Oikeus kuolla
Dokumentti käsittelee vaikeaa ja kiisteltyä aihetta, eutanasiaa.
Onko ihmisellä oikeus kuolemaan, niin kuin elämäänkin. Voimmeko me päättää
omasta kuolemastamme. Minun mielestäni, tämä aihe on mielenkiintoinen ja
ajattelen, että ihmiset saavat tehdä omat päätöksensä kuolemastaan. Saamme
päättää monista asioista elämämme aikana, saamme päättää omasta elämästämme,
miksi emme saisi päättää omasta kuolemastamme.
Ensimmäinen dokumentin osa alkaa kertomalla naisesta, joka on
käynyt lääkärissä, koska hän on tuntenut outoa tunnetta vasemmalla puolen
kehoa. Juhannuksen aikaan, hän meni lääkärille, jolta sai lähetteen ultraääni
tutkimukseen. Ultraäänitutkimuksessa kävi ilmi, että haimassa on jokin muutos.
Se herätti hänessä mietteitä tulevasta, mitä siitä seuraa nyt. Häneltä otettiin
seuraavana tomografia. Lääkäri totesi kuvista, että tällä naisella on
pahanlaatuinen kasvain. Nainen kertoessa tarinaa diagnoosistaan, havaitsin
toivon hänen äänessään, kun hän sanoi ajatelleen, että sen voisi leikata, mutta
valitettavasti tämä toivo katosi pian, nimittäin kasvain oli levinnyt jo
maksaan. Hänen kertoessaan, että syöpää ei voi leikata toi itsellekin epätoivon
tunteita, ja minulle ymmärryksen, miksi tämä ruotsia puhuva nainen on osa tätä
dokumenttia.
Seuraavaksi, dokumentissa nähdään kalju mies, joka istuu tuolissa,
nainen vierellään. Nainen alkaa puhua miehelle ja kertoo tämän päivän,
lauantain, olevan viimeinen päivä yhdessä, viimeinen päivä tämän miehen, jonka
nimi on Albert, elämässä. He suunnittelevat miehen hautajaisia. Nainen tuntuu
suhtautuvan hautajaissuunnitteluihin vakavemmin. Mies ikään kuin vähättelee
asiaa. Hän haluaa vain hoitaa asian alta pois. Se on Albertille vain
suunnittelua. Viimeinen asia, johon hän voi vaikuttaa, on suunnitella omat hautajaiset.
Albert on valinnut päivän, jona kuolee. Nainen kehottaa miestä olemaan
rauhallisin mielin. Ilman stressiä, ja pyytää häntä lähtemään rauha sydämessään
ilman hautajaisjärjestelyjen murehtimista.
Albertin mieli tuntuu ahdistuvan mitättömistä asioista, joilla ei
ole periatteessa loogisesti ajateltuna väliä, hän tulee kuolemaan. Emme voi
tietää mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, mutta uskoisin, että
hautajaisjärjestelyistä murehtiminen on asia, josta Albertin ei pitäisi
huolehtia, viimeisinä päivänään. Ymmärrän kyllä, minkä takia hän murehtii
hautajaisjärjestelyjään.
Ihmisen mieli keskittyy välillä epäolennaisiin asioihin, suojaten
vakavemmilta asioilta, joita voi olla hankala käsitellä. Oman kuoleman luulisin
olevan yksi niistä asioista, joka on kullekin ihmiselle tietyllä tavalla
tuskainen aihe. Uskoisin tosin, että on ihmisiä, jotka ovat hyväksyneet
kuolevaisuutensa, mutta monelle, pelkästään kuolemasta puhuminen on rankka
aihe, ja jos se on oma kuolema, luulisin sen olevan rankempaa.
Nainen sai rauhoiteltua Albertin sanoessaan, että
hautajaisjärjestelyt ovat pienin asia verrattuna siihen, että hän tulee
kuolemaan pian. Dokumentissa kerrotaan seuraavana, miksi Albert on päättänyt
kuolla. Hänelle todettiin aivosyöpä vuonna 2017. Nainen, joka on ollut hänen
vierellään, kertoo tarinan siitä, kuinka Albert kertoi hänelle, että hän tulee
kuolemaan. Nainen kertoo Albertin sanoneen hänelle "Kuolen, minulla on
aivokasvain ja sinusta tulee rikas leski."
Dokumentissa lääkäri kertoo, että tarvitaan varmistavan lääkärin
lausunto, kun ihminen haluaa eutanasian. Lääkäri alkaa haastatella Alberttia.
Tämä aihe tuntuu olevan hänelle helpompi, kuin hänen vaimolleen. Albert kertoo,
että hän ei halua muuttua "vihannekseksi" ja tiedottomaksi omasta
itsestään. Se on monelle yksi pelkoa aiheuttava aihe, menettää oma minuus, oma
itsensä, olla ilman minuutta. Mikä tekee meistä, ihmisen, onko se juuri tämä
persoona, tunteet, jotka Albert pelkää menettävänsä. Hän pelkää muuttuvansa
toiseksi, joksikin tiedottomaksi, pelkäksi ruumiiksi, joka makaa tiedottomassa
tilassa. Olen itsekin pohtinut tätä aiemmin elämässäni, minä valitsisin saman
tien kuin Albert on valinnut, kuolisin mieluummin, kuin eläisin elämäni
tiedottomana ja en omana itsenäni. Lääkäri kertoo lopuksi Albertille, että tämä
riittää ja tekee myönteisen lausunnon toiselle lääkärille. Vaimo olisi
toivonut, että hän olisi saanut kielteisen päätöksen, hän alkaa itkemään,
kuullessaan että lääkäri puoltaa eutanasiaa.
Ymmärrän Albertin vaimoa. Toisesta irti päästäminen on hankalaa,
ja kaikki ne tunteet, jota tulee, kun jotakin lopullista on tapahtumassa, ja
mikä olisi sen lopullisempaa kuin kuolema. Voin kuvitella Albertin vaimon
tuntevan surua, tietynlaista vihaakin, koska hän on menettämässä miehen, jonka
kanssa on elänyt, jakanut ilot ja surut, kulkenut yhteisen matkan. Hänen
hyväksymisprosessinsa on vielä käynnissä.
Lääkäri kertoo, että yleensä, näissä tilanteissa, potilas on
väsynyt, eikä jaksa enää ja läheisten on hankalampaa hyväksyä asia. Hän ei ole
vielä tavannut ketään, jonka kohdalla se olisi toisin päin, että potilaalle se
olisi hankalampaa. Albertin vaimo kertoo omista tuntemuksistaan, kun Albert
kertoi haluavansa eutanasian. Ensin hän ajatteli, että Albert ei ole tosissaan
eutanasiasta. Viimeiseen viikkoon asti Albertin vaimo piti toivoa yllä, että
hänen miehensä muuttaisi mielensä eutanasian suhteen.
Albertilta kysyttiin tuntemuksia, kun hänen kuolinpäiväänsä on
kuusi päivää aikaa. Albertin sanojen mukaan hänestä tuntuu todella hyvältä. Hän
osoittaa kirkkoa, jossa vietetään hänen hautajaisensa. Minua ihmetyttää se
hyväksynnän taso, joka on Albertilla hänen kuolemastaan.
Dokumentissa oli muidenkin ihmisten tarinoita ja lääkäri kertoi
eutanasiasta. Pidin dokumentista ja se herätti paljon ajatuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti