tiistai 7. tammikuuta 2020

HYTO Essee Julia Muikku


Pahat pojat elokuva perustuu Koistisen veljeksiin, jotka tunnettiin myös nimellä Euran Daltonit.

Takkusen pojat Otto (Peter Franzen), Matti (Niko Saarela), Ilkka (Lauri Nurkse) ja Eero (Jasper Pääkkönen) kunnioittavat isäänsä. Väkivaltainen ja mieleltään sairas Jokke-pappa (Vesa-Matti Loiri) kasvatti pojistaan tottelevaisia nyrkin ja raamatun yhdistelmällä. Poikien elämä ei ole mitään ruusuilla tanssimista. Äidin kuoltua, Otto, pojista vanhin joutui kantamaan perheestä vastuuta isän mielisairaalareissujen aikana. Mielisairas isä kulutti kaikki pojille tarkoitetut rahat omiin tarpeisiinsa. Pojat joutuivat elättämään itsensä kerjäämällä ja ajautuivat rikosten tielle. He aloittivat pienimuotoisilla ryöstöillä, mutta lopulta he päättivät tehdä bensa-automaattiryöstön, josta alkoi mittava rikosten putki. Kovat kokemukset kotona tekivät pojista tiimin, joka toimii hyvin yhdessä. Takkusen pojat eivät juo, eivät polta, eivätkä kiroile. Heidän toiveensa on olla normaali ja elää normaalia elämää. Toivetta on vaikea toteuttaa mielisairaan isän ja rikosten välillä. Isä on poikia kohtaan väkivaltainen ja todella julma, puhuu sekavia ja ei arvosta omia poikiaan. Pojilla on välillä ristiriitaiset tuntemukset isästään. Elokuva on kokonaisuudessaan kiinnostava, siinä on hyvä tarina ja kiinnostavat henkilöhahmot.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti