Matkalla vanhuuteen
Hieman jälkijunassa, mutta kirjoitan kuitenkin. Nyttemmin Matkasta
Vanhuuteen löytyy areenasta. Sarja kertoo 77-vuotiaasta Marjasta, jonka muistisairaus
on etenemässä pisteeseen, jossa laitoshoito olisi tarpeellista. Nopeasti
etenevien muistiongelmien kanssa, oikean hoivan ja hoidon mitoittamiseksi on
haastava, jonka dokumentti esittää hyvin.
Itselläni on jonkin verran
kokemusta siitä, kuinka oma mummoa ei päässyt ajoissa tarvittavan hoidon piiriin.
Läheltä katsottuna on hyvinkin tuttua, muistiongelmien piilottelu. Toistuvana
esimerkkinä “jalan” huono kunto kaatumisten selittämisessä. Asioita, jotka
korostuvat on myös kohtaamistapa. Sekä lapset, että lapsenlapset kohtaavat
mummin omalla persoonallaan, toisin kuin esimerkiksi lääkäri, joka ohittaa
asian “peruskamana”.
Sarjassa kuvataan myös hyvin
alkavan ja jo edenneen muistisairaan ahdistus ohipuhumisesta. Ihmisellä pitäisi
olla tunne, jotta hänen omat valintansa vaikuttavat asioihin. Jälleen kerran
korostaisin vuorovaikutuksen välittömyyden merkitystä. Se, että ihminen ei
kenties pysty jonkin ajan jälkeen muistamaan tapahtumaa ei tee hänen
tunteistaan yhtään merkityksettömämpiä.
Suurena ongelmana, jonka olen nähnyt tapahtuvan toistuvasti,
on avun tarpeen mitoittaminen. Tästä tekee hyvinkin haastavaa useimmiten se,
miten paljon häpeää liitetään muistisairauksiin. Myös “palvelutaloon”
päätymisen häpeä on hyvin näkyvä Marjassa.
Arvosanaksi tälle dokumentille antaisin 3,87/5 ja suosittelen
kaikille alalle pyrkiville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti