KOE Essee Tiia Saarelainen

Lastensuojelu – Arman Pohjantähden alla



Johdanto

Tein esseen ohjelmasta ’Arman Pohjantähden alla’ jaksosta ’Lastensuojelu’. Kiinnostuin aiheesta, koska olen aina halunnut tietää enemmän lastensuojelusta, ja miten se oikeasti toimii. Yleensä nuorten keskuudessa saa kuulla vaan lasten huonoja kokemuksia lastensuojelusta ylipäätänsä.

Jaksossa käydään läpi mikä on lastensuojelun tehtävänä, minkälaista on kasvaa lastenkodissa, miltä tuntuu menettää oma lapsensa toisen huoviin, kuka päättää huostaanotosta ja tutustutaan yhteen lastenkotiin. Myös lastensuojelun asiakkaita kertoo kokemuksistaan ja tuntemuksistaan.

Yleisesti:

Arman Pohjantähden alla jaksossa Lastensuojelu, käydään läpi mikä on lastensuojelun tehtävä. Lastensuojelun tehtävänä on turvata lapsen etu, kun se ei muiden yhteiskunnan tukien avulla onnistu. Lastensuojelun tehtävä alkaa, kun joku ulkopuolinen tai läheinen tekee lastensuojeluilmoituksen. Esimerkiksi, opettaja voi huomata lapsessa muutoksia, läksyt jäävät tekemättä ja on masentuneen oloinen.

Lastensuojelu viranomaiset alkavat selvittämään tilannetta ja arvioivat tilanteen vakavuuden, että pitäisikö tilanteeseen puuttua heti.

Jos tilanne ei selviä selvittelemällä, lapsesta tulee lastensuojelun asiakas, jolloin annetaan avohoitoa, jolla pyritään, että vanhemmat pystyvät kasvattamaan lasta kotona. Sijoitus on aina se viimeinen vaihtoehto.

Nuorien kiireelliset sijoitukset ovat yleisimmin liittyen itsetuhoisuuteen, väkivaltaan, päihteisiin yms.

On myös tilanteita, jolloin lapsi suojelee vanhempiaan valehtelemalla lastensuojelu viranomaisille ja peittämällä pahaa oloa. Lapsi saattaa olla esimerkiksi, tottunut vanhempien jatkuvaan päihteitten käyttöön, jolloin lapselle se on jo normaalia arkea.

Lastensuojelusta saadaan todella huono kuva, että laitokseen ’joudutaan’. Kumminkin lastensuojelu haluaa vaan sen lapsen parasta.

Vastaanottoyksikkö:

Yksi lastenkodin ohjaaja esittelee vastaanottoyksikköä, jossa hän kertoo, että vastaanottoyksiköstä pyritään tekemään kodin tuntuinen ja elämään normaalia elämää. Vastaanottoyksikköön ei pääse ulkopuolisia, jos ei toisin haluta, koska ovet ovat aina lukossa. Vastaanottoyksikkö ei ole pidempi aikainen sijoitus, vaan n. kahden viikon jaksoja sijoituksessa.

Arman haastatteli yhtä vastaanottoyksikön tyttöä, joka kertoo mielensä olevan todella synkkä. Hänellä on nyt päällä liikkuvan vapauden rajoitus, jonka hän on saanut hatkojen seurauksena. Hatkojen aikana tyttö oli käyttänyt päihteitä, jonka takia hänet siirretään vastaanottoyksiköstä päihdehoitoon.

Tyttö kertoo taustastaan ennen vastaanottoyksikköä, jolloin hänellä oli välit poikki vanhempiinsa ja hänellä meni todella huonosti henkisesti. Hän oli hatkoilla kotoaan, koska hän tunsi, ettei saanut ymmärrystä ja oli todella yksinäinen.

Lastenkoti:

Seuraavaksi suuntaamme lastenkotiin, jossa Arman haastattelee lastenkodin johtajaa ja ohjaajaa.

Lastenkoti tarkoittaa pidempi aikaista sijoitusta. Lastenkodin lapset ovat todella monenlaisista perheistä ja lähtökohdista, voi olla esim. päihde- tai mielenterveystaustaa, vähävaraisesta perheestä, vaikea kommunikaatio lapsen ja vanhemman välillä tai vaikka kiireellisestä perheestä.

Lastenkodin ohjaaja kertoo, että työ on enemmänkin elämäntapa kuin työ, koska ohjaaja on lapsille se vanhemman esimerkillinen malli, jota ei ole saanut kotioloissa. Hän myös kertoo, että suhde lapsiin on todella läheinen, melkein kuin vanhempi. Tietynlainen etäisyys on hyvä pitää ammatillisesti, mutta teeskentelemällä ei pärjää pitkälle, koska lapset aistivat sen.

Lastenkodissa on turvallista, mielekästä toimintaa, rytmitettyä elämää, harrastuksia, monipuolista ruokaa ja saa tukea koulun käyntiin.

Miten lapsi kokee itse sijoituksen, ja miltä tuntuu viettää lastenkodissa nuoruutensa ?

Arman tapaa Aino nimisen tytön, joka sijoitettiin 10- vuotiaana lastenkotiin.

Aino kertoo, että hänellä oli hyvät fiilikset ja hän oli innoissaan tullessaan lastenkotiin. Ennen sijoitusta, Aino asui vuoro viikottain isällä ja äitillä. Päihteet tulivat kumminkin vanhempien kuvioihin, jolloin elämä oli yhtä selviytymistä. Hän muistaa, kuinka paljon pettymyksiä, odottelua, toivekuutta ja itselle uskottelua se aika oli. Elämä oli tuolloin todella surullista.

14-vuotiaana ylä-asteella Aino oli tajunnut, että hän ei tule koskaan pääsemään kotiin eikä myöskään normaaliin arkeen, niin kuin ennen vanhempien eroa ja päihteiden tulemista kuvioihin.

Aino kertoo, kun ihmiset saavat kuulla hänen olevan lastenkodissa, kysytään häneltä ’ mitä sä olet tehnyt ? ’ Ihmiset syyllistävät lastenkodin nuoria, koska luullaan, että lapsi olisi aina omalla toiminnallaan joutunut kyseiseen tilanteeseen.

Kuitenkin on monta lähtökohtaa, joten ei voi aina sanoa, että lapset, jotka ovat sijoitettu olisivat innoissaan ja onnellisia päästessään lastenkotiin, nimittäin biologisesta perheestä ja vanhasta elämästä saattaa olla hankala päästää irti.

Miltä tuntuu menettää lapsensa lastensuojelun hoiviin?

Aleksin ja Sofian lapsesta tehtiin ennaltaehkäisevä lastensuojeluilmoitus ennen lapsen syntymää, Aleksin vankilataustan takia.

Ensimmäisenä päivänä, kun he saivat lapsen kotiin synnytyksen jälkeen, lastensuojelu tulivat heidän kotiinsa pitämään kriisipalaveria. Lastensuojelu yritti ottaa Aleksiin yhteyttä ja saamaan häntä tapaamisiin, jolloin Aleksi suhtautui todella ylimielisesti, hän ei vastannut soittoihin tai yhteydenotto pyyntöihin. Lastensuojelu vaati seuloja heiltä.

Kriisipäivystys ja poliisipartio tuli käymään heidän luonaan, onko Aleksi lapsen kehitykselle ja terveydelle haitallinen.

Sofia ja Aleksi kertoi, että kun he riitelevät, heidän riitansa ovat todella rajuja, joka on voinut aiheuttaa ulkopuolisien huolen.

Sofia stressaantui elämäntilanteestaan, jolloin imetys keskeytyi stressin takia. Hän retkahti polttamaan kannabista, jolloin joku oli tehnyt nimettömän lastensuojeluilmoituksen päihteiden käytöstä, jolloin Sofia joutui seuloihin, ja tietenkin se kannabis näkyi seuloissa.

Heidän poikansa huostaanotettiin kiireellisenä sijoituksena kaiken tämän jälkeen. Nykyään heidän poikansa on sijaisperheessä.

Sofia ja Aleksi tapaa poikaansa viikottain, mutta he kertovat kuinka poikansa etääntyy heistä ja hakee sijaisperheestään turvaa. Joka tietenkin tuntuu heistä pahalta, että oma lapsi hakee muualta sitä turvaa, eikä itse biologisilta vanhemmilta.

Sijaisvanhemmuus:

Sijaisvanhempien ja sijoitettujen lapsien muodostama sijaisperhe mahdollistaa normaalin ja turvallisen kasvuympäristön. Sijaisperheessä voi olla sijaisvanhempien omia lapsiakin.

Arman vierailee sijaisvanhempien Arton ja Helenan luona. He ovat olleet sijaisvanhempina seitsemän vuotta. Helena kertoo, että kun alkoivat sijaisvanhemmiksi, tiedostivat ettei se tule olemaan helppoa. Aloittaessaan heillä oli 6 lasta, joista kaksi oli aikuista. Toiseen he ovat vieläkin yhteydessä, joka vietti enemmän aikaa sijaisperheessä.

Jotkut lapsista kutsuvat Artoa isäksi ja Helenaa äidiksi, jotkut eivät, se vaihtelee olotilan mukaan. Arto toivoo, että on pystynyt antamaan sijaisvanhempana joitain eväitä tulevaisuuteen.

Kokemusasiantuntijoiden mielipiteitä:

Lastensuojelun kokemusasiantuntijoiden ja ammattilaisten luoma yhdistys, jolla pyritään osallistamaan lastensuojelun asiakkaita ja palveluiden kehittymiseen.

Arman tapaa kokemusasiantuntijoita, ja kysyy ’’ kuinka kartalla päättäjät ovat lastensuojelusta ’’. Toinen asiantuntijoista kertoo, että päättäjät näkevät monesti byrokraattisen puolen ja tilastot, koska he näkevät vaan kehityksen ja toimivat aspektit tiettyjen tilastojen kautta. He kehuvat, että Suomella on todella hyvä lastensuojelulaki, mutta ei kumminkaan kukaan tiedä meneekö asiat käytäntöön. Päättäjien pitäisi kuulla näitä nuoria, nuoren vanhempia ja työntekijöitä, jolloin saataisiin kuulla enemmän kokemuksia, kuultaisiin asian kaikki puolet, eikä käsitys olisi, että kaikki nuoret olisivat niitä kapinoivia nuoria.