Kasvatuspsykologia toim. Jorma Kuusinen
Tämä kirja jonka luin, käsittelee aihetta kasvatuspsykologia, jossa paneudutaan aiheeseen koko elämänkaaren ajalta. Kirjassa tulee hyvin esiin kasvatusmallit ja miten ne toimivat jo syntymästä lähtien. Miten ihminen oppii asioita, joita jokainen tarvitsee elämänsä aikana. Mitä kasvatuspsykologia on, mitä historia on ollut. Miten ihmisen kasvu kehittyy, koska se liittyy vahvasti juuri tämän kirjan aineistoon, jossa kerrotaan kaikki ne ongelmat ja ratkaisut.
Miten ihminen oppii ja mitä ihminen voi oppia oikealla tavalla, koska me kaikki olemme yksilöitä ja erilaisia persoonia. Kaikilla on erilaiset vanhemmat ja erilainen oppimisympäristö ennen kouluikää. Miten tieto ja taito oppia kulkeutuu sukupolvelta toiselle ja eri osissa maapalloamme.
Varhaislapsuus on tärkeä, sieltä kumpuaa perusluottamus elämään ja uuden oppimiseen.
Lahjakkuuttakin ja älykkyyttä voi harjoitella, mitä pienempänä olemme oppineet, jotain tuo taito karttuu automaattisesti elämän kuluessa, jos siihen on vain mahdollisuus. Jos ihmisellä löytyy motivaatiota kehittää itseään ja saada siihen oikeanlaista oppia jokainen meistä voi tulla siksi joksi haluaa oman kehitystason mukaisesti. Tai yltää johonkin johon ei ole uskonut.
”Pelot ovat opittuja. Esim. Albert oli 11 kuukauden ikäinen terve lapsi, joka ei pelännyt valkoisia hiiriä, kaneja koiria, turkisleluja tai joulupukinnaamaria. Hän säikähti ja rupesi itkemään tavallisen lapsen tapaan, jos hänen takanaan yhtäkkiä lyötiin yhteen metallitankoja tai kattilankansia niin, että niistä lähti kova ääni.
Albertin tavoitellessa kerran hänelle näytettyä valkoista hiirtä hänen takanaan lyötiin metallitankoja. Kahden sellaisen kokemuksen jälkeen Albert alkoi itkeä. Viikkoa myöhemmin hänelle näytettiin jälleen valkoinen hiiri ja hän oli oppinut mitä pitikin: hän veti kätensä pois ennen kuin koski aikaisempaan leikkitoveriinsa. Sen jälkeen aloitettiin systemaattinen ehdollistaminen, jonka tarkoituksena oli saada aikaan voimakas emotionaalinen reaktio valkoiseen hiireen. Tämä tapahtui esittämällä hiiri yhdessä kovan äänen kanssa seitsämän kertaa. Kun sitten hiiri esitettiin yksinään, Albert kääntyi pois, itki ja pyrki pakenemaan pois tilanteesta.
Viikon sisällä pelkoreaktio oli yleistynyt kaniin, koiraan, turkisleluihin ja pumpulipalloon sekä joulupukinnaamariin. Esineet, jotka eivät olleet karvaisia, eivät herättäneet pelkoreaktiota.
Ikävä kyllä Albert vietiin pois sairaalasta, jossa koe oli tehty, päivää sen jälkeen, kun edellä kuvattu ohjelma oli saatu viedyksi loppuun. Tästä syystä Watson ja hänen työtoverinsa eivät voineet toteuttaa toimenpiteitä, joiden tarkoituksena olisi ollut poistaa aikaansaadut pelkoreaktiot.”
Kirjan lukuja jotka ovat jaoteltuina, on lopussa aina pohdittavia kysymyksiä joka sisäistää kirjaa lukijalleen. Kirjassa tuli hyvin esille myös tähän mennessä oma eletty elämäni ja mitä on vielä jäljellä oppimisen suhteen itseni kanssa. Itse olen mielestäni saanut hyvän moraalisen kasvatuksen, tiedän mikä on oikein ja mikä on väärin. Nuoruusiässä nämä eivät ehkä vain aina kohdanneet ajatusmaailmani kanssa.
Tämä kirja jonka luin, käsittelee aihetta kasvatuspsykologia, jossa paneudutaan aiheeseen koko elämänkaaren ajalta. Kirjassa tulee hyvin esiin kasvatusmallit ja miten ne toimivat jo syntymästä lähtien. Miten ihminen oppii asioita, joita jokainen tarvitsee elämänsä aikana. Mitä kasvatuspsykologia on, mitä historia on ollut. Miten ihmisen kasvu kehittyy, koska se liittyy vahvasti juuri tämän kirjan aineistoon, jossa kerrotaan kaikki ne ongelmat ja ratkaisut.
Miten ihminen oppii ja mitä ihminen voi oppia oikealla tavalla, koska me kaikki olemme yksilöitä ja erilaisia persoonia. Kaikilla on erilaiset vanhemmat ja erilainen oppimisympäristö ennen kouluikää. Miten tieto ja taito oppia kulkeutuu sukupolvelta toiselle ja eri osissa maapalloamme.
Varhaislapsuus on tärkeä, sieltä kumpuaa perusluottamus elämään ja uuden oppimiseen.
Lahjakkuuttakin ja älykkyyttä voi harjoitella, mitä pienempänä olemme oppineet, jotain tuo taito karttuu automaattisesti elämän kuluessa, jos siihen on vain mahdollisuus. Jos ihmisellä löytyy motivaatiota kehittää itseään ja saada siihen oikeanlaista oppia jokainen meistä voi tulla siksi joksi haluaa oman kehitystason mukaisesti. Tai yltää johonkin johon ei ole uskonut.
”Pelot ovat opittuja. Esim. Albert oli 11 kuukauden ikäinen terve lapsi, joka ei pelännyt valkoisia hiiriä, kaneja koiria, turkisleluja tai joulupukinnaamaria. Hän säikähti ja rupesi itkemään tavallisen lapsen tapaan, jos hänen takanaan yhtäkkiä lyötiin yhteen metallitankoja tai kattilankansia niin, että niistä lähti kova ääni.
Albertin tavoitellessa kerran hänelle näytettyä valkoista hiirtä hänen takanaan lyötiin metallitankoja. Kahden sellaisen kokemuksen jälkeen Albert alkoi itkeä. Viikkoa myöhemmin hänelle näytettiin jälleen valkoinen hiiri ja hän oli oppinut mitä pitikin: hän veti kätensä pois ennen kuin koski aikaisempaan leikkitoveriinsa. Sen jälkeen aloitettiin systemaattinen ehdollistaminen, jonka tarkoituksena oli saada aikaan voimakas emotionaalinen reaktio valkoiseen hiireen. Tämä tapahtui esittämällä hiiri yhdessä kovan äänen kanssa seitsämän kertaa. Kun sitten hiiri esitettiin yksinään, Albert kääntyi pois, itki ja pyrki pakenemaan pois tilanteesta.
Viikon sisällä pelkoreaktio oli yleistynyt kaniin, koiraan, turkisleluihin ja pumpulipalloon sekä joulupukinnaamariin. Esineet, jotka eivät olleet karvaisia, eivät herättäneet pelkoreaktiota.
Ikävä kyllä Albert vietiin pois sairaalasta, jossa koe oli tehty, päivää sen jälkeen, kun edellä kuvattu ohjelma oli saatu viedyksi loppuun. Tästä syystä Watson ja hänen työtoverinsa eivät voineet toteuttaa toimenpiteitä, joiden tarkoituksena olisi ollut poistaa aikaansaadut pelkoreaktiot.”
Kirjan lukuja jotka ovat jaoteltuina, on lopussa aina pohdittavia kysymyksiä joka sisäistää kirjaa lukijalleen. Kirjassa tuli hyvin esille myös tähän mennessä oma eletty elämäni ja mitä on vielä jäljellä oppimisen suhteen itseni kanssa. Itse olen mielestäni saanut hyvän moraalisen kasvatuksen, tiedän mikä on oikein ja mikä on väärin. Nuoruusiässä nämä eivät ehkä vain aina kohdanneet ajatusmaailmani kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti