keskiviikko 3. toukokuuta 2017

HOHU Essee Pasi Pitkänen


Nick Cassavetes 2009, Sisareni puolesta (My Sister’s keeper)

Perustuu Jodi Picoultin 2004 ilmestyneeseen samannimiseen kirjaan



Elokuva kertoo amerikkalaisesta perheestä, johon kuuluu äiti Sara, isä Brian, tytär Kate, Katen pikkusisko Anna sekä isoveli Jesse.

Aiheena tässä perhedraamassa on Katen sairastuminen pahanlaatuiseen leukemiaan ja hänen selviytymisestään jokapäiväisestä elämästään.

Kun Kate oli vielä pieni, vanhemmat saivat kuulla Katea hoitaneelta lääkäriltä ennusteen tytön paranemisen mahdollisuuksista; pitäisi saada joku geneettisesti samanlainen henkilö, jolta saataisiin sairaalle tytölle mm. elintärkeitä terveitä kantasoluja ja verta. Tuntui kuitenkin aivan mahdottomalta löytää henkilö, joka näitä voisi luovuttaa. Yhdessä lääkärin kanssa asiaa pohdittuaan, vanhemmat hankkivat koeputkihedelmöityksellä varmasti geneettisesti sopivan lapsen, Annan. Monet vuodet Anna toimi isosiskonsa pelastajana luovutettuaan verta, luuydintä ja soluja.



Elokuva alkaa siitä, kun Sara äiti on taistellut jo melkein viisitoista vuotta pitääkseen tyttärensä Katen hengissä ja Annakin on jo 11-vuotias. Sara on jättänyt puolustusasianajan virkansa voidakseen hoitaa sairasta tytärtään. Kaikki asiat perheessä pyörii vaan Katen sairauden ympärillä ja muut asiat on jäänyt taka-alalle. Parisuhdetta ei ole hoidettu ja vanhin lapsista Jessekin on jäänyt ilman normaalia perhe-elämää ja notkuukin usein unohdettuna ja yksinäisenä pitkin kaupungin katuja vailla päämäärää. Katen sairaus on edennyt jo niin pitkälle, että munuaiset eivät enää toimi ja hän tarvitsisi kiireellä uuden munuaisen. Mutta ei hätää; perheestähän löytyy munuainen. Annalta. Vai löytyykö sittenkään.

Anna on alkanut pohtia omaa kohtaloaan mielessään; onko hänet haluttu perheeseen vaan sen takia, että toimisi ”varaosa” pankkina siskolleen ja päätti, että hänellä on oikeus omaan kehoonsa, eikä aio luovuttaa munuaistaan sairaalle isosiskolleen. Hän tietää, minkälaista elämä tulisi olemaan ollessaan yhden munuaisen varassa ja leikkauksen onnistumisestakaan ei olisi takeita. Saadakseen oikeutta asialleen, Anna palkkaa itselleen asianajajan hoitamaan tätä asiaa. Äiti vastustaa tyttärensä päätöstä ja pitää itsestään selvyytenä, että Katea autetaan ja asia viedään oikeuteen.

Sairaalassa hoitoja saadessaan Kate ihastuu nuorukaiseen, joka on myös sairaalassa hoitoja saamassa. Nuorten välillä syttyy yhteinen kemia, ja he viettävät paljon aikaa toistensa seurassa. Nuorukainen kuitenkin menehtyy ja Kate musertuu. Hän turvautuu elämänsä leikekirjaan, selailee sitä ja muistelee asioita matkansa varrelta. Oikeusprosessin aikana Kate päättää, ettei halua siskoltaan munuaista, koska tietää kuolevansa kuitenkin.

Elokuvan lopussa Kate luovuttaa leikekirjansa äidilleen ja menehtyy seuraavana yönä. Anna sai myönteisen oikeuden päätöksen määrätä omaa kehoansa, äiti Sara palasi takaisin töihin asianajaksi, isä Brian jäi varhennetulle eläkkeelle ja rupesi auttamaan ongelmaisia nuoria ja poika Jesse sai elämänsä raiteilleen, menestyi koulussa ja sai vielä stipendinkin jatko-opiskelua varten.

 Tämä koko perhettä raastava tapahtuma herättää monenlaisia kysymyksiä mm. ihmisarvosta, itsemääräämisoikeudesta ja sairaan lapsen vaikutuksesta koko perheen elämään. Olisinko minä valmis luovuttamaan elimiäni läheiseni hyväksi ja kuinka toimisin itse vastaavassa tilanteessa vanhempana? Viimeisenä tulee ajatus; miten itse suhtautuisin kuolemaan Katen tilanteessa?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti