Maria Holma 15.5.2022
Essee dokumentista
Perjantai dokkari: Kunnes minä unohdan
Dokumentti kertoo Alzheimeriin sairastuneen 80-vuotiaan Matin arjesta etenevän sairauden kanssa. Matti asuu kotona seuranaan kumppaninsa Anja. Matti sai Alzheimer taudin diagnoosin 2018 keväällä ja soitti silloin Anjalle kysyäkseen että hän sairastaa Alzheimeriä että jättääkö Anja hänet nyt. Mutta Anja ei jättänyt vaan jäi Matin luo. Anja avustaa Mattia jokapäiväisissä askareissa. Esimerkiksi ruuanlaitossa Matti avustaa Anjaa mutta tarvitsee ohjausta myös siinäkin. Erilaisten asioiden löytäminen ja hahmottaminen on vaikeaa, myös oikeanlaisten sanojen käyttäminen niille tarkoitetuissa tilanteissa tuottaa hankaluuksia. Matti ei itse huomaa Alzheimerin taudin kehittyneen lisää, jos tilanne muuttuu niin hänen on mentävä lääkäriin jossa tehdään testejä jotka kertovat sairauden etenemisestä. Erilaisten projektien aloittaminen on hankalaa ja hidasta, Matti on harrastanut aijemmin maalausta mutta maalaus on jäänyt pois sairauden myötä. Sairauden myötä ajokorttikin otettiin pois ja samalla jäivät muut harrastukset mm. Maalaamassa käynti ja golffaus. Anjaa hirvitti ajatus siitä että Matti jää aivan ypöyksin omakotitaloon, niin Anja päätti mennä Matin seuraksi. Matti on ollut kahdesti naimisissa, kummatkin avioliitot päättyivät vaimojen kuoltua rintasyöpään. Anja kertoo sen olleen rankkaa Matille kun oma rakas kuihtuu kärsii sairaudesta ja sitten kuolee. Matin jokapäiväisenä muistamisen apuvälineenä toimii kalenteri johon merkataan mitä on tehty edellisenä päivänä eli kalenteri toimii apuna harjoittamassa muistamista. Matti kertoo että hänen on hankala muistaa mitä edellisenä päivänä tapahtui mutta Anja on apuna täyttämässä kalenteria ja Matin muistia virkistämässä. Matti kirjoittaa Anjan kertomaa kalenteriin eli he tekivät yhdessä ruokaa ja kattoivat aterian ulos. Matti kertoo ottavansa vuoden kerrallaan katsoen kuinka pitkään hän saa olla elämässä ja olemassa myös ikänsä puolesta. Matti muistaa menettäneensä läheisiä ja kertoo niiden olleen surullisia asioita ja hänen on pakko kestää se, hän hyväksyy sen omalta ja myös muiden kohdalta, että jokainen lähtee pois omalla vuorollaan. Anja murehtii omaa ikäänsä ja sitä että ei voi koskaan tietää mitä hänelle voi tapahtua. Anja myös toivoo, että Matti vielä muistaisi hänet koska voi olla hetkiä jolloin hän ei edes muista Anjaa jolloin hän kysyy kuka hän on. Matti joskus pysähtyy miettimään, että mitä tapahtuu ja mitä pitäisi tehdä. Anja kertoo että pitäisi nauttia siitä hetkestä mitä on ja huomista ei voi tietää. Dokumentin lopussa Matti alkaa piirtämään liidulla omaa kuvajaistaan paperille naurahtaen ja tuumaa, että hymyä huuleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti