SAHU Kirjaessee Teemu Oinonen

KIRJAESITTELMÄ: PALA PALALTA POIS

Kirja kertoo Alzheimerin taudista sairastuneen sekä omaisten näkökulmasta.

Kirja alkaa äidin omilla kertomuksilla alzheimerin taudista ja hän itse alussa koki ettei hänellä ole mitään tautia vaan, että tytär hössöttää vain omiian, mutta lääkärissä käynnin jälkeen hänen oli pakko tottua siihen ajatukseen, että hänellä oikeasti on alzheimerin tauti ja ettei hän tiedä kuinka nopeasti se tulee etenemään. Äiti sanoi tyttärelle myös, että kun tauti alkaa olla siinä pisteessä, ettei hän enää yksin selviä kotonaan niin silloin hänet voi laittaa palvelukotiin sanoi hän itse kuinka tiukasti vastaa, eikä häntä myöskään tarvitse olla joka päivä katsomassa ja syöttämässä hoitopaikassaan.

Kirjan juoni etenee seuraavan laisesti, alussa kerrrotaan äidin omia kokemuksiaan sitten kerrotaan muiden omaisten kertomuksia kun läheinen on sairastanut alzheimeria ja lopussa kerrotaan taas tyttären omat kokemukset.

Äiti alkoi lääkärissä käynnin jälkeen ihmetellä, että mitä porukkaa hänen luonaan ravaa vähän väliä (kotihoito) ja hän alkoi miettiä että onko tytär jollakin tavalla syyllinen tähän. Myöhemmin hän alkoi miettiä että minkä takia naiset kyselevät koko ajan minkälainen olo on ja voivatko he tehdä jotain, hän vastasi että kaikki hyvin ja ei tarvitse tehdä mitään, mutta silti naiset (hoitajat) siivosivat, tarjosivat ruokaa ja lääkkeitä, niin silloin äiti alkoi miettiä, että varastavatko nämä naiset joka kerta jotakin täältä kun kaikki on aina häveissä. Eräänä aamuna äiti alkoi miettiä, että missähän se mies taas on kun ei ole nukkumassa tai katsomassa tv:tä, samalla alkoi mieleen tulla että entäs jos hänelle on sattunut jotain. (Todellisuudessa mies oli kuollut jo ja vaimo oli ollut hänen omahoitajansa). Tytärkin alkoi huomata, että sairaus alkaa edetä kun äitikään ei enää tahdo tunnistaa häntä vaan sanoo että ei hänellä ole noin vanhaa tytärtä.

Niin kuin myöskin kirjassa kerrottiin niin alzheimerin tauti on lempeä siihen sairastuneelle, mutta rankka omaiselle mikä tarkoittaa sitä, että sairastunut itse kokeenettä hänellä on kaikki hyvin ja hän selviää itse arjen haasteista vaikka ei todellisuudessa selviä ja usein myös uskoo että on paljon nuorempi mitä oikeasti on ja että hänen vanhemmatkin olisivat vielä elossa. Omainen taas joka joutuu seuraamaan sairauden kulkua ja vaikutuksia ja muutoksia, sekä huomaamaan että ihmisen persoonakin voi muuttua sairauden etenemisen myötä. Omaisille kaikista rankin vaihe voi olla se kun sairastunut ei enää tunnista omia omaisiaan tai se että sairastuneen liikkumiskyky on heikentynyt siihen pisteeseen, että hän tarvitsee jokapäiväisissä toiminnoissa jatkuvasti apua. Myöskin puheen tuottaminen heikentyy sairauden edetessä.

Omasta mielestä kirja oli erinomainen ja suosittelisin sitä luettavaksi kaikille terveyden alan ammattilaisille sekä alzheimerin tautiin sairastuneiden omaisille jotta he saisivat sairaudesta lisää tietoa js huomaisivat etteivät ole ainoita joiden läheisellä on tämä sairaus.

Kirjan nimi: Pala palalta pois, kertomuksia Alzheimerin taudista

Kirjoittaja: Anneli Kanto

Julkaisuvuosi: 2013

Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy