset eivät ole kahlepalloja nilkoissani, vaan heliumpalloja, jotka kohottavat minut leijumaan mitättömistä murheista ja pikkusieluisista ajatuksista kohti suurempia sfäärejä.”

Tarinat:

Alkoholia juova vaimo joka ei välittänyt kenestäkään. onneksi perheessä mies joka hoiti perheen lapset. Lopulta suhde päättyi sitten eroon ja perheen isä sai yksinhuoltajuuden lapsille, äidille tämä oli ihan hyvä. Ei välittänyt. Humalan taas tullessa äidin luo hän soitteli paljon puheluita miehelleen ja tilanne meni niin pahaksi, että isän piti hommata äidille lähestymiskielto.

Tämä tarina myös herätti ajatukseni:

Yksinhuoltaja isä joka taisteli raha ongelmien kanssa yksinhuoltajana. sosiaalitoimisto ei antanut hänelle mitään, ei edes matka-avustusta, että lapset saisivat mennä äidin luo käymään. Kovan työn palkitsemana ja 5 kilon paperi sodan käytyä isä lopulta sai matka-avustuksen läpi. Päiväkodista haettaessa hoitajat olivat isälle sanoneet että: pitäisi olla äidin suostumus lapsen hakemiseen. Miksi tämmöinen kohtelu isää kohtaan? Eikö isät saa olla yksinhuoltajia? Ovatko he huonompia siinä kuin äidit? Enpä usko. Tarinan isä kertoo, ettei kinastele lastensa kanssa olleenkaan. Kuka lapsista jatkaa kiistelyä tai riitaa siitä seuraa rangaistuksen tuplaantuminen. esim. pelikiellon tuplaantuminen.

Tarinassa odottava äiti. Isä ei ole vielä päättänyt haluaako perheeseen vai ei. Kavereiden reaktio raskauteen oli ollut abortti. Tyttö ei ollut sitä mieltä. Hän halusi äidiksi, vaikka lapsi ei ollut suunniteltu. Äiti opiskeli samalla kun hoiti kotona alle vuoden ikäistä lastaan. Isästä ei ollut kuulunut mitään. Hän ei edes vastannut enää puhelimeen, eikä mennyt dna-testeihin, vaikka lupasi. Äidille ilmeni masennusta yksin lapsen hoitamisesta. Onneksi terapia auttoi, hän käy vieläkin terapiassa, vaikka onkin jo terve. Hän on tavannut uuden miehen. tapailevat joka päivä mutta miehellä on oma asunto, jos vaikka huomenna haluaakin nukkua pitkään. Ymmärrän häntä täysin.

Perhe jossa isä 8 vuotta nuorempi kuin äiti. Isä muutti äidin ja lapsen kanssa oman äitinsä hoivista suoraan suurperheeseen.  Isälle tuli vauva arjen keskellä tarve päästä pois ja olla vapaana. Tämä johti eroon. Kummatkin halusivat vielä toisen lapsen, vaikka eivät olisikaan yhdessä. näin tapahtui. Äiti asuu kahden lapsen kanssa. Hakee aktiivisesti perhetuki lomia ja pelastakaa lapset ry:n kautta tuettuja lomia ja muita tukia. Työpaikaltaan hänet erotettiin silloin kuin hän rupesi odottamaan toista lasta. Äiti vei jutun oikeuteen ja voitti sen. He muuttivat lasten kanssa asumaan Maltalle. Äiti sai levätä.

”Nyt kun lapset ovat isoja ajattelin, että olen venyttänyt penniä niin kauan, että nyt minulla on oikeus ostaa vaaleanpunaista vessapaperia. Otetaan se voima, vaikka sitten siitä”

Perhe, lapsia aiemmasta suhteesta ja nykyisestä suhteesta. Elämän selviytymiskeinot on olleet leikki ja huumori.

Mies kertoo lapsuudestaan lastenkodissa. En halua sen suuremmin kertoa mitä luin kirjasta, ei ollut mukavaa luettavaa. Onneksi hän lyhyen ajan päästä pääsi hyvään lastenkotiin. Hänen nykyinen vaimonsa on ollut lastenkodissa myös. Ja tämä nainen on saanut silloin yhden lastenkodin suljetuksi todella huonon lasten kohtelun takia.

Lapsiltani pitäisi kysyä, onko tämä yksin huoltajuus ollut loistavaa, mutta tiedän siinä onnistuneeni, kun pojat haluavat olla kanssani ja ovat aina halunneet.

17-vuotias äiti ja kaksi lasta. Miehestä tullut vuosien varrella peliriippuvainen. Hän myös käyttäytyi väkivaltaisesti hävittyään rahansa. Nainen joutui ottamaan mieheltä pois pankkikortit ja antamaan miehelle viikkorahaa, ettei hän pelaisi ruokarahoja. Lopulta tämä liitto loppui eroon. Nainen löysi ajan päästä uuden miehen, joka sitten paljastui kamalaksi huijariksi. Uudella miehellä paljon vanhoja velkoja, jotka nainen joutui sitten lopulta maksamaan. Mies ehti vielä huijata rahaa naisen äidiltäkin.

Kirja kertoo yksinhuoltaja äideistä ja iseistä, jotka yrittävät suojella lapsiaan ja pelastaa seurustelusuhteensa/avioliittonsa viimeiseen asti, kunnes lopulta tajuavat luovuttaa ja ruveta elämään omaa elämää turvallisesti lasten kanssa. Ei yksinhuoltajuus ole mikään häpeän aihe. Kannattaa lähteä huonosta suhteesta pois. Eihän siinä ole kukaan onnellinen, et sinä eikä varsinkaan lapset. Tämä Yksihuoltaja elämä onkin yllättänyt monet positiivisuudellaan. Vaikka raha on tiukalla ja apua ei meinaa saada, on lapsen kanssa eläminen ja heille kaikkensa antaneena.

”Mahtavaa elää, kun ei tarvitse pelätä ja miettiä tuleeko toinen kotiin humalassa vai ei. Kotiin tulee viimeistään, kun rahat loppu.”

” Ihanaa huomata, että jää enemmän aikaa itselle ja harrastuksille, ei yksinhuoltajuus ole vain ruuanlaittoa ja siivoamista. Se on sellaista, miten itse sen rakennat.”

”Se että pärjäämme, antaa meille voimaa.”

”Yksinhuoltajan on toimittava kellontarkasti, että homma toimii ja urakka ei kuse.”

Kirjanlopussa aivan ihana Yksinhuoltaja peli. kannatta tutustua. Käsitellään aiheita, kuinka säästän rahaa ja haluaisinko yksinhuoltajaksi.

KTO Kirjaessee Niko Sutinen

Eron lapset


Kirja Eron lapset (Ulla Riutta, 2004) käsittelee avioeroa lapsen näkökulmasta, miten he kokivat vanhempiensa eron, minkälaisia ongelmia ero aiheutti ja kuinka he pääsivät niiden yli. Viisi naista ja kuusi miestä kertoo, miten ero on vaikuttanut heidän elämäänsä.
”Suomessa päättyy vuosittain runsaat 13 000 avioliittoa eroon, minkä seurauksena joka vuosi n. 30 000 lasta kokee vanhempiensa avioeron. Usein juuri lapsen tilanne erossa jää vaille riittävää huomiota. Kuitenkin lapsi on eron heikoin osapuoli, sillä häneltä puuttuu tieto ja elämän kokemus, joilla käsitellä kipeää tilannetta.” – Ulla Riutta.
Kirjassa kävi ilmi monia syitä eroon, alkoholi, väkivalta, syrjähypyt ja lista jatkuu… Mutta toistuva asia tarinoissa oli puhumattomuus, ongelmista ei keskusteltu perheen kesken ja eikä niitä näytetty ulospäin.
Ei kysytty apua, ongelmat siivottiin syrjään jossa ne kasaantuivat, joka johti lopulta eroon.
Kun vanhemmat eroavat, lapsi kokee hämmennystä, turvattomuutta, pelkoa ja itsetunnon menetystä. Yleensä lapselle asetetut rajat hajoavat toisen vanhemman puuttumisen myötä, joka voi johtaa lapsen käytöksen muuttumiseen. Alkoholi ja muut päihteet voivat tulla lapsen elämään yleisen ”kapinallisuuden” lisäksi. Jotkut taas voivat piilottaa ikävät tunteensa ja näytellä, että kaikki olisi kunnossa, vaikka he oikeasti tarvitsisivat paljon toisten tukea. Puhuminen perheen kesken on myös lapselle tärkeää. Jos lapselle ei puhuta ongelmista, vaikka ne olisi vanhempien keskeisiä ongelmia, lapsi voi luulla että hän on syyllinen perheen riitelyyn tai sen hajoamiseen.
Lapset hakevat turvaa tai yrittävät unohtaa eron aiheuttamat arvet mm. kaveripiireistä, opiskelusta, työskentelystä, terapiasta tai uskonnosta. Eroa olisi kuitenkin hyvä käsitellä, ettei se jää pimentoon painamaan lapsen mieltä. Jotkut pääsevät sen yli helpommin, jotkut taas voivat kantaa sen aiheuttamia arpia loppuelämänsä.
Kirjan tieto tuli minulle uutena ja se oli kiinnostava, tarinoissa oli monia asioita joissa mietin, mitä olisi tapahtunut jos olisi tehnyt jotain toisin? Kirjassa uskonto oli melko isossa roolissa, johtuuko se sitten kustantajasta vai oliko se yleistä sillä aikakaudella? Myös kirjan henkilöt olivat aikuisia haastatteluhetkellä joka on voinut muuttaa heidän mielipiteitään.
Kirja: Eron Lapset
Kirjoittaja: Ulla Riutta
Kustantaja: päivä Oy

KTO Kirjaessee Anna-Maria Turunen

Kesytä jännitys - opas kasvattajalle
Reija Suntio


Kirja kertoo eri-ikäisten lasten ja nuorten jännittämisestä ja antaa runsaasti erilaisia apukeinoja helpottamaan jännitystä eri tilanteissa.
Jännitys ja pelko ovat normaaleja tunteita ja hyvin samankaltaisia.
Jännittäminen liittyy usein sosiaalisiin tilanteisiin jossa heijastuu myös suhde omaan itseen. Lapsen pelkojen käsittely ja niiden ratkaiseminen on tärkeää haitallisen jännityksen ennaltaehkäisyä.
Eri ikäkausina jännityksen aiheet ovat erilaisia.
Päiväkoti-ikäinen jännittää muutoksia totutuissa rutiineissa.
Eskari-ikäisellä muutokset ovat suuria kaikilla kehitysalueilla ja keho on alttiimpi sairastumaan.
Koulun alkamisessa on monta jännittävää asiaa, ja aikuiset helposti toiminnallaan lisäävät jännitystä, usein koulutietä aloittavalta kysellään "jännittääkö?", jo tämä luo otollisen kasvualustan jännitykselle ja saa lapsen ajattelemaan että on syytä jännittää.
Voimakas jännitys voi laukaista fyysisen oireen kestämättömässä tilanteessa.
Muistan kuinka lapsena pelkäsin ja jännitin joulupukkia niin että aattona nousi kuume, jatkossa pukki jättikin lahjat kuusen alle sillä välin kun olimme saunassa.
Myös lasten vertailu toisiinsa aiheuttaa jännitystä, vertaillaan omaa itseään ja osaamista toisiin.
Nuoruusiän jännitys voi johtua monista seikoista, kehossa tapahtuu suuria fyysisiä muutoksia, yläasteelle mennessä kaveripiiri vaihtuu.
Jännittämisellä voi olla moninaisia seurauksia, se vaikuttaa sosiaalisiin taitoihin. Esille voi nousta erakoitumista, syrjimistä, kiusaamista.
Liki 70% yläasteikäisistä jännittäjistä on kiusattuja. Jännittämisen kynnys on matala, jo yksikin epäonnistuminen tai nolostuttava tilanne riittää.
Pohjimmainen kysymys nuorten jännittämiseen liittyvissä mietteissä on miten pitäisi olla tullakseen hyväksytyksi, kuuluakseen ryhmään ja ollakseen suosittu.
Fyysiset oireet kuten vatsa-ja pääkivut sekä lihasjännitykset ovat lapsilla ja nuorilla tyypillisiä jännittyneisyyden merkkejä. Ylikierroksilla käyminen voi olla joidenkin tapa reagoida jännitykseen.
"No yleensä, jos mä yöllä herään, niin mun siskon vaatteet, jos ne on siinä tuolilla, nii ne pelottaa, koska ne näyttää vähä semmoselta hirviöltä. No ensiks mä menen sanoo isälle tai äidille, että ma haluun juotavaa, koska juotava helpottaa vähän. Ja sitten mä suljen silmät uudestaan, halaan unilelua ja mietin taas mukavia asioita ja sitten mä nukahdan. Unilelu helpottaa."  Sofia, eskarilainen
Lapsen pelkojen käsittely on tärkeää, sillä voidaan ennaltaehkäistä jännittämisen alkamista. Oleellisin asia mihin kasvattaja voi vaikuttaa on hänen oma suhtautumisensa jännittämiseen, siitä ei tehdä ongelmaa vaan se on luonnollinen osa elämää.
Pieni määrä esiintymisjännitystä on tarpeen onnistumisen kannalta, mieli ja keho vireytyvät vaativaa tilannetta varten. Ilman esiintyjän vireytymistä voi yleisö pitkästyä. Jännittäminen voi osin pohjautua perinnöllisiin ominaisuuksiin mutta suurimmaksi osaksi se liittyy elämänkokemuksiimme. Ympäristön suhtautumisella on suuri merkitys jännityksen kehittymiseen. Oikealla asenteella ja kasvatusmalleilla voimme helpottaa jännityksen kanssa elämistä.
Jännitystilanteissa tulisi ymmärtää että taustalla on aina hyvä tarve tai kaipaus, kuten turvallisuuden, hyväksynnän, huomatuksi ja kuulluksi tulemisen ja arvostuksen tarve. Kasvattajilla on iso vastuu siitä millaisen kuvan he antavat jännittämisestä. Lapsi oppii jännittämään, mutta oppii myös selviytymään jännityksen kanssa, selviytymiskokemukset taas edistävät kokonaisvaltaista kasvua.
Temperamenttityypistä ja hermostomme rakenteesta riippuu miten ja kuinka voimakkaasti reagoimme. Emme voi muuttaa emmekä parantaa jännitystaipumusta eikä se ole tarpeen.
"Esiintyminen muille ihmisille, uusiin paikkoihin meneminen ja uusiin ihmisiin tutustuminen vähän jännittää. Ei paljon mikään muu. Yleensä jännittäminen tuntuu täällä rinnassa. Joku niinku liikkuu ja se tuntuu. Vaikka jännittää mä vaan esiinnyn. En voi tehdä mitään muuta kun ei ole mitään vaihtoehtoa. Sen jälkeen tuntuu ihan kivalta"  Paavo (eskarilainen)
Jännittämisen sietämistä auttaa ennakointi ja tulevan tilanteen käyminen läpi etukäteen.
Päiväkodissa lapsen on tärkeää tietää ja luottaa että aikuinen on apuna ja turvana.Turvallisuuden tunne auttaa lasta haasteellisissa tilanteissa. Ryhmään kuulumisen tunne vähentää jännitystä.
Kouluiässä yhteenkuuluvuuden tarve on voimakkainta ja joukon hyväksyntä on lapselle tärkeää koska vaihe määrittää minä-kuvaa pitkälle tulevaisuuteen. Tässä kohtaa panostamalla kiusaamisen ehkäisyyn, erilaisuuden hyväksymiseen ja hyvän yhteishengen luomiseen voidaan ehkäistä monien pelkojen syntymistä sekä lievittää lasten jännitystä.
Käytännön apukeinoja puhumaan rohkaisuun on kysymysten esittäminen oikeassa muodossa ja kannustaminen kommunikointiin. Kun pienissä arkisissa hetkissä uskaltaa puhua kommunikointi helpottuu muuallakin.
Kouluun menemisen jännitystä voi ennalta lieventää tekemällä koulusta lapsen mielikuvissa kiva paikka jossa opitaan uutta ja saadaan kavereita. On tärkeää viestiä että koulussa autetaan ja apua voi pyytää aina.
On tärkeää opettaa keinoja jännityksen purkamiseen ja hyväksyä jännittämisen olevan luonnollinen osa elämää, kaikki jännittävät joskus.
Kirja tarjoaa runsaasti kehon ja mielen harjoitteita rentoutumiseen ja jännityksen kanssa työskentelyyn. Korostetaan paljon kosketuksen merkitystä jo pienestä saakka. Kirja sisältää useita kosketusharjoitteita ja leikkejä joita voi toteuttaa.
Positiivisen palautteen merkitys on todella suuri, keskitytään siihen missä olemme hyviä. Vanhempien on tärkeää kertoa ääneen mistä ovat onnellisia, iloisia ja ylpeitä lapsissaan. On tärkeää vahvistaa hyvää, ei osoitella epäkohtia.
Kirja korostaa lapsille lukemisen ja satujen tärkeyttä, satuhetkissä saa turvallisesti pelätä ja jännittää. Sadut auttavat käsittelemään tunteita ja kehittävät elämäntaitoja. Satujen avulla käsitellään pelkoja ja sadut antavat toivoa selvitä pelosta ja jännityksestä huolimatta.
On aivan yhtä tärkeää auttaa tulemaan toimeen jännityksen kanssa kuin opettaa taitoja ja suhtautumistapoja jännittämisen ehkäisemiseen.

