HYTO Essee Jenni Eskelinen

 Kuubalainen syöpälääke 

Katsoin Yle Areenasta dokumentin Kuubalainen syöpälääke, alkuperäisnimeltään Cuba's Cancer Hope. Dokumentissa kerrotaan kuubalaisten kehittämistä rokotteista syöpää vastaan, niiden toimintatavoista ja kauppasaarron vaikutuksesta lääkkeiden kehityksen kokonaisuuteen. Lääkkeen tavoitteena on muuttaa syöpä hoidettavaksi krooniseksi sairaudeksi. Kuuban vallankumouksen aikaan 1959-luvulla presidentti Fidel Castro alkoi panostamaan maan lääketieteen kehitykseen ja oikeastaan siitä kaikki lähti. Tutkijat olivat uskoneet, ettei oma immuunijärjestelmä voisi hyökätä syöpäsoluja vastaan, koska syöpä on oman kehon omaa tuotantoa eikä esim. ulkomaailmasta tullut virus. 

Tutkijat löysivät, että immuunisolut taistelevat syöpäsoluja vastaan, kun syöpäsoluja syntyy. Immunoterapia kuuluukin lääketieteen suuriin läpimurtoihin. Immuunijärjestelmän on kuitenkin levättävä jossain vaiheessa, eikä se jaksa taistella syöpää vastaan jatkuvasti. Elimistön omat järjestelmät pysäyttävät myös immuunijärjestelmän, ettei se tuhoaisi terveitä soluja. Syöpäsoluilla on taas oma järjestelmä, jolla se voi antaa käskyn ja huijata omaa immuunijärjestelmäämme lopettamaan syöpäsoluja vastaan taistelu. Tähän keksittiin immuunivaste, joka pystyy tunnistamaan syövän ja näin syöpäsolut eivät pysty huijaamaan omaa immuunijärjestelmäämme lopettamaan taistelua. 

 Randolphe Clark kertoi presidentti Castrolle interferoneista. Castro lähetti maailmalle lääkäreitä tutkimaan interferoneita, jolloin lääkärit oppivat erottamaan interferonit valkosoluista. Interferonit olivat merkittävä löydös. Ymmärrettiin, että ne ovat kehon omaan immuunijärjestelmään kuuluvia proteiineja, joita voidaan käyttää syöpää vastaan immunologisena lääkkeenä. Castro järjesti uuden laboratorion Havannaan, jossa tuotettiin kyseistä menetelmää lähes kellon ympäri. 

Geenitekniikka levisi maailmalla ja näin Castro lähetti muita tutkimaan sitä. Kuubaan tuotiin tekniikka, jossa DNA:sta pilkotaan pätkä ihmisen solusta, joka valmistaa tiettyä proteiinia. Pätkä liitetään bakteerisolun DNA:han, tämän jakautuessa DNA:n ohje jää bakteerisolun omaan DNA:han. Bio Cuba Farma alkoi käyttämään kyseistä menetelmää sisältäviä lääkkeitä omassa maassaan. Tutkimustietoa lääkkeiden toimivuudesta saatiin nopeasti maan vähäisen väestön ja tiedonkulun nopeuden ansiosta. Kauppasaarron takia ei lääkkeitä kuitenkaan ollut saatavilla Yhdysvalloissa. Bio Cuba Farma otti yhteyttä Yhdysvaltalaiseen syöpäkeskukseen Rosewell Park:iin ja he kutsuivat Bio Cuba Farman esittelemään keuhkosyöpärokotetta. 

 Tutkimukset ulottuivat 1981-luvulle, kun Rolando Perezin tutki egf:ää eli proteiinia, joka käskee soluja jakautumaan, tämä oli tärkeässä osassa syöpärokotteessa. Löydettiin syöpäsoluja, joiden kasvu riippui egf:ästä. Egf:än poistamalla saatiin syöpäsolujen jakautuminen lopetettua. Haastavaa oli kuitenkin se, että piti saada rokote, jossa immuunijärjestelmä pitää omaa kasvutekijää uhkana ja että immuunijärjestelmä tuhoaisi oman kasvutekijän. Tutkijat poistivat egf:än syöpäsoluista ja näin koittivat näännyttää syöpäsolut. Rokotetta kehitettiin lisäämällä siihen pienen määrän heikennettyä virusta. Rokotteen antamisen jälkeen immuunijärjestelmä tuottaa vasta-aineita, jotka kiinnittyvät taudin aiheuttajaan ja näin immuunijärjestelmä kutsuu muita immuunisoluja tuhoamaan sen. Muistisolut taas muistavat tautiaiheuttajan sen palatessa, jotta EGF tunnistettaisi uhkaksi, oli siihen lisättävä proteiini aivokalvontulehdusta vastaavasta bakteerista. Tarkoituksena oli saada vasta-aineet tuhoavat kaiken EGF:än, jotta syöpäsolujen kasvutekijät saatiin tuhottua, mutta kuitenkin elimistöön piti jättää riittävästi terveitä soluja varten kasvutekijöitä. Periaate rokotteessa on se, että kehon oma tuottama aine ei kuulu sinne ja näin vasta-aineet tuhoavat sen. 

Kauppasaarto oli kuitenkin edelleen kehityksen tiellä. Yhdysvallat uskoivat Cimavax keuhkosyöpärokotteen olevan tärkeä hoitokeino muiden hoitojen rinnalla. Kuuban maan köyhyys hidasti tutkimuksia ja teknologian kehitystä, eikä yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa onnistunut. Nykyään Kuubassa on Yhdysvaltojen ja Kuuban yhteinen rakennus, joka on helpottanut tutkimuksia, mutta kuitenkin rokote on vieläkin ”laiton” Yhdysvalloissa ja rokotetta haluavat joutuvat matkustamaan Kuubaan ja ostamaan sen laittomasti. Toisilla potilailla rokote on antanut monia vuosia lisää elinaikaa, pienentänyt sekä poistanut kasvaimia. Mielestäni etenkin, kun kyseessä on lääketieteelliset asiat ja ihmisten terveys, pitäisi maiden pystyä sopimaan yhteistyöstä, jotta lääkettä saataisiin tarvitseville.