torstai 13. elokuuta 2020

HYTO Essee Tytti Lehikoinen

 

Hyton essee

Katsoin Arman pohjantähdenalla vanhustenhoito jakson.

Siinä kerrottiin kuinka suurin osa ikääntyneistä suomalaisista tuntee olonsa yksinäiseksi. Yksinäisyyden on katsottu lisäävän ikääntyneiden kuolleisuutta sekä pysyvään laitoshoitoon joutumista. Ikä ihmisten hoito ja kohtelu puhuttavat monia ihmisiä Suomessa, ja useiden epäkohtien uskotaan johtuvan resurssi pulasta  ja myöskin siitä että vanhustenkodit laitostavat vaikka niiden pitäisi olla koteja.

Tässä jaksossa myös puhutaan siitä että dementia ja yksinäisyys varjostavat paljon ikäihmisten elämää ja haurastavat sitä. Muistisairaudet on suurin ja jatkossa kasvava ongelma. Usein kun vanhus sairastuu hänen elämänsä taustalta paljastuu huonoja sosiaalisia taitoja ja tilanteita, ongelmia joista yksinäisyys on keskeisempiä.

Ympäristö vaikuttaa tosi paljon miten kauan vanhus pystyy asumaan kotona. Sairaalajakso on iso shokki muistisairaalle, koska siinä tulee ympäristön muutos ja jos joutuu sairaalajaksolle vaikka murtuneen lonkan takia vanhukselle annetaan niin paljon kipulääkkeitä että vanhus menee sekaisin kun hänellä on muistisairaus. Voi olla kanssa vaikea mennä kotiin jos ei ole enää sama omaishoitaja joka on ollut monta vuotta, tai puolisoa tai omaisia kotona odottamassa.

Kotihoidossa asuvilla vanhuksilla yksinäisyys on varmasti ongelma jos sillä ei käy kun hoitaja ja joskus vaan omaiset tai jos kaikki omaiset on kuollut.

 

Jos vanhus on esim. saanut  aivoinfarktin, hän on voinut siitä halvaantua ja hänellä on muistisairaus. Vanhus ei osaa puhua vaan ilmeistä huomaa tunnistaako ihmisen vai eikö. Ja muistisairaalta henkilöltä ei kannata kysyä muistatko minut vaan minä muistan sinut!

Muistisairaat ihmiset ovat tyytyväisiä jotkut osaavat sanoa että, pitää päästä vessaan toiset ei osaa ilmaista hätäänsä jos eivät pysty puhumaan tai liikkumaan. Vanhukset pitävät viriketoimintana musiikista, lauluista ja käsitöistä. Ja kysellään vanhuksilta mikä olisi heidän mielestään mukavaa tekemistä viriketoimintana eikä valita mikä olisi omasta mielestä mukavaa tai mistä työntekijä itse tykkää.

Vanhustenkodissa ei käy omaiset tarpeeksi useasti.

Isoimmat haasteet on saada työntekijät ymmärtämään että he ovat täällä vanhuksia varten ja että työntekijöiden avulla tehdään vanhuksen näköinen. Ja hyvistä työntekijöistä kannattaa pitää kovasti kiinni ja kehittää heitä.

Suurimpia haasteita on se kun työskennellään muistisairaan kanssa, siinä ei riitä että osaa sen kliinisen puolen eli asiakkaiden perustoimintojen seurannan ja ylläpitämisen, nestehoidon, kivunhoidon, aseptiikkaa ja haavanhoito sekä asukkaiden päivittäisestä hyvinvoinnista huolehtiminen, hoito ja huolenpito osaamisen, asukkaiden kanssa hoitajan pitää olla oma itsensä ja kohdella asukasta ihmisenä.

Monelle vanhukselle suurin toive on päästä kotiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti