HYTO Essee Kaisa Liimatainen

Vihreä hoiva ja voima

Asta Suomi, Mervi Juusola,  Eeva Anundi

 

Tahtoo ulos! Näin voi sanoa tai ajatella ihan minkä ikäinen tahansa. Kirjavalintani liittyy omaan kiinnostukseeni luontoon ja sen tarjoamien erilaisten mahdollisuuksien hyödyntämiseen hoivatyössä. Aikaisemmalta koulutukseltani olen matkailualan restonomi ja haaveenani onkin, että voisin joskus yhdistää osaamiseni siltä alalta ja lähihoitajan ammatin. Kirjassa on kerrottu green care-ajattelusta ja -menetelmistä. Luonnon parantavat vaikutukset ovat olleet tiedossa pitkään, mutta aivan viime aikoina niitä on tutkittu enemmän.

Luonnolla on terapeuttisia vaikutuksia. Asiaa ei välttämättä ole sen kummemmin ajateltu, suurin osa nykyään aikuisista ihmisistä on kuitenkin lapsena seikkaillut metsissä yksin ja kavereiden kanssa, ja esimerkiksi rakennellut majoja. On kuitenkin ihmisiä, jotka ovat vieraantuneet luonnosta ja saattavat sen vuoksi voida huonosti tai luontoon on vain hankala päästä. Luonnossa oleskelusta on kehittynyt hyvinvointityöskentelyn suuntaus, jota Suomessa kutsutaan nimellä green care, vihreä hoiva. Green care tarkoittaa luontolähtöistä hyvinvointia vahvistavaa toimintaa metsässä, puutarhassa, maatiloilla sekä kaupungissa ja sisätiloissa. Green caren menetelmiä hyödynnetään terapiatyöskentelyssä, kuntoutuksessa, valmennuksessa ja kasvatustyössä. Nämä menetelmät sopivat monille aloille, kuten esimerkiksi osaksi lastenhoitoa ja nuorisotyötä sekä vanhusten, päihdekuntoutujien ja vammaisten kanssa työskentelyyn.

Siinä, että luonnon parantavia ja terapeuttisia vaikutuksia on käytetty, ei ole sinänsä mitään uutta. Jo aikojen alussa opettajat ja parantajat ovat tehneet työtään luontoympäristössä. Suomalaisilla on vahva tarve hakeutua luontoon hoitamaan omaa hyvinvointiaan ja siihen onkin tarjolla monia eri mahdollisuuksia, halkojen hakkaamista mökillä tai kotona, marjastusta, retkeilyä, vaeltamista, pyöräilyä pikkuteillä ja poluilla jne. Metsässä olemisen onkin todettu esim. helpottavan lievää ja  keskivaikeaa masennusta, ja tutkimusten mukaan puutarhanhoito, kävelyretket luonnossa ja eläinten läsnäolo lisäävät vanhusten ruokahalua ja vähentävät lääkityksen tarvetta. Ja on paljon muitakin myönteisiä vaikutuksia.

Green care on kansainvälinen käsite, jota on vuosituhannen alkupuolelta lähtien ryhdytty käyttämään sosiaali- ja terveydenhuollon, maatalouden sekä matkailun piirissä. Se on ammatillista toimintaa, joka hyödyntää luontoa, luontoelementtejä ja eläimiä hyvinvoinnin edistämiseen. Se on saanut alkunsa tarpeesta kehittää perinteisen maatalouden rinnalle uusia ammatinharjoittamisen muotoja. Green caren piirissä on toteutettu paljon hankkeita ja projekteja.

Kirjassa onkin paljon vinkkejä siitä miten voi saada voimaa luonnosta ja ohjeita siitä miten voi esimerkiksi luonnossa järjestää itsetuntemuksen ja tunnetaitojen harjoituksia tai esimerkiksi parisuhdetyöskentelyä ja kuinka luonto voi toimia lasten ja nuorten voimavarana. Ikäihmisille voisi järjestää puutarhaterapiaa. Suomessa puutarhaterapeuttista työtapaa on tutkittu vuodesta 2005 eteenpäin. Viherympäristössä muistot aktivoituvat, onhan puutarhassa paljon erilaisia tuoksuja! Miellyttävä ja virikkeitä antava ympäristö tuo muun muassa hyvää mieltä. Ja tilanteen ja paikan mukaan voi vaikka rakentaa ruukkutarhan ja seurata siinä kasvua. Luonto tulee tällä tavalla sisätiloihin.

Suomessa on myös saattohoidossa hyödynnetty green care-ajattelua eli tarjotaan mahdollisuus kuolla kotona, esim. omassa puutarhassa kukkien keskellä tai esimerkiksi omenapuun alla. Tässä myös huomioitiin se, että usein kuoleva haluaa, että hänestä jää jotain konkreettista jäljelle ja siksi tarjottiin mahdollisuus istuttaa vaikka puu, jonka juurelle sitten omaiset voivat tulla muistelemaan.

Kirjassa kerrotaan myös eläinavusteisesta työskentelystä ja kuinka hevosia tai koiria ja kanoja voidaan käyttää green care-toiminnassa. Hevosta ei voi huijata ja sitä ei kiinnosta esim. se kuinka joku on pukeutunut, vaan se millaisessa mielentilassa ihminen on. On myös koulukoiria, lukukoiria ja psykoterapiakoiria. Eläinavusteisessa työskentelyssä kunnioitetaan eläinten luonnollista käyttäytymistä. Valokuvausta myös käytetään yhä enemmän terapeuttisessa työskentelyssä. Luonto ja eläimet ovat usein mukana voimauttavissa valokuvissa ja kuvaavat esimerkiksi alkukantaista voimaa.

Voi siis ajatella, että kaikenikäiset ihmiset voivat kokea luonnon voiman ja hoivan ja sen terapeuttisen vaikutuksen, kunhan siihen vaan tarjotaan mahdollisuus. Suomessa luonto on tärkeä todella monille ihmisille ja itse olen aina ajatellut, että kaikkien sinne luontoon pitäisi päästä edes hetkeksi jollakin tapaa, ja myös huonokuntoisille vanhuksille pitäisi tarjota se mahdollisuus tai tuoda luonto heidän lähelleen. Ja kyllähän luonto näkyy monellakin tapaa toimiessa eri ikäisten kanssa, siitä ei vaan käytetä green care-nimeä. Jo pelkällä kävelylenkillä esim. vanhusten kanssa kaupunkiympäristössäkin voi aistia luonnon. Suomessa luontoon pääsee vaivattomasti ja se on lähes kaikkialla todella lähellä. Green care-toiminta voisi omasta mielestäni tuoda paljonkin mahdollisuuksia yrittäjyyteen maaseudulla.