Kirjaessee Lauri Kiiskinen

Lauri  Kiiskinen: KIRJAESSEE                                                                                                                      

MUISTISAIRAAN KUNTOUTTAVA HOITO: Merja Hallikainen, Riitta Mönkare, Toini Nukari, Marjo Forder ( toim. ) – Kustannus Oy Duodecim

Muistisairaan kuntouttava hoito on monipuolisesti ja myönteisesti muistisairaan arjesta, kuntoutumisesta ja arvostavasta hoivasta kertova kirja, joka valottaa monenlaisia dementoivia sairauksia.

Muistisairauden toteaminen ei merkitse elämän loppua vaan elämän muotoutumista uudelleen. Elämän uudelleen rakentaminen perustuu kokonaisvaltaiseen kuntoutukseen ja hoitoon. Kuntoutumisen tarkoituksena on omien voimarojen tunnistaminen ja käyttäminen sekä toimintakyvyn säilyttäminen ja hyvän elämän jatkaminen. Tähän liittyy monia elämään kuuluvia asioita ja kuntoutuksen pitää olla tavoitteellista. Olen muistisairaita hoitaessani nähnyt miten tärkeää heidän kannustamisensa on ja usein pienetkin onnistumiset tuovat iloa ja saavat kenties yrittämään uudelleen ja tekemään asioita itse. Myönteisen ilmapiirin luominen on perusedellytys ja sillä tavoitellaan muistisairaan ja hänen läheisensä hyvinvointia, hyvää elämää, oireiden etenemisen hidastumista ja toimintakyvyn ylläpitämistä.

Kirjassa muistutetaan, että muistisairaudet liitetään yleensä ikääntymiseen ja vanhuuteen, mutta niihin voi sairastua jo työikäisenä. Olen hoitanut itsekin n. 50-vuotiaita muistisairaita ja tiedän, että muistisairaiden joukossa  on nuorempiakin henkilöitä.

 Muistisairaus vaikuttaa paljon myös läheisten elämään ja se voi olla alussa suuri ihmetyksen ja hämmennyksen aihe, kun ei esim. alussa ymmärretä käyttäytymisen muutoksia. Läheisten saama tuki ja ohjaus auttavat ymmärtämään läheisen sairautta ja hakemaan esim. apua tarvittaessa. Kirjan mukaan v. 2014  oli Suomessa jo 120 000 dementiaoireyhtymätasoista muistisairautta sairastavaa ja lisäksi lähes yhtä moni kärsi lievästä muistin ja tiedonkäsittelyn heikentymisestä.  Arviolta lähes puolet on vailla diagnoosia ja vain neljännes Alzheimerin tautia sairastavista sai asianmukaista lääkehoitoa.

  Muistihäiriöt  ja etenevät muistisairaudet ovatkin merkittävä inhimillinen, kansanterveydellinen ja taloudellinen haaste. Muistisairauksiin liittyvien kustannusten on arvioitu ylittävän sydän- ja verisuonisairauksiin ja syöpään  liittyvät kustannukset. Näitä teemoja ja muistisairauksien hoidon kehittämistä käsitellään esim. kirjan ensimmäisessä luvussa. Yksi mielenkiintoinen muistisairauksien historiasta kertova taulukko 1.45 Dementiasta muistisairaudeksi kertoo aina antiikin ajoilta 2000 luvulle aivojen toiminnasta ja muistisairauksien ymmärtämisestä. Antiikin aikana ajateltiin henkisten toimintojen hiipumisen olevan vääjäämätöntä vanhuudessa. Vähitellen huomattiin, että muistitoimintojen hiipuminen ei olekaan niin yksioikoista ja vähitellen tutkijat löysivät aivoista monenlaisia muutoksia ja muutenkin alettiin ymmärtää aivojen toimintaa; myös lääkehoidot alkoivat kehittyä.

Kirja antaa lukijalle toivoa muistisairauksien hoidosta eikä muistisairauksia kuvata ”elämän loppuna” ja toivottomuutena. Kirja antaa myönteisen kuvan siitä, että tutkimuksessa ja hoidossa ollaan menossa koko ajan eteenpäin ja esim. muistisairauksien ehkäisystä ja riskitekijöistäkin on jo paljon tietoa. On olemassa ja kehitetty esim. muistisairauksien vaaran arvioinnin  riskimittari, jonka avulla voidaan arvioida henkilön riskiä sairastua muistisairauteen.  Siinä merkityksellisiä asioita ovat mm. ikä, sukupuoli, koulutus vuosina, systolinen verenpaine, kokonaiskolesteroli, painoindeksi ja liikunta. Lisäksi muististaan huolissaan olevalle on paljon tietoa muistioireiden ilmenemisestä, normaalista ikääntymisestä ja muistitutkimuksista ( esim. testauksista kuten MMSE, CERAD ja ADCS-ADL = päivittäistä toimintakykyä mittaava testi).

 

Tämän kirjan tärkeänä  lähtökohtana on kuntoutuminen. Kuntouttavan toimintatavan tulee olla elämän ja hoidon perusta muistisairauden  toteamisesta alkaen ja jatkua vielä saattohoitovaiheessakin. Kuntouttavan hoidon ja hoivan avulla toimintakyky säilyy pitempään ja arjen toiminnot sujuvat itsenäisesti, ohjattuna tai tuettuna.

Kuntouttavan hoidon peruselementti on toimintakykyä tukeva ja ylläpitävä aktiivinen arki. Tähän näkökulmaan liittyvät keskeiset asiat on koottu lukuun 10. Muistisairaan kognitiivista, psyykkistä, sosiaalista ja fyysistä toimintakykyä sekä toimintakykyä tukevaa luovaa toimintaa käsitellään omina kokonaisuuksina ( luvuissa 7,8, ja 9 ). Suurta ahdistusta omaisissa, läheisissä ja hoitajissakin aiheuttavat usein muistisairaan käyttäytymisessä tapahtuvat muutokset ja niistä kerrotaan, että usein taustalla on yhtä aikaa useampi kuin yksi tekijä. Asiaa on kuvattu kaaviolla, joka selkeästi kertoo näistä asioista ( kuva 4.25 ). Käyttäytymismuutoksia voivat aiheuttaa aivojen välittäjäainemuutokset, muut sairaudet, lääkitykset, suhtautuminen sairauteen ja sairastuneeseen, ympäristön turvattomuus, levottomuus tms., muistin ja toiminnanohjauksen häiriöt, persoonallisuus ja aikaisempi psyykkinen oireilu ja hermoverkoston rappeutuminen.

 Paitsi kuntouttavan hoidon, niin myös hyvän, arvostavan kohtelun merkitys on tärkeä ja toinen tämän kirjan peruslähtökohta ja pääviesti lukijalle. Läpi kirjan artikkelien kulkee punaisena lankana  muistisairaan ihmisyyden, elämänarvojen, elämäntavan sekä itsemääräämisoikeuden kunnnioittaminen. Hoidon järjestämisessä ihmisyyden kunnioittamisen tarkoittaa esim. sitä että muistisairaan näkemykset otetaan huomioon, myös silloin, kun hän ei pysty itse niitä ilmaisemaan. Se on suuri haaste paitsi omaisille ja läheisille, myös hoitohenkilökunnalle ja vaatii paneutumista esim. asiakkaan/ hoidettavan historiaan ja näkemyksiin. Pitkässä hoitosuhteessa kirjaamisen tärkeys korostuu, jolloin on tietoa muistisairaan mielipiteistä ja toivomuksista miten hän on halunnut asioitaan ja itseään hoidettavan. Lisäksi mielestäni  hoitotestamentti on hyvä keino saada oma mielipiteensä huomioiduksi, niitä tosin näkee vieläkin liian harvoin käytännön hoitotyössä.

Hoidon järjestämisen mahdollisuuksia esitellään luvussa 14, jossa kerrotaan mm. toimintaperiaatteista ja kuntoutussuunnitelmasta, tukipalveluista ja hoitomuodoista sekä läheisten tukemisesta ja omaishoidosta. Muistisairaalla on oikeus saada tietoa sairautensa ja sen hoitoon liittyvistä asioista, elämän järjestämisestä ja tulevaisuuden suunnnittelusta ( luvut on 5,12, 13 ja 14 ).

 Muistisairaan lääkehoitoon ja sen toteuttamiseen sekä kivun arvioimiseen ja hoitoon paneudutaan luvuissa 15 ja 16 ja siitä saa hyvän kuvan niistä mahdollisuuksista mihin voidaan lääkehoidolla parhaimmillaan pyrkiä. Tavoite on selkeä; tarkoituksenmukainen lääkehoito tukee muistisairaan toimintakykä ja elämänlaatua. Mielestäni joskus tämä asia näyttää unohtuvan, olen nähnyt niitäkin tilanteita, että lääkitys vie toimintakyvyn ja se ei muistisairaan kannalta ole hyvä asia. Hoitopaikkojen pitäisi sallia esim. muistisairaan mahdolisimman vapaa liikkuminen, koska liikkumalla muistisairas purkaa usein omaa ahdistustaa. Kiellot ja rajoitteet voivat aiheuttaa vain lisää ahdistumista ja se näkyy ja kuuluu välillä muistisairaiden hoitamisessa ja hoitopaikoissa.

  Kirjan loppuosassa käsitellään eri muistisairauksia sekä työikäisenä sairastuneiden erityiskysymyksiä. Sairauden yleiset oireet ja käyttäytymisen muutokset ilmenevät yksilollisesti. Ne vaikuttavat suuresti muistisairaan ja läheisten elämään ja muistisairaan hoitamiseen. Tieto käyttäytymisen muutoksista, muutosten ymmärtäminen sekä muistisairaan arvostava kohtaaminen ja ohjaaminen ovat oleellinen osa muistisairaan kuntouttavaa hoitoa.

Riittävä ravitsemus edistää muistisairaan hyvää vointia ja toimintakykyä.  Muistisairaan ravitsemuksen peruselementtejä esitellään luvussa 17 – ravinnontarve, nestetasapiano, ravitsemuksen arviointi ja tehostettu ravitsemushoito .

Myös unen ja vuorokausirytmin muutosten huomioon ottaminen, hyvän unen varmistaminen ja vuorokausirytmin ylläpitäminen tukevat toimintakykyä  ja jaksamista. Koko kirjan läpi kulkee keskeisenä teemana läheisen osuus muistisairaan kuntouttavassa elämässä. Läheisen jaksamiseen ja omaan elämään keskitytään  kirjassa  myös ja omaishoitajana toimivan läheisen arkeen ja tuen saamiseen on vinkkejä ja tietoa. Kirja ”Muistisairaan kuntouttava hoitoa” on hyvä perusteos sekä hoitajalle että muistisairaan omaiselle, sillä kirjaa on helppo lukea ja sen sanoman ymmärtää. Se voisi olla työpaikoilla hakuteoksena niihinkin tilanteisiin, jotka alkavat huolestuttaa ja askarruttaa muistisairaan hoidossa. Voin hyvin kuvitella hakevani kirjasta tukea omaan työhöni.

Kirjassa on runsaasti tapausesimerkkejä, jotka valaisevat muistisairaan elämää ja kuntouttavaa hoitoa eri näkökulmista. Kirjan tekijät itsekin kirjoittavat, että ”Muistisairaan kuntouttava hoito” kirja on laadittu muistisairaisille ja heidän läheisilleen, muistisairaita hoitaville ja kohtaaville ammattilaisille sekä terveys ja sosiaalialan opiskelijoille. Kirjoittaja toivovat, että kirja antaa tietoa ja uusia näkökulmia lukijoilleen. Minä taas toivon, että kirja olisi ahkerassa käytössä, sillä itse koin lukiessani, että teos antaa ohjeita ja näkökulmia moniin muistisairaiden hoitotilanteisiin ja muistuttaa muistisairaan arvostavasta kohtaamisesta tilanteessa kuin tilanteessa.