Vihreä hoiva ja voima
Asta Suomi, Mervi Juusola,
Eeva Anundi
Tahtoo ulos! Näin voi sanoa tai ajatella ihan minkä ikäinen
tahansa. Kirjavalintani liittyy omaan kiinnostukseeni luontoon ja sen
tarjoamien erilaisten mahdollisuuksien hyödyntämiseen hoivatyössä.
Aikaisemmalta koulutukseltani olen matkailualan restonomi ja haaveenani onkin,
että voisin joskus yhdistää osaamiseni siltä alalta ja lähihoitajan ammatin.
Kirjassa on kerrottu green care-ajattelusta ja -menetelmistä. Luonnon
parantavat vaikutukset ovat olleet tiedossa pitkään, mutta aivan viime aikoina
niitä on tutkittu enemmän.
Luonnolla on terapeuttisia vaikutuksia. Asiaa ei välttämättä
ole sen kummemmin ajateltu, suurin osa nykyään aikuisista ihmisistä on
kuitenkin lapsena seikkaillut metsissä yksin ja kavereiden kanssa, ja
esimerkiksi rakennellut majoja. On kuitenkin ihmisiä, jotka ovat vieraantuneet
luonnosta ja saattavat sen vuoksi voida huonosti tai luontoon on vain hankala
päästä. Luonnossa oleskelusta on kehittynyt hyvinvointityöskentelyn suuntaus,
jota Suomessa kutsutaan nimellä green care, vihreä hoiva. Green care tarkoittaa
luontolähtöistä hyvinvointia vahvistavaa toimintaa metsässä, puutarhassa,
maatiloilla sekä kaupungissa ja sisätiloissa. Green caren menetelmiä
hyödynnetään terapiatyöskentelyssä, kuntoutuksessa, valmennuksessa ja
kasvatustyössä. Nämä menetelmät sopivat monille aloille, kuten esimerkiksi
osaksi lastenhoitoa ja nuorisotyötä sekä vanhusten, päihdekuntoutujien ja
vammaisten kanssa työskentelyyn.
Siinä, että luonnon parantavia ja terapeuttisia vaikutuksia
on käytetty, ei ole sinänsä mitään uutta. Jo aikojen alussa opettajat ja
parantajat ovat tehneet työtään luontoympäristössä. Suomalaisilla on vahva
tarve hakeutua luontoon hoitamaan omaa hyvinvointiaan ja siihen onkin tarjolla
monia eri mahdollisuuksia, halkojen hakkaamista mökillä tai kotona,
marjastusta, retkeilyä, vaeltamista, pyöräilyä pikkuteillä ja poluilla jne.
Metsässä olemisen onkin todettu esim. helpottavan lievää ja keskivaikeaa masennusta, ja tutkimusten
mukaan puutarhanhoito, kävelyretket luonnossa ja eläinten läsnäolo lisäävät
vanhusten ruokahalua ja vähentävät lääkityksen tarvetta. Ja on paljon muitakin
myönteisiä vaikutuksia.
Green care on kansainvälinen käsite, jota on vuosituhannen
alkupuolelta lähtien ryhdytty käyttämään sosiaali- ja terveydenhuollon,
maatalouden sekä matkailun piirissä. Se on ammatillista toimintaa, joka
hyödyntää luontoa, luontoelementtejä ja eläimiä hyvinvoinnin edistämiseen. Se
on saanut alkunsa tarpeesta kehittää perinteisen maatalouden rinnalle uusia
ammatinharjoittamisen muotoja. Green caren piirissä on toteutettu paljon
hankkeita ja projekteja.
Kirjassa onkin paljon vinkkejä siitä miten voi saada voimaa
luonnosta ja ohjeita siitä miten voi esimerkiksi luonnossa järjestää
itsetuntemuksen ja tunnetaitojen harjoituksia tai esimerkiksi
parisuhdetyöskentelyä ja kuinka luonto voi toimia lasten ja nuorten
voimavarana. Ikäihmisille voisi järjestää puutarhaterapiaa. Suomessa
puutarhaterapeuttista työtapaa on tutkittu vuodesta 2005 eteenpäin.
Viherympäristössä muistot aktivoituvat, onhan puutarhassa paljon erilaisia
tuoksuja! Miellyttävä ja virikkeitä antava ympäristö tuo muun muassa hyvää
mieltä. Ja tilanteen ja paikan mukaan voi vaikka rakentaa ruukkutarhan ja
seurata siinä kasvua. Luonto tulee tällä tavalla sisätiloihin.
Suomessa on myös saattohoidossa hyödynnetty green
care-ajattelua eli tarjotaan mahdollisuus kuolla kotona, esim. omassa
puutarhassa kukkien keskellä tai esimerkiksi omenapuun alla. Tässä myös
huomioitiin se, että usein kuoleva haluaa, että hänestä jää jotain
konkreettista jäljelle ja siksi tarjottiin mahdollisuus istuttaa vaikka puu,
jonka juurelle sitten omaiset voivat tulla muistelemaan.
Kirjassa kerrotaan myös eläinavusteisesta työskentelystä ja
kuinka hevosia tai koiria ja kanoja voidaan käyttää green care-toiminnassa.
Hevosta ei voi huijata ja sitä ei kiinnosta esim. se kuinka joku on pukeutunut,
vaan se millaisessa mielentilassa ihminen on. On myös koulukoiria, lukukoiria
ja psykoterapiakoiria. Eläinavusteisessa työskentelyssä kunnioitetaan eläinten
luonnollista käyttäytymistä. Valokuvausta myös käytetään yhä enemmän
terapeuttisessa työskentelyssä. Luonto ja eläimet ovat usein mukana
voimauttavissa valokuvissa ja kuvaavat esimerkiksi alkukantaista voimaa.
Voi siis ajatella, että kaikenikäiset ihmiset voivat kokea
luonnon voiman ja hoivan ja sen terapeuttisen vaikutuksen, kunhan siihen vaan
tarjotaan mahdollisuus. Suomessa luonto on tärkeä todella monille ihmisille ja
itse olen aina ajatellut, että kaikkien sinne luontoon pitäisi päästä edes
hetkeksi jollakin tapaa, ja myös huonokuntoisille vanhuksille pitäisi tarjota
se mahdollisuus tai tuoda luonto heidän lähelleen. Ja kyllähän luonto näkyy
monellakin tapaa toimiessa eri ikäisten kanssa, siitä ei vaan käytetä green
care-nimeä. Jo pelkällä kävelylenkillä esim. vanhusten kanssa kaupunkiympäristössäkin
voi aistia luonnon. Suomessa luontoon pääsee vaivattomasti ja se on lähes
kaikkialla todella lähellä. Green care-toiminta voisi omasta mielestäni tuoda
paljonkin mahdollisuuksia yrittäjyyteen maaseudulla.