SAHU Kirjaessee Meri Ikonen

Ilosia aikoja, mielensä pahoittaja

Tuomas Kyrön kirjoittama kirja jonka on kustantanut WSOY. Kirja kertoo noin 80 vuotiaasta miehestä, joka alkaa valmistella omaa kuolemaansa. Esim. Tekee testamentin, oman muisto puheen, koska kuka muukaan osaisi kertoi hänen elämästään kuin hän itse. Mielensä pahoittaja oli tekemässä myös itselleen arkkua, johon hän ei ollutkaan tyytyväinen. Joten kirjan lopussa hän päätti, että tekee siitä lahjan hänen pojalleen ja miniälleen tai oikeastaan pinnasängyn heidän vauvalleen.

Luonteeltaan mies on jäärä ja kaikki hänen mielestään on ollut paremmin entisaikaan sekä muistelee vanhoja hyviä aikoja. Testamenttia tehdessään mies huomaa musteen olevan tönkköä, joten heidän täytyy poikansa kanssa lähteä etsimään notkeampaa mustepulloa parinsadan kilometrin päästä ''isolta kirkolta''. He lähtevät matkaan mielensä pahoittajan Eskortilla ja päätyvät hotelliin yöksi, koska konttoritarvikeliike on auki vasta seuraavana päivänä, joka oli hänen toinen kerta. Ensimmäinen oli kahden päivän häämatka, jolloin aamulla viideltä oli jo kotiin lähdettävä, koska ''kokoajan joutuu huolehtimaan osaako serkkupoika lypsää lehmät ja poikiiko Tuulikki juuri hääyönämme''.

Kirjassa mielensä pahoittajalla tuntui olevan paljon puhuttavaa ja kerrottavaa kuin hänen poikansa mukaan ennen mies ei ollut paljoa puhunut. Kun hän muisteli vanhoja niin huomasi ettei kaikki asiat enää muistunutkaan niin hyvin mieleen. Poika huolehti isästään tekemällä tälle ruokaa pakkaseen vaikkei hän omasta mielestään tälläistä apua tarvinnut, mutta vaimon ollessaan palvelukodissa vuodepotilaana ei hän ruokaa itse osaisi tehdä, koska vaimonsa on sen homman hoitanut. Vaimonsa luona hän vierailee päivittäin ja auttaa häntä syömisessä. Hänen mielestään poika huolehti ihan turhaan ja kyseli liikaa hänen asioistaan ja pärjäämisestään.