KTO Essee Tiina Immonen

Kun kolmesta tulee neljä

 

Kirjoittajat                           Taina Laajasalo ja Silja Salmi

 

Silja Salmi on psykologi, theraplay-terapeutti ja työskentelee perheneuvolassa sekä Taina Laajasalo on psykologi, psykologian tohtori ja työskentelee tutkijana sekä psykologina lasten ja perheiden parissa.

 

Kun kolmesta tulee neljä -kirja on tarkoitettu oppaaksi toisen lapsen saaville perheille. Kirja on saanut alkunsa kirjoittajien omasta elämästä ja kokemuksesta. Kirja kertoo millainen kasvuprosessi ja haaste perheitä odottaa, kun perheeseen syntyy toinen pienokainen. Kirjassa on myös ajatuksia äideiltä ja isiltä, joiden elämä mullistui perheen lisäyksen myötä.

 

Valitsin kirjan sen takia, että aihe on itselleni läheinen. Lasten kanssa tasapainoileminen silloin, kun perheeseen syntyy vauva tuo haasteita. Mietin kirjaa lukiessani lasteni välistä toimintaa ja yhteistä kasvuprosessia.

 

Kirjassa käsitellään ensimmäisenä sitä, milloin on oikea aika hankkia esikoiselle sisarus ja missä ikävaiheessa sisarus ottaa uuden tulokkaan helpoiten vastaan. Olen itse todennut, että yhtä ja oikeaa vastausta tähän ei ole. Vaikka lasten ikäero olisi kuusi vuotta jolloin esikoinen on itsenäinen kouluikäinen tai kolme vuotta jolloin esikoinen on vielä leikki-ikävaiheessa ja kaipaa vielä päivittäisissä toiminnoissaan apua ja neuvoa. Lapsen maailma muuttuu kovasti ikävaiheesta huolimatta. Esikoista on tärkeää huomioida jo raskausvaiheessa. Kertoa hänelle mitä äidin mahassa tapahtuu. Kaikki lapsen tunteet on otettava vakavasti ja ne on vanhemman hyväksyttävä. Kirjassa korostetaan leikin ja lukemisen merkitystä esikoisen kehitykselle valmistautua uuteen perheenjäseneen. Mielikuvitusleikit auttavat pelkojen ja kielteisten odotusten käsittelemisessä. Kun uusi tulokas syntyy ja esikoinen huomaa, että ei ole ainut jakamassa vanhempien huomioita syntyy tunteiden myllerrystä. Esikoisen reaktioon vaikuttavat monet tekijät ja sopeutuminen ottaa aikansa. Todennäköisesti esikoinen on ylpeä sisaruksestaan ja iloinen että saa olla vanhin lapsi perheessä, mutta ehkä juuri se, että joutuu jakamaan vanhempien huomion, jonkun muun kanssa tekee asian vaikeaksi käsitellä. Kaikki on uutta ja vie aikaa ennen kuin lapsi käsittää tilanteen. Esikoista kannattaa huomioida samalla kun uutta perheenjäsentä hoivaa. Ottaa mukaan vaipan ja vaatteiden vaihtoon, kylpyhetkiin. On omakohtaista kokemusta, että uuden perheenjäsenen tuleminen perheeseen vähentää leikkiaikaa esikoisen kanssa. Mutta kahdenkeskinen aika vanhempien kanssa on myös tärkeää esikoiselle. Hänelle täytyy tulla tunne, että hän on myös tärkeä. ”Vanhemman lapsen osallistuminen vauvan hoitoon on yhteydessä sisarustenmyöhempään hyvään suhteeseen.” (s.83).

 

Kirjassa käsitellään perheen uupumusta ja arjessa jaksamista. Kun uusi perheenjäsen muuttaa perheen arkea, vanhempien on tasapainoiltava kahden tarvitsevan lapsen välillä. Toisen lapsen synnyttyä mahdollisuuksia levätä on entistä vähemmän. Tällöin tulee arjen uupumusta, tätä kannattaa itsessään kuunnella. On todettu, että pienten lasten vanhemmat haluavat selvitä yksin kaikesta ja avun ottaminen vastaan on heidän mielestään väärin. Tallaisesta ajattelumallista meidän pitäisi päästä pois. ”Usein äidin, isän tai muiden läheisten voi olla vaikeaa erottaa normaalia pikkulapsiperheen uupumusta hoitoa vaativasta masennuksesta. Karkeana erottelevana tekijänä voidaan pitää sitä, että tavallinen väsymys lähtee pois nukkumalla, mutta masennukseen kuuluva väsymys ei.” (s. 68). 

 

Kun uusiperheenjäsen kasvaa ja lähtee liikkeelle, hänestä tulee sisarusten kanssa leikkivä yksilö. Leikin ja vuorovaikutuksen lisääntyessä sisarusten välille syntyy konflikteja. Nahinointi, tappelu ja kaikki ristiriidat sisarusten välillä antavat mahdollisuuden näyttää tunteita, pitää puoliaan ja puolustaa oikeuksiaan. On hyvä muistaa, että vaikka näitä ristiriitatilanteita syntyy päivittäin ovat ne myös sisarusten rakkauden osoituksia toisilleen. Sisarusten yhteinen toiminta ja konfliktit luovat sosiaalisia taitoja joita jo pieni pikkulapsi-iässä oleva lapsi harjoittelee. Omien oikeuksien puolustaminen lähtee sisarusten kanssa leikkimisestä ja nahinoinnista. Lasten sosiaaliset taidot karttuvat kotona perheen kesken eri tavalla, kuin esimerkiksi päivähoidossa. Päivähoidossa lapsi noudattaa sääntöjä ja kotona hän voi tuoda tunteensa esille niin hyvässä kuin pahassa.

 

Kirjan yhtenä kohtana on täydellinen vanhemmuus ja äitiys. Nykyisin vanhemmuudessa pyritään olemaan täydellinen ja ylisuorittamiseen arjessa. Ei voi olettaa, että toinen lapsi ei ole samanlainen kuin ensimmäinen. Vanhemmalla voi olla odotuksia, että sama arki jatkuu ja samat tavat säilyvät toisen lapsen tultua. Mutta voi olla, että uusi vauva ei yksinkertaisesti viihdykään kantoliinassa niin kuin esikoinen tai nukkuma järjestystä täytyy muuttaa arjen sujuvuuden takaamiseksi. ”Turvallinen, ennustettava ja vastuullinen vanhempi on riittävän hyvä äiti tai isä lapselleen.” (s. 96). Yhtenä kirjan lukuna on aikuisten oma aika ei vanhempina vaan puolisoina. Jokainen meistä haluaa olla hyvä puoliso ja vanhempi. Aina tämä ei onnistu yhtä aikaa. Lapset vaativat aikaa ja se on poissa toiselta aikuiselta. Mutta kun muistamme kirjan sanat: ” Vanhemmat rakastavat toisiaan voivat lapsetkin hyvin. Lapset oppivat, että läheisten kanssa voi riidellä, vihastua ja suuttua mutta myös pyytää anteeksi ja sopia.” (s.145).

 

Kirjassa käsitellään myös lasten mustasukkaisuutta ja temperamenttia. Esikoinen voi tuntea jäävänsä ulkopuolelle. Asiat jotka on tehty aikaisemmin äidin kanssa eivät enää onnistu, kun uusi perheenjäsen vaatii ensin huomioita eikä hän voi odottaa. Mustasukkaisuus ilmenee lapsen eri kehitysvaiheissa eri tavalla. Tärkeää on, että lapsi saa vanhemmiltaan huomiota olipa missä kehitysvaiheessa tahansa. Kirjassa annetaan vinkkejä joilla voi käsitellä mustasukkaisuutta. Mustasukkaisuus tuo sisarusten välille kinastelua ja riitoja mutta se on normaalia kasvua ja kehitystä. Vanhempien on vaikea toimia riitatilanteissa, puuttuako vai ei. Kirja painottaa, että pienet sisarukset tarvitsevat aikuisen apua selvittelyssä. Heillä ei ole kykyä ratkaista ongelma niin, että se ei olisi epäreilu toista kohtaan. Lapsille luo turvaa perheen yhteiset säännöt, joita kaikki noudattavat. Vanhempien on muistettava kehua lasta silloin kun hän tekee oikein ja leikkii sopuisasti toisten kanssa. Samassa perheessä olevat lapset voivat olla erilaisia, ympäristö ja kasvatus muokkaa temperamenttia. Sisarusten erilaiset temperamentit voivat olla haaste vuorovaikutukselle sisarusten välillä sekä vanhempien ja lasten välillä. Vanhempien on hyvä muistaa, että sisaruksia ei saa vertailla keskenään tai asettaa toista parempaan asemaan.  

 

Kirjassa on käytetty ihanasti tavallisten perheiden kokemuksia ja arjenkertomuksia. Teokseen on lisätty tutkimustietoa ja viitteitä monimuotoisiin lähteisiin. Kirjan selkokielisyys vei mukanaan ja teki mieli vain jatkaa lukemista. Kirja antoi paljon ajattelemisen aihetta lapsiperhearkeen liittyen. Kirjan takakannessa on seuraavat kysymykset. Mitä perheessä tapahtuu, kun toinen lapsi syntyy? Voiko molempia lapsia rakastaa yhtä paljon? Mitä tehdä, kun mustasukkainen esikoinen haluaa heittää vauvan vessanpönttöön? Miten vaalia parisuhdetta ja saada uudenlainen arki rullaamaan? Mikäli näihin haluat vastauksen, lue kirja kokonaan.