HYTO Essee Siiri Turunen

 

Nuoret alkoholistit

Tein esseen Yle Areenan dokumentista Nuoret alkoholistit. Dokumentissa Vilde niminen nuori nainen tapaa ihmisiä, jotka ovat alkoholisoituneet nuorena sekä myös heidän läheisiään. Minua tämä dokumentti kiinnosti henkilökohtaisista ja yhteiskunnallisista syistä. Hoitotyössä olen huomannut, että monen asiakkaan taustalta löytyy myös päihdeaineriippuvuutta ja liikakäyttöä, joten koen tämän dokumentin liittyvän vahvasti myös hoitoalaan.

Dokumentissa käy ilmi, kuinka usein nuorten kohdalla alkoholin liikakäyttö aluksi sekoitetaan vahvasti juhlintaan ja sosiaaliseen juomiseen sekä rentoutumiseen. Tämän seurauksena voi kehittyä riippuvuuteen kuuluvia vieroitusoireita, joiden tasaamiseksi taas saatetaan joutua ottamaan lisää alkoholia. Mikäli kierrettä ei ajoissa saa katkeamaan ollaankin jo pulassa, etenkin jos juhlia on usein. Moni dokumentin nuorista häpesi vierotusoireisiin liittyvää alkoholin käyttöä niin paljon, että piilotteli ja salaili sitä myös läheisimmiltä ihmisiltään.

Dokumentissa oli mukana myös nuori, joka halusi saada arkeensa lisää jaksamista ja energiaa. Hän oli suorittaja-tyyppi, joka oli palanut loppuun elämässään ja halusi jaksaa niin kuin ennenkin. Alkoholi on aluksi helpottanut tekemistä ja antanut tarvittavaa lisäbuustia ja aiheuttanut vahvan riippuvuuden, kun saman suorituksen saamiseksi annokset ovat kasvaneet ja tihentyneet.

Dokumentissa kasvuympäristön opittu malli tuli esille surullisessa muodossa. Dokumentissa oli nuorena alkoholisoitunut nainen, jonka molemmat vanhemmat olivat alkoholisteja. Hän ei osannut oikein ajatella millaista muuta elämää edes on. Hän oli todella vahvasti menettänyt sekä terveytensä, että identiteettinsä alkoholille. Vaikka hänen terveytensä oli jo murtumassa hän ei osannut sanoa jääkö alkoholin käyttö vähemmälle, vai jatkaako hän samalla linjalla loppuun saakka, sillä hän näki jatkamisessa enemmän hyötyjä kuin lopettamisessa. Toisaalta hän haaveili tavallisesta elämästä, perheestä ja muusta mihin saisi mahdollisuuden, jos raitistuisi.

 Dokumentti herättelee kysymyksen siitä, kuinka voisi estää alkoholisoitumista yhteiskunnassa? Joskus joku on uskaltanut ehdottaa jopa täyskieltoa tai anniskelua pelkästään anniskelualueilla, mutta itse en näihin usko ratkaisuna asiaan. Ihmisillä kuitenkin on ollut keinonsa päihtyä varmaankin aikojen alusta lähtien, joten tilalle voisi tulla jotakin vielä haitallisempaa. Ikärajan nosto voisi olla keinona toimiva, vaikka aiheuttaisi varmasti närää etenkin niiden kohdilta, joiden nenän edestä sitä nostettaisiin. Lempein konsti olisi tietoisuuden lisääminen alkoholin haitoista ja mahdollisista tuki- ja apukeinoista silloin kun huomaa itsessään tai läheisessään riippuvaisuuden oireita tai riskin alkoholisoitumiseen. Mielestäni alkoholin haitoista kerrotaan liian vähän. Myös alkoholisoituneiden hoito vaikuttaa hieman takapajuiselta, sillä itse olen tavannut alkoholikuntoutujia jopa vanhusten hoitoon tarkoitetussa palveluasumisessa. Se on väärä paikka ihmiselle, joka ei ole vanhus, vaikka ihminen tarvitsisikin ympärivuorokautista tarkkailua ja apua.

Yhteiskunnan rakennetta ja ongelmia, kun miettii, niin esimerkiksi matalan kynnyksen vapaaehtoinen toiminta ja ilmainen harrastustoiminta voisi lisätä nuorissa halua vähentää alkoholin käyttöä. Nuorisossa vaikuttaa olevan paljon ns. väliinputoajia, joilla ei opintojen lisäksi ole juurikaan muuta sisältöä elämässä. He eivät koe olevansa hyödyksi kenellekään, joten on heidän mielestään sama, miten he vapaa-aikansa viettävät ja koulukin saattaa edetä hälläväliä-asenteella.

Alkoholilla on vahvasti kulttuurillista jalansijaa niin rentoutumisessa kuin juhlassakin. Juomakulttuurin muuttaminen on hidasta ja työlästä, mutta suvaitsevaisuutta tässäkin asiassa kannattaa ajaa.  Avoimuus asiassa auttaa tekemään alkoholisoituneista muiden silmissä ihmisiä, eikä yhteiskunnan roskaa. Avoimuus purkaa häpeää, joka estää avun saamisen ja hakemisen. Liian moni ihminen jättää läheisensä ja syrjäytyy sairauden vuoksi, juo piilossa ja tekee itselleen valtavan henkisen painolastin. Avoimuudella saamme myös pintaa peilata itse omaa alkoholikäyttäytymistä ja keinoja tarttua liikakäyttöön. Hoitohenkilökunnan käytöksessä alkoholisoituneiden kanssa olen myös huomannut puutteita. Olen todistanut tilannetta jossa mukavaa ihmistä on kohdeltu huonosti ensihoitajien taholta pelkän alkoholismin takia. Ihmisarvo unohtui silloin täysin ja enpä usko, että hän muuta apua sai kuin kyydin kotiin, vaikka tiedän, että mahdollisuus auttaa on yksinäisen alkoholisoituneen kohdalla juurikin näissä yksittäisissä avunpyynnöissä, olipa kyseessä nuori taikka hieman varttuneempikin henkilö. Alkoholistin takana on aina ihminen.