Fight Back - toinen
mahdollisuus
Kirjailija Pekka Hyysalo
Freestylehiihtäjä Pekka Hyysalo haluaa kertoa tarinansa,
jotta kaikki ymmärtäisivät, että syvemmästäkin suosta voi nousta. Hän taisteli
tiensä takaisin elämään.
Pekka joutui vakavaan hyppyonnettomuuteen huhtikuussa 2010,
hän oli silloin vain 19-vuotias. Ennen onnettomuutta Pekka oli ammatiltaan
freeskier eli vapaalaskija, hän hyppi hyppyreistä ja liuku putkia pitkin sukset
jalassa. Onnettomuutta edeltäneet päivät hän vietti kavereidensa kanssa Lapissa
kuvaamassa hyppyjä. Tämä reissu olisi heidän viimeinen tällä kaudella, eli
kesäloma odotti ja upeat suunnitelmat. Pekka lähti tekemään viimeistä temppuaan
ja kaiken piti sujua hyvin. Kova tuulenpuuska tarttui Pekkaan hyppyrissä. Hyppy
menee pitkäksi ja Pekka ei voinut hallita hyppyä eikä hän pystynyt pysähtymään
hallitusti. Hän pyörii ja laskeutuu poikittain maahan ja jää makaamaan
paikoilleen. Pekka oli tippunut päälleen ja kypärä oli mennyt rikki, mutta hänen
onnekseen kaverit olivat lähellä ja pääsevät auttamaan nopeasti.
Kirjassa Pekan äiti Anja Hyysalo sekä kaveri Petri
Kovalainen kertovat omin sanoin Pekan onnettomuudesta sekä hoitoon pääsemisestä
ja ensimmäisistä vuorokausista. Pekka taisteli onnettomuuden jälkeiset päivät
ja viikot hengestään. Pekan herääminen siirtyi monella viikolla koska
tulehdukset ja kuume vaivasivat.
Toukokuussa 2010 Pekan silmät aukeavat ensimmäisen kerran.
Hänellä todetaan erittäin vaikea-asteinen aivovamma, diffuusi aksonivaurio ja
kahdenlaista aivoverenvuotoa, tilavastasi neliraaja halvausta. Pekalla tulisi
olemaan ongelmia lähimuistin kanssa sekä lukemattomia muita oireita. Lääkärit
totesivat, että entiselleen Pekka ei palaisi ja mahdollisesti hän jää
vuodepotilaaksi. Lääkäreiden mukaan kuntoutuminen ja toipuminen olisi
epävarmaa.
Pekka kertoo humoristisesti tilanteestaan ja kokemuksistaan.
Pekka kuvaa tilannettaan niin että hän oli palannut kuoleman rajalta ja kooma
oli ollut elämän pahin sähkökatko. Vaikka hän oli halvaantunut melkein kokonaan
Pekka taisteli ja hänen positiivinen asenteensa auttoi hänet ylös sängystä. Hän
ei lannistunut, vaikkei heti onnistunut itsenäisesti siirtymään pyörätuolista
sänkyyn tai vaikka pyörätuolissa istuminen sattui. Pekan elämän pieniä
kohokohtia oli, kun hän sai heinäkuussa luvan syödä kiinteää ruokaa sekä se,
että kaverit kävivät säännöllisesti vierailuilla. Myös ensimmäinen kotikäynti
lapsuudenkotiin heinäkuun puolivälissä oli Pekan kesän ylivoimaisesti paras
päivä.
Ensimmäiset kävelyharjoitukset Pekka tekee Eva-telineellä.
Pekalla on kovat odotukset tulevaisuudelta, hän olettaa, että pääsee jatkamaan
ammattiaan laskettelua. Tässä vaiheessa fysioterapeutti pudottaa hänet maan
pinnalle, mikäli Pekka pystyy joskus laskemaan hän ei tule tekemään sitä työkseen.
Elokuussa Pekka pääsee Turun kaupunginsairaalasta siirtymään Synapsian
kuntoutuslaitokseen Helsinkiin. Siellä hänelle annetaan toimintaterapiaa,
allasterapiaa, puheterapiaa. Hän käy säännöllisesti myös neuropsykologin sekä
ravintoterapeutin luona. Välillä Pekalla on henkisesti raskasta, mutta pienet
onnistumiset toivat iloa. Esimerkiksi silloin kun hän oppi allasterapiassa
kävelemään vedessä. Vähitellen Pekan harjoittelu tuottaa tulosta ja hän pystyy
kävelemään Eva-telineen, rollaattorin avulla sekä portaikossa kaidetta apuna
käyttäen. Myös myöhemmin tulevat kävelykepit, joiden kanssa hänen liikkuminen
paikasta toiseen helpottuu.
Kirjassa on paljon Pekan tunteista ja elämästä tyttöystävän
ja perheen kanssa. Pekka pääsee tekemään töitä hyppytuomarina ympärimaailmaa.
Hänen elämälleen tulee sisältöä ja hän saa tehdä rakkaan harrastuksen parissa
töitä, vaikkei vielä pystykään hyppäämään. Ensimmäisenä talvena onnettomuuden
jälkeen Pekka opettelee murtomaasuksilla hiihtämistä ja hän pääsee rinteeseen
laskettelemaan.
Syksyllä 2011 terapeutit yllättyvät Pekan hyvästä kunnosta.
He eivät ole uskoa korviaan, että Pekka on jo lasketellut. Pekka jatkaa
kuntoutusta Synapsiassa ja hän oppii juoksemaan vedessä. Pekka pääsee
kokeilemaan Lokomat-kävelyrobottia, robotin tarkoituksena on opettaa jopa
halvaantuneiden ihmisten hermostoja toimimaan ja opettaa heitä kävelemään
oikein. Terapiat jatkuvat kuntoutusjaksoina ja Pekka pääsee käymään
huippu-urheilijoille tarkoitetulla yksityisellä kuntolaitoksella
harjoittelemassa. Vuosi 2013 ja Pekka harjoittelee pyörällä ajamista. Hänen
tasapainonsa ei ollut vielä täysin korjaantunut, joten kaksipyöräisen
polkupyörän polkeminen ei onnistunut. Pekka pääsi kokeilemaan nojapyörää, siinä
ollaan vaaka-asennossa, joten se oli hänelle turvallinen. Pekalle nojapyörällä
ajaminen antoi vapauden tunteen, joten hän pyöräili paljon. Seuraavaksi Pekka
halusi oppia juoksemaan ja hänen tavoitteensa olisi juosta Fightback -maratonin
2,6 kilometriä syyskuussa 2014. Kesän hän harjoitteli ja vähitellen hän pääsi
tavoitteeseensa ja lopulta hän juoksi Ficghtback tapahtumassa.
Pekan voitontahto ja periksiantamattomuus näkyi kuntoutuksessa.
Hän pääsi vuodepotilaasta kävelemään ja juoksemaan. Ja mikä parasta hän voi
lasketella ja hiihtää sekä nauttia rakkaasta harrastuksesta. Pekan ympärillä on
ollut paljon ihmisiä tukemassa ja auttamassa. Kirja kertoo paljon Pekan perheen
ja ystävien elämästä sekä kirjassa on paljon kuvia lapsuudesta ja
kuntoutusjaksoilta. Erilaiset kuntoutusjaksot ja terapia käynnit Pekka kuvaa
kirjassaan elävästi. Vastoin kaikkia ennusteita, Pekka käveli kuuden kuukauden
päästä onnettomuudesta. Pekalle tavoitteiden saavuttaminen ei ole mahdottomuus
vaan mahdollisuus tulevaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti