Kirja ”Ihmisen
vaatteissa”
Esseessani selvitän romaanista
”Ihmisen vaatteissa” (1976).
Ihmisen vaatteissa on Leena Krohnin
teos. Kirja kertoo pelikaanista, joka päättää ryhtyä ihmiseksi. Pelikaani
muuttaa ihmisen valtaamilta kotiseuduiltaan nimeltä mainitsemattomaksi jäävään
suomalaiseen kaupunkiin, pukeutuu ihmisen vaatteisiin ja alkaa opetella
ihmisille tyypillisiä asioita, kuten lukemista ja työntekoa. Aikuisille
pelikaani menee läpi ihmisestä, mutta tarkkasilmäisempi Emil-poika tunnistaa
ihmisen vaatteisiin sonnustautuneen linnun. Emil
ja pelikaani samastuvat toisiinsa, ja heidän välilleen syntyy ystävyys. Aluksi
Emil opettaa pelikaania esimerkiksi lukemaan ja kirjoittamaan, mutta mitä
enemmän pelikaani oppii ihmisten maailmasta, sitä enemmän tilanne kääntyy niin,
että pelikaani opettaakin pojalle asioita ihmisyydestä. Tästä asetelmasta
seuraa tarkkanäköisiä ja filosofisia huomioita sekä luonnon ja kulttuurin että
ihmisyyden ja eläimyyden yhtäläisyyksistä ja eroista. Romaanissa
ympäristöteemat on tyypillisen nuoren pojan Emilin kanssa. Emil on joutunut
muuttamaan maalta kaupunkiin hänen vanhempiensa erottua ja kipuilee uudessa
ympäristössään. Näin hänet samastetaan pelikaaniin, joka myös opettelee elämään
kaupungissa. Syy pelikaanin kaupunkiin muutolle on ihmisissä, jotka ovat
vallanneet hänen aiemman elintilansa. Kaupungissa pelikaani kuitenkin aluksi
ihailee ihmistä tämän keksintöjen, taiteen ja kulttuurin vuoksi, mutta joutuu
vähitellen oppimaan, että ihminen kykenee myös paljoon muuhun kuin hyviin
tekoihin.
Kirjan tarina on suurelle yleisölle tutumpi sen pohjalta
vuonna 2004 tehdystä elokuvasta, Liisa Helmisen ohjaamasta
Pelikaanimiehestä. Minäkin olen katsonut
elokuvaa. Pelikaanimies on kirjaa kevyempi – se on satumaisempi ja vähemmän
kantaaottava, onhan jo tarinan nimikin muutettu symbolisesta Ihmisen vaatteissa
lastentarinamaisemmaksi Pelikaanimieheksi. Olen ymmärtänyt myös, että ihmiseksi
ihmisten joukkoon on soluttautunut lintu, jonka vain lapsi on kykenevä
tunnistamaan eläimeksi. Elokuva osoittaa, että Ihmisen vaatteissa on tarina,
joka taipuu sekä lapsille suunnatuksi että kaikenikäisten saduksi. Luen Ihmisen
vaatteissa -romaania esseessani lastenkirjana, vaikkei se olekaan mielestäni
täysin sidottu vain siihen kontekstiin. Voin kirjaa tulkita kaikille
suunnattuna satuna.
Kirjassa eläin päättää ryhtyä
ihmiseksi, eli lajien välisiä rajoja rikotaan, lastenkirjan sallimaa fantasiaa
apuna käyttäen. Tällaisella rajojen koettelulla saadaan aikaiseksi kiinnostavia
ja syviä huomioita siitä, mikä ihmistä ja eläintä todella erottaa, vai
erottaako mikään.
Uskon kirjallisuuden maailmaa muuttavaan voimaan, ja
pidänkin tärkeänä, että tärkeistä teemoista, kuten luonnon ja eläinten
arvostamisesta, erilaisuuden hyväksymisestä ja avarakatseisuudesta kirjoitetaan
etenkin lastenkirjallisuudessa. Kirjallisuudessa kaikki on mahdollista, ja
mahdollisten maailmojen sanoittaminen avaa ajatuksia siitä, ettei
maailmanjärjestys ole ikiaikainen ja muuttumaton. Mielikuvitus on ihmisen suuri
voimavara, ja lapsilla erityisen voimakas. Kaiken voi kuvitella, ja monet
asiat. Mielestäni kirja oli varsin mielenkiintoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti