HYTO Essee Javid Ramezani

 

Muista minut, vanhempieni Alzheimer

Kirjan nimeltään Muista minut, vanhempieni Alzheimer on kirjoittanut Anne-Maarit Koivuniemi ja kirja on julkaistu vuonna 2016. Tämä on hänen omakohtainen kokemus siitä, miltä tuntuu kun omat vanhemmat sairastuvat muistisairauteen.

Kirja käsittelee, sitä kun molemmat vanhemmat sairastuvat Alzheimerin tautiin 70-vuotiaina. Vanhemmat olivat kotihoidon asiakkaina noin viisi vuotta ja pärjäsivät kotona kahdestaan. Sairauden edetessä Anne-Maarit päättää muuttaa vanhempiensa luokse asumaan ja aloittaa heidän omaishoitajana. Mielestäni kirjassa on kuvattu hyvin erilaisia tilanteita muistisairaan arjessa ja miten vaikeaa se on läheisille.

Kirjassa on kuvattu hyvin, kuinka Suomessa vanhustenpalvelujärjestelmä toimii ja mitä vaikeuksia sen kanssa voi tulla hoitajille/läheisille.

Vuoden ajan Anne-Maarit jaksoi hoitaa vanhempiaan kotona. Muistisairauden edetessä ja toimintakyvyn laskiessa, hän ei jaksanut enää ja joutui hankkimaan vanhemmilleen paikan vanhainkodista. Muutto vanhainkotiin oli raskasta hänen vanhemmilleen, sillä he olivat tottuneet asumaan kahdestaan omassa kodissa sekä hoitamaan asioita itse.

 Kirjan lopussa oli avainsana-luettelo, jossa oltiin selitetty tärkeimpiä muistisairauteen liittyviä sanoja. Se oli hyvä, koska äidinkieleni ei ole Suomi. Jos en ymmärtänyt jotain sanaa niin pystyin katsomaan sen tarkoituksen kirjan takaa.

Kotimaassani Afganistanissa ei ole hoivakoteja vaan siellä lapset huolehtivat vanhemmistaan loppuun asti. Meidän kulttuurissa perhe on tärkein ja samassa talossa saattaa asua joskus monta sukupolvea yhdessä.

Kirja oli mielestäni mielenkiintoinen ja siinä kerrottiin hyvin arjesta muistisairaan kanssa. Työskentelen ikäihmisten hoitokodissa ja siellä näen paljon muistisairaita ihmisiä.