SAHU Essee Miia Pesonen

PALJAIN JALOIN

                             Essee kirjakseni valikoitui Paljain jaloin, jonka on kirjoittanut Laura Save. Kirja kertoo syöpään sairastumisesta, hoidoista ja taistelusta sitä vastaan. Kirja perustuu kirjailijan omiin muistelmiin ja päiväkirjamerkintöihin.

                             Laura nuori äiti, vaimo ja lääketieteenopiskelija epäilee jatkuvan polvi kipunsa johtuvan polven kierukkavammasta. Lukuisien lääkärikäyntien jälkeen hän pääsee viimein magneettikuviin. Tuloksien tultua hänen elämänsä tuli muuttumaan lopullisesti. Vaivana ei ollutkaan mikään vamma vaan osteosakrooma eli luusyöpä. Jatkotutkimusten jälkeen diagnoosi vahvistettiin. Reisiluussa oli iso kasvain, pahanlaatuinen ja mahdollisesti agressiivinen. Siitä alkoi loppuelämän kestävät käynnit erilaisissa kokeissa, hoidoissa, traumapolilla ja syöpäklinikalla. Lauralle tehtiin ensiksi hoitolinjaus, johon toki hän itse sai osallistua. Lopputuloksena oli, että sytostaattihoidot kestävät kokonaisuudessaan 22 viikko. Se sisälsi pitkiä sairaalassa olo jaksoja, koska yksi hoitokerta tarkoitti jatkuvaa sytostaattitiputusta sairaalassa 4-5 päivän ajan. Hoitojen välissä suoritettaisiin myös jalan leikkaus. Hoidot aiheuttivat Lauralle usein huonoa oloa, hetkittäin pahoja harhoja ja maksa-arvojen nousua. Joitakin sytostaatteja jouduttiin lopettamaan ja lääkelistaa muuttamaan hyvin usein. Hoitojen välissä oleva leikkaus ja tekonivelen laitto onnistui kuitenkin hyvin.

Hoitojen loputtua Laura koitti elää mahdollisimman normaalia elämää. Keskittyi perheeseensä, aloitti kuntoutuksen ja palasi opintojen pariin. Hän uskalsi hetkittäin ajatella, että tämä syöpä olisi nujerrettu ja elämä jatkuisi. He ostivat puolisonsa kanssa ensimmäisen oman asunnon ja aloittivat elämänsä ns. alusta. Kuukausien kuluttua hoitojen loppumisesta Lauran leikattu jalka alkoi kuitenkin oireilla. Tutkimuksien jälkeen ainoa mahdollinen vaihtoehto olisi jalan amputaatio. Tämäkin leikkaus sujui onneksi hyvin ja uuteen totuttelu, sekä kuntoutus voisi alkaa. Lauran vastoinkäymiset eivät vaan näyttäneet loppuvan. Kontrollikäynnin jälkeen selvisi, että syöpäpesäkkeitä löytyi jalasta ja keuhkoista. Vaikka perhe ja ystävät olivatkin koko ajan Lauran tukena, alkoi hänestä tuntua, että on vaan taakka kaikille. Puolison kanssa he kävivät terapiassa ja koittivat elää tässä täysin muuttuneessa elämässä. Hoitojen aikana hän oli tutustunut muutamaan muuhunkin syöpäsairaaseen, joihin kanssa hän pystyi puhumaan kaikesta, myös kuolemasta.  Kuukausien kuluessa arjen täytti jatkuvat hoidot, huono olo ja pelko tulevasta. Syöpää koitettiin nujertaa kaikin mahdollisin keinoin mutta siitäkin huolimatta se vei voiton. Agressiivinen syöpä käyttäytyy usein hyvin arvaamattomasti. Laura alkoi kaikessa hiljaisuudessa suunnitella omia hautajaisia, järjestellä asioitaan, ettei perheelle tulisi mitään yllätyksien hänen lähdettyä. Kun aikaa oli kulunut, oli hänen viimeinen tehtävänsä varata paikka Terhokodista, jossa hän tulisi viettämään elämänsä viimeiset päivät.

Kirja oli hyvin mielenkiintoinen.  Siinä kerrottiin syöpähoidosta ja lääkkeistä hyvin yksityiskohtaisesti. Sairastuneen omia ajatuksia ja tuntemuksia kuvailtiin todella tarkasti, sekä myös sitä miten syöpä vaikutti hänen läheisiin.