KTO Kirjaessee Pasi Pitkänen

VANHEMMUUS, pohdintaa Tommy Hellstenin kirjasta vanhemmuus

Vanhemmuus on tosi iso asia. Siinä otetaan suunnattoman iso vastuu. Vastuu toisen ihmisen elämästä, hyvinvoinnista, arvoista. Ylipäätään suuri vastuu siitä, millainen kokonaisuus lapsesta aikuiseksi kasvamiseksi muodostuu. Toki lapsen kehitykseen ihmisenä ja kasvaminen vastuuntuntoiseen aikuisuuteen vaikuttaa monikin asia, mutta vanhemmilla on siinä prosessissa erittäin suuri vastuu. Lapsen kasvattamisessa hyödynnetään kaikkia sitä mitä vanhemmalle on matkansa varrelta mukaan tarttunut: elämänkokemus, tiedot, taidot, arvot ja rohkeus. Ennen kaikkea tarvitaan sitoutuneisuutta edessä olevaan suureen, haasteelliseen ja myös vaikeaankin tehtävään.
Aikuisilla on selkeä etu lapsiin ja nuoriin verrattuna juuri se, että he ovat oppineet elämänsä varrelta kaikkia asioita joskus myös kantapäänkin kautta. Juuri tätä kaikkea tietoja, taitoja ja kokemuksia vanhemmat opettavat lapsilleen. Lasten ei enää tarvitse opetella ja kokeilla kaikkia asioita alusta asti.  Näinhän se yhteiskunta kehittyy ja muokkautuu sukupolvesta toiseen aina vain paremmaksi ja kehittyneemmäksi.
Medialla on iso merkitys tiedon jakamisessa. Mitä maailmalla tapahtuu ja mitä se katsoo tärkeäksi meidän kaikkien tietää. Media ohjaa ajatuksiamme tiettyyn suuntaan ja vaikuttaa paljon siihen, mistä me jokapäiväisessä arjessamme keskustelemme. Mediassa saatetaan keskustella siitä, että kouluun tarvitaan lisää erityisopettajia, kun on niin paljon häiriökäyttäytyviä lapsia mutta ei puututa välttämättä siihen, minkälaisissa olosuhteissa lapsia kasvatetaan kotona. Toisin sanoen sysätään kasvatusvastuu kotoonta kouluille.
  Lapset ovat myös alttiina kaikelle tietotulvalle ja saavat niin median eri lähteistä kuin ympärillä vallitsevista keskustelujen aiheistakin paljon vaikutteita. Lapset eivät aina ymmärrä sitä, mikä on tärkeää tietoa ja mikä taas ei. Siksipä vanhempien tehtävänä onkin muodostaa lapsille oikea kuva todellisuudesta ja miettiä myös omia puheitaankin lasten kuullen.
Kasvatuksesta puhuttaessa pohditaan sitä, kenelle se kuuluu. Onko vastuu siitä vanhempien, päiväkotien, koulujen tai jonkin muun tahon. Eräs asiantuntija aikoinaan antoi ymmärtää, että kasvatusvastuu on liian iso vanhemmille ja vastuu siitä pitäisi olla alan eksperteillä. Ulkopuoliset tahot eivät kuitenkaan pysty antamaan samanlaista rakkautta ja turvallisuuden tunnetta mitä omilta vanhemmilta saa. Tähänkin nojaten ensisijainen vastuu kasvatuksesta on omilla vanhemmilla ja muut tahot ovat tätä kasvatustyötä tukemassa. Joissakin tapauksessa yhteiskunta on toki ”pakotettu” ottamaan vastuu tästä.
Isän ja äidin rooli perheessä sekä tasa-arvo keskustelut tuovat oman juttunsa puhuttaessa vanhemmuudesta. Onko vielä ns. miesten ja naisten tehtäviä? Jo hyvän aikaa naiset ovat peräänkuuluttaneet oikeuksiensa perään ja missä on miehen vastuu lasten kasvatuksessa.
Paljon on asiat kehittyneet parempaan suuntaan ja miehetkin ottavat jo pitkältikin osaa kodin- ja lastenhoitoon. Miten sitten erotellaan isien ja äitien roolit perheessä vai pitäisikö ne erotella? Naiset ja miehet ovat luonnollisestikin erilaisia. Naiset synnyttävät lapsia ja imettävätkin niitä. Tästä johtuen äidin ja lapsen välinen rakkaus ja kiintymissuhde on yleensä voimakkaampaa kuin isillä. Miehet taas fyysisesti voimakkaampia ja kodin raskaammat kunnossapitotyöt lankeavat näin luonnollisestikin hänelle. Ajatusmaailma ja toimintatavat poikkeavat useinkin toisistaan. Lapsen monipuolisen kehityksen kannalta on tärkeää, että perheestä löytyy molemmat puolet. Jos perheeseen kuuluu kaksi äitiä tai kaksi isää, on vaikeaa huomata, miten pystytään luomaan sekä naisen, että miehen tuoma kombinaatio perheessä lapsen näkökulmasta.
Kiire on usein läsnä lapsiperheessä. Kun on ansiotyöt ylitöineen ja urakehityksenkin kannalta tärkeitä menoja. Lapsia täytyisi viedä harrastuksiensa pariin ja pitäisi vielä kaikki kotityötkin ehtiä jossain välissä tehdä. Entä sitten omat harrastukset ja ns. oma aika. Kiire saattaa tuoda kitkaa vanhempien välille kun hermot kiristyy. Kiire heijastuu vääjämättä lapsiinkin.
Heitä ei huomata samalla tavalla eikä pysähdytä oikeasti kuuntelemaan mitä lapsella sanottavana. Läsnäolo puuttuu vaikka fyysisesti olisikin läsnä. Lapset kyllä vaistoavat onko vanhempi oikeasti aidosti kiinnostunut hänen asioistaan vai onko läsnäolo pelkästään sanoissa ja väkinäisessä hymyssä. Kiire johtuu omista valinnoista ja valinnoilla taas voi määrittää miten kiire tulee asioiden kanssa. Vanhemmuudessa on kuitenkin kysymys lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan.
Vanhemmat saattavat tuntea joskus syyllisyyttä lasten huomioimisen puutteesta ja korvaavat sen erilaisilla tavaroilla. Tämä ei kuitenkaan korvaa vanhempien läsnäoloa ja lapset saattavat  pidemmän päälle ahdistua siitä.
Kaiken kaikkiaan kasvatuksen ydin on siinä, että lapsilla on hyvä ja turvallista olla. Vanhemmat tukevat lapsiaan elämän joka vaiheessa: antavat ruoan, vaatteet ja lämmön, tukevat ja auttavat opinnoissa, opettavat elämän perusasiat.
Päiväkodit, koulut ja erilaiset tukiverkostot ja asiantuntijaryhmät tukevat ja auttavat tässä haastavassa tehtävässä tarpeen mukaan.

KTO Kirjaessee Johanna Muikku

Kasvatuspsykologia toim. Jorma Kuusinen

Tämä kirja jonka luin, käsittelee aihetta kasvatuspsykologia, jossa paneudutaan aiheeseen koko elämänkaaren ajalta. Kirjassa tulee hyvin esiin kasvatusmallit ja miten ne toimivat jo syntymästä lähtien. Miten ihminen oppii asioita, joita jokainen tarvitsee elämänsä aikana. Mitä kasvatuspsykologia on, mitä historia on ollut. Miten ihmisen kasvu kehittyy, koska se liittyy vahvasti juuri tämän kirjan aineistoon, jossa kerrotaan kaikki ne ongelmat ja ratkaisut.
Miten ihminen oppii ja mitä ihminen voi oppia oikealla tavalla, koska me kaikki olemme yksilöitä ja erilaisia persoonia. Kaikilla on erilaiset vanhemmat ja erilainen oppimisympäristö ennen kouluikää. Miten tieto ja taito oppia kulkeutuu sukupolvelta toiselle ja eri osissa maapalloamme.
Varhaislapsuus on tärkeä, sieltä kumpuaa perusluottamus elämään ja uuden oppimiseen.
Lahjakkuuttakin ja älykkyyttä voi harjoitella, mitä pienempänä olemme oppineet, jotain tuo taito karttuu automaattisesti elämän kuluessa, jos siihen on vain mahdollisuus. Jos ihmisellä löytyy motivaatiota kehittää itseään ja saada siihen oikeanlaista oppia jokainen meistä voi tulla siksi joksi haluaa oman kehitystason mukaisesti. Tai yltää johonkin johon ei ole uskonut.
”Pelot ovat opittuja. Esim. Albert oli 11 kuukauden ikäinen terve lapsi, joka ei pelännyt valkoisia hiiriä, kaneja koiria, turkisleluja tai joulupukinnaamaria. Hän säikähti ja rupesi itkemään tavallisen lapsen tapaan, jos hänen takanaan yhtäkkiä lyötiin yhteen metallitankoja tai kattilankansia niin, että niistä lähti kova ääni.
Albertin tavoitellessa kerran hänelle näytettyä valkoista hiirtä hänen takanaan lyötiin metallitankoja. Kahden sellaisen kokemuksen jälkeen Albert alkoi itkeä. Viikkoa myöhemmin hänelle näytettiin jälleen valkoinen hiiri ja hän oli oppinut mitä pitikin: hän veti kätensä pois ennen kuin koski aikaisempaan leikkitoveriinsa. Sen jälkeen aloitettiin systemaattinen ehdollistaminen, jonka tarkoituksena oli saada aikaan voimakas emotionaalinen reaktio valkoiseen hiireen. Tämä tapahtui esittämällä hiiri yhdessä kovan äänen kanssa seitsämän kertaa. Kun sitten hiiri esitettiin yksinään, Albert kääntyi pois, itki ja pyrki pakenemaan pois tilanteesta.
Viikon sisällä pelkoreaktio oli yleistynyt kaniin, koiraan, turkisleluihin ja pumpulipalloon sekä joulupukinnaamariin. Esineet, jotka eivät olleet karvaisia, eivät herättäneet pelkoreaktiota.
Ikävä kyllä Albert vietiin pois sairaalasta, jossa koe oli tehty, päivää sen jälkeen, kun edellä kuvattu ohjelma oli saatu viedyksi loppuun. Tästä syystä Watson ja hänen työtoverinsa eivät voineet toteuttaa toimenpiteitä, joiden tarkoituksena olisi ollut poistaa aikaansaadut pelkoreaktiot.”

Kirjan lukuja jotka ovat jaoteltuina, on lopussa aina pohdittavia kysymyksiä joka sisäistää kirjaa lukijalleen. Kirjassa tuli hyvin esille myös tähän mennessä oma eletty elämäni ja mitä on vielä jäljellä oppimisen suhteen itseni kanssa. Itse olen mielestäni saanut hyvän moraalisen kasvatuksen, tiedän mikä on oikein ja mikä on väärin. Nuoruusiässä nämä eivät ehkä vain aina kohdanneet ajatusmaailmani kanssa.