Omainen auttajana, Omaishoitajan kasvu, Pirkko Lahtinen
(Kirja)
Luin kirjan, joka esitteli erilaisia omaishoitajien
tarinoita, kertoivat omia kokemuksista ja kirjoittivat kirjeitä omaishoitajille
omista tunteistaan. Koskettavia tarinoita, joissa osassa tarinaa kohdattiin
kuolema. Todella hyvin oli kerrottu tuntemuksia omaishoitajilta. Kirjassa hoidettavat
olivat lapsesta iäkkäisiin sekä vammainen omaishoidettava sekä erilailla
sairaita. Kirjan kirjoittaja on myös omaishoitaja ja monessa vapaehtois työssä
mukana missä tapaa omaishoitajia. Kirja oli kovin mukaansa tempaava ja antoi
kuvan minulle mitä on olla omaishoitaja. Alussa ja lopussa oli kirjan
kirjoittajan näkemyksiä ennen kirjan kirjoittamista ja sen jälkeen. Tarinat
olivat suhteellisen lyhyitä mutta jättivät paljon ajattelemisen aihetta, miten
minä voisin tukea omaishoitajia omassa työssäni sekä mikä säästöjen vaikutus
omaishoidolla on. Omaishoitajien jaksaminen on ykkösasia.
Kehitysvammaisen omaishoitaja sitoutuu käytännössä koko
lapsen elämän ajan olemaan hoitamassa lastaan. On mahdollista välillä saada
lapsi muualle hoitoon mutta vanhemmat monesti tuntevat huonoa omaa tuntoa antaa
lapsi pois, velvollisuuden tunne on todella suuri jokaisella omaishoitajalla että,
oma jaksaminen jää toissijaiseksi. Lisäksi kun, perheessä on kehitysvammainen
muukin perhe on otettava huomioon. Toiset lapset saattavat jäädä pienemmälle
huomiolle, kun sairaslapsi vaatii paljon enemmän hoivaa ja huomioita kuin
terve. Koulussa on taas omat vaikeutensa vammaisen kohdalla, koulu kiusaamiset,
oppimisvaikeudet, lisäksi on otettava huomioon kaikki normaalin elämän lisäksi
kuntoukset ja muut tukitoimet lapselle. Mutta entä omaishoitajan oma elämä,
onko sitä ollenkaan. Pitäisi olla kannustavia tekijöitä ympärillä, jotka voimaannuttaisivat
ja antaisivat ns. luvan elää myös omaan henkilökohtaista elämää. Elämän ei
tarvitse pyöriä vain kehitysvammaisuuden ja sairauden ympärillä. Tässäkin
tarinassa omaishoitaja oli edistämässä kehitysvammahuollon kehittämistä. Arki
ja vapaa-aika pyörii monesti vapaaehtoistoiminnassa ja sairauden tai vamma
ympärillä. Omaa aikaa ei käytännössä ole. Se vie varmasti monelta
omaishoitajalta paljon voimavaroja pois. Tässä tarinassa omaishoidetta sai
nuorena keuhkokuumeen ja menehtyi yllättäen siihen. Se oli järkytys koko
perheelle, koska heidän lapsensa pärjäsi jo suhteellisen hyvin omassa
asunnossa. Tuki mitä hoitajana antaisin tämmöisessä tapauksessa olisi juuri
siihen oman jaksamiseen, kuunteleminen on yksi lähtökohta millä voisi lieventää
omaishoitajan taakkaa sekä kannustus myös omaan elämään, harrastukseen, jotka
ovat jotain ihan muuta kuin mitkä liittyvät omaishoidettavaan sekä ystävät
olisi myös hyvin tärkeää. Vaikka omaishoidettava kuolee on tuki tosi tärkeää
myös kuoleman käsittelyssä ja suru ajassa. Tärkeää keskusteltavaa olisi, uskaltautua
puhumaan/kannustaa puhumaan myös kuolemaan liittyvistä asioista, sillä monessa
sairaudessa on tiedossa että se on tulevaisuutta ja väistämättömästi vielä
edessä. Olisi hyvä valmistautua tulevaan keskustelemalla kuolemasta, valmistautua
tulevaan sillä keinoin.
Muissa tarinoissa oli mielenterveyskuntoutuja, pyörätuolilla
liikkuva nuori, dementiaa sairastava, ms-tautia sairasta. Kaikissa näissä
tarinoissa oma ajatukseni juuri meni omaishoitajien jaksamiseen miten voisin
tukea heitä. Omaishoitajat olivat
äitejä, aviopuolisoita miehiä ja naisia, poika hoiti äitiään, koko perhe oli
omaishoitajana jne. Näistä omaishoitajista juuri mietinkin ja mihinkä
kirjassakin kiinnitettiin huomiota esim. jos olisin itse hoidettavana ja
poikani hoitaisi mitä tulisi eteen. Esim. pesuilla käynnit, kuulostaisi oudolta
kun oma poikani pesisi minut, tai muitakin mitä sukupuoleen liittyy. Samoin
mietin aviopareja joista toinen hoiti puolisoaan. Rakkauden tilalle tulee
varmasti velvollisuuden tunne. Jos hoidettava on esimerkiksi väkivaltainen,
väistyy tietynlainen rakkaus varmasti aikojen saatossa pois ja tilalla
hoitosuhde / velvollisuuden tunne. Koko perhe omaishoitajana kaikki antaa oman
osansa hoidettavaan olisi varmaan paras mahdollinen. Hoito vuoroja voisi
vaihtaa että oma elämäkin säilyisi, voisi harrastaa, käydä lenkillä, käydä
ystävien kanssa elokuvissa jne. Ja tässä voimme myös miettiä omaa suhtautumista
omaishoitajaan ihan omassa arjessamme. Onko kysymys ”miten oikein jaksat” aina
mahdollisimman paras omaishoitajalle.? Olisiko parempi käydä kylässä, pyytää
kahville tai ehdottaa jotain mukavaa yhdessä tekemistä? Siinäkin on ajattelemista
ihan meille jokaiselle.
Mieleeni jäi kokonaisuutena myös se kun omaishoitaja otti
vapaata itselleen ja hoidettava meni hoitolaitokseen niin muutaman päivän
jälkeen, kun tuli takaisin kotiin oli hän paljon huononmassa kunnossa kuin
lähtiessään. Koti se olisi paikka missä meidän jokaisen pitäisi saada olla,
siellä missä olemme rakastettuja ja läheiset on lähellä. Siihen meidän pitäisi
panostaa, jokainen saisi asua kotonaan sairaudestaan huolimatta mahdollisimman
loppuun saakka elämäänsä. Läheiset kaikista parhaiten tietävät meidän parhaamme
ja mistä olemme pitäneet ja koti on kaikille meille se rakkain paikka ei se
laitos.
Hoidettavat taantuivat hoitolaitoksissa jo muutamassa
päivässä, jos meillä paras paikka olla on oma koti jo terveenä näin se on myös
sairaana. Ja mikä suuri säästö se on kun kotona voidaan hoitaa sairas ihminen
ja pitää ihminen onnellisena auttaa myös pysymään paremmassa kunnossa.
Meidän täytyisi satsata, tukea, auttaa juuri omaishoitajia. Omaishoito
olisi juuri oikea ratkaisu. Omaishoitajat saavat tällä hetkellä todella pienen
korvauksen, kun hoitavat kotona omaistaan. Tähän toivoisin meidän päättäjiltä
enemmän panostusta. Toivoisin myös hoitajilta panostusta, että huomioitaisiin
myös se omaishoitaja ei pelkästään se hoidettava asiakas. Omaishoitajien panos
on suuri ja heidän jaksamisen tukemisella on suuri merkitys. Kirja avasi minun
silmäni ainakin, miten kunnioittavaa ja raskasta työtä he tekevät. Ja vaatii
suuria panoksia omasta elämästä. Omaishoitajan ei tarvitsisi omaa elämäänsä
menettää, vaikka on omaishoitaja.
Nostakaamme peukkuja
kaikille omaishoitajille ja antakaamme heille tukemme. Suosittelen lukemaan
kirjan kaikille, jotka työskentelevät sosiaali- ja terveysalalla sekä
omaishoitajille ja heidän perheilleen suosittelisin myös. Loppuun laitan vielä
kirjasta suoraan lainattuja tekstejä.
”elämän vaikeudet eivät ole rangaistus, vaan niilläkin on
oma tarkoituksensa”
”Hoida itseäsi, jotta jaksat hoitaa toista”
”Suojele ja kunnioita toisen ihmisen ihmisyyttä”
”Kohtaa erilaisuus ennakkoluulottomasti”
”Kohdataan toisemme kuullen ja kuunnellen”
”Tee jo tänään ainakin yhdestä pienestä unelmasta totta,
vaikkapa niistä päiväunista”
”Pura sydäntäsi ilman syyllisyyttä”
”Tee vaikkapa pienestä unelmastasi totta ja luo valoa ja
toivoa arkeen”
”Uskaltaudu puhumaan myös kuolemaan liittyvistä
kysymyksistä”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